Aivan upea idea tämä wasabi. Hollantilainen De Molen on jo vuosien takaa ajalta ennen craft beer megaboomia tuttu innostava ja kiinnostava panimo. Wasabin käyttö oluessa on lähtökohtaisesti omituinen makuyhdistelmä ja siksi kutkuttavan jännittävä. Värittyneet ennakkomielikuvat makumaailmasta käyvät epäolutmaisesti raa’an herkkukalan kautta vedet silmiin nostavaan sinappiin. Pitäisi ehkä kokeilla sitä sinappiakin oluen teossa..

Mutta mitä wasabi itse asiassa onkaan. Pieni tarkistus Wikipediasta: ”Maustekrassi (Wasabia japonica, syn. Eutrema wasabi, Cochlearia wasabi, Eutrema japonica), josta käytetään myös nimiä wasabi ja japaninpiparjuuri, on kaalin ja sinapin sukuinen kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Japanissa jokien rannoilla.  … Maustekrassin viljelyä on pidetty hyvin vaikeana, ja osa sadosta kerätään edelleen luonnosta. Perinteisesti maustekrassia kasvatetaan virtaavan veden huuhtomassa sorassa, matalassa vedessä tai ainakin märässä maassa. … Maustekrassin juurakko valmistetaan mausteeksi raastamalla se hyvin hienoksi tahnaksi. … Koska aito maustekrassi on erittäin kallista, useimmiten sen asemasta käytetään vihreäksi värjättyä piparjuuritahnaa.” Onkohan tässä oluessa wasabia ollenkaan vai sittenkin piparjuurta? Aidon wasabin käyttö vaikuttaisi vähän helmiä sioille -tyyppiseltä ratkaisulta eikä ihan jaksa siihen uskoa. Vaan miten käy wasabioluen maistossa?

Olut kaatuu lasiin sameahkona vaaleanruskean kellertävänä. Ei lainkaan hiilihappoa eikä vaahtoa. Hiuksia halkoen voi pitää melkeinpä epäesteettisenä olueksi, mikä toisaalta sopii De Molenin visuaaliseen linjaan. Labeleissä ei ole mitään kuvitusta vaan sen sijaan monipuolisesti dataa kuhunkin olueen liittyen. Tässäkin on ilmoitettu Plato 11, EBC 7, EBU 20, ABV 6.3% ja suositus nautintalämpötilaksi 7^oC. Raaka-aineet tavallista yksityiskohtaisemmin kerrottuna: maltaina ohrapils sekä vehnä, humalana tsekkiläinen sladek ja mausteena itseoikeutettu wasabi.

Ei mitenkään kutsuva epähedelmäinen ominaistuoksu, ei silti wasabimaisen pistävä, raikkaahko ilman saisonmaista tuoksun kirkkautta. Läpi puskee assosiaatio levään, syystä tai toisesta.. Erittäin ohut suutuntuma, vetinen elleipä suorastaan litkumainen. Hiilihapottomuus ei muutu eduksi maistaessakaan. Ominaistuoksu jatkuu melko varovaisena ominaisflavorina makuun. Tästä eriskummallisesta lähtökohdasta oluen mausteeksi olisi makuun kaivannut jotain uhmaavan räväkkää, mutta nyt jäädään lähtökuoppiin. Sushiateriallakin tämä olut tuntuisi vain teennäiseltä. Humaloinnista ei mitään kerrottavaa.

Ohkainen epätyypillinen olut. Ihan ovela pullollinen ja hyvä että tuli tsekkailtua. Ei tämä nyt oikein saisoniksi taivu vaikka vehnäistä kepeyttä on mukana. Etiketin pikkuprinttikin rehdisti esittää oluen olevan saison-ish, vaikka nimeen saison on kyllä saatu mahtumaan. Huomattavasti kiinnostavampi olut kaupan hyllyssä kuin oikeasti lasissa. Ei lopultakaan kiihdytä sinappiolutkokeiluun vaikka kai sen silti voisi pienessä mittasuhteessa tehdä 🙂

OLUTHARRASTAJAN ARVIO: En panis