Saku Tume (6,7%)

Tämä Saku on 5 kk yli-ikäinen, ja siten noin 1,5v ikäinen kaikkiaan. Etukäteen veikkaisi, että tuskin on ongelmaa laadun kanssa. Sen verran on vahvuutta ja tummaa mallasvetoisuutta hänessä.

Näössä ei mitään ongelmaa. Tuoksu on hyvin tuttu suklainen tosi makea. Ei valittamista.

Maku? Hmmmm. Ei kyl mikään täydellinen Tume, jos nyt ei pilallakaan. Epätäydellisyydet muodostuu jonkunlaisesta latteudesta, paperisuuden mielikuvista. Tuttu maltaan jättimäinen pehmeys on jossain muualla.

Pohdin kovasti, voisiko peltisyys olla termi jota voisi soveltaa. Ei se aivan ilmeistä ole, mutta jotain sinnepäin ehkä hyvinkin. Ei silti kehtaa lähteä sanomaan, että juoman suhteellisen lattea olemus johtuisi juuri tölkistä. Enemmän ehkä vanhuuden vaivoja.

Joka tapauksessa juoma kelpaa riittävän ok tilanteeseen, jossa MM2018 POR-ESP 2-3. Ja just samalla ajassa 88:24 Ronaldo tasoittaa suoraan vaparista hattutempullaan. Peli päättyy tasoihin.

Olvi IPA (4,7%)

Korkattu IPA on about saman ikäinen edellisen kanssa, mutta kuitenkin reilun kuukauden iäkkäämpi kuin Tume-veli oli.

Vaahtoaa oikein reilusti, vaan ei voi hallitsemattomaksi gushingiksi väittää. Tuoksu on harvinaisen masentava. Jotain täydellisen muuta kuin pirteä hedelmäinen Iisalmi IPA tuoreena. Tämäkin oli hyvin jäähdytetty, joten lämpötila ei kelpaa selityksenä korostuneelle heikkoudelle. Epäinnostava.

Makustelut sitten? Sanoisko suoraan: paska. En sano, mutta sanon laimea, lattea, luotaantyöntävä, sitruksen irvikuva, pahvilaatta. Viemäröintiin. Aivan täysin ymmärrettävää kyllä. Tämän tyylilajin olut ei kuulukaan säilyä tikissä eikä olla säilytettynä näin kauan. Viimeiset ajat tämä on ollut säilöttynä jääkaapissa, mutta alkuun taisi olla pitkäänkin huoneenlämmössä. My bad kaikin puolin.

Toisaalta mahdoton arvioida, olisiko tölkkiformaatilla osuutta asian tolaan. Arvaisin, että todennäköisemmin ei.

Olipa onni, että tämä oli lavansa viimeinen. Raikasta IPAa-APAa ei ole pantu vuosikertaolueksi.