Blogi

Skuuttiramppi valmistuu – Olut ja työmaaradio -paritus, osa 2/2

Pintavanerien kiinnitys

Rampin rakennus jatkuu siitä mihin se postauksen ensimmäisessä osassa jäi.

Filmivanerit taipuivat muotoon jopa melkein omalla painollaan. Sikäli helppoa, että neljä kaariosille tulevaa levyä sai kiinnittää kokonaisena.

Netissä oli puheita, että levyjen kastelu ja peitto auttaisi kaaren muodon löytymiseen. Vaikka tuntui ettei se olisi ollut välttämätöntä, kokeilin sitä estämään jännitysten syntymistä. Kastelin puutarhaletkulla vanerit molemmin puolin ja pressu päälle yöksi. Itse asiassa, kastellulta vanerin filmiltä vesi ei muuta kuin valui pois alunperinkin ja heikommin suojatusta reunastaan kastelu lähinnä hapersi levyä.

Sitten odoteltiin. Kotimaista IPA Laitilalta auttoi siinä.

Kaksi ensimmäistä kaarivaneria on tässä nyt kiinni ruuvattuna. Oli ehkä hankalin vaihe tähän asti. Hankaluus nimenomaan liittyi vastaan pongaavaan levyyn siinä kohtaa, kun ne piti saada asettumaan kohdilleen ja pysymään tarkasti paikallaan parin ensimmäisen ruuvin kiinnityksen ajan. 

Projektin ensimmäinen vaihe valmiina eli kouru on skuuttauskelpoinen, vaikka päätytasot ja -kaapit puuttuvat.

Käytön testaus, vaihe 1

Ekat testirunit rampilla, vauhtia sai hyvin pumpattua ja whippi siihen perään.

Skeittaaminenkin voi alkaa.

Mikkeller Pilsner

Mikkeller Pilsner ja sen kaveri.

Päätytasot ja kaiteet

Testiajojen jälkeen ja seuraavana työskentelypäivänä alkoi ensimmäinen päätytaso hahmottua. Kaiteen vinotuet on peräisin kattolumien romahduttamasta pihakeinusta. Hyvä että tuli säästettyä osin ehjäksi jäänyt puutavara siitä, kun värikin suoraan matchaa ramppiprojektiin. Kaidepuuksi valikoitunut rima loppui myöhemmin kesken ja lopulta joutui uusiokäyttämään samasta rimasta tehdyt puujalatkin.

Kaiteet ja päätyrunko hahmottumassa. 

Projekti oli kautta linjan vähän sellainen, että vasta aina työvaiheen aikana paljastui mitä tarkasti ottaen onkaan tekemässä. Jos vaikka edellistä kuvaa tarkkaan katsoo, niin reiliä tukeva etummaisin pystypilari ja vastaava vaakatuki on yhtymäkohdastaan lovettu tukevuuden maksimointiin. Myöhemmissä vastaavissa kohdin loveukset jätettiin tekemättä, kun homma tuntui menevän nysväämisen puolelle. Vastaava ratkaisu kesti oikein hyvin simppelimmin ja järeillä ruuveilla (6x90mm) tehtynä.

Vinotuen kiinnitys. Se tulee menemään päätytason kansivanerin läpi.

Hyvin kestää. Kaiteestakin tuli tukeva, mikä oli vähän ennakkoon arveluttanut.

Yksi hiukan hankalammista työvaiheista oli vanerien pitkät viivasuorat sahaukset. Tarkkuus lähinnä oli kriittistä rampin keskimmäisten kansilevyjen sovittamisessa. Tässä on menossa ei-niin-tarkka päätytason kansilevyn sahaus.

Kaide ja kansivaneri paikallaan.

Whip, doublewhip, flatwhip, disaster, barspin, fiftari, bri, feeble, nohander, inward, frontscooter, backflip, manuaali, flair ja mitä näitä temppuja nyt on. Sellaisia tai sinnepäin on luvassa.

.. ja auringon laskiessa Mikkellerin pale ale iltahekumointiin.

Jälkimmäisen, ylärinteen puoleisen päädyn kaidetta tehdessä ilmeni ongelma tilaajan puolelta. Temppuillessa skuuttidekin muljautus tangon ympäri ei mahtunut pyörimään, koska dekki kolisee kaiteen keskimmäisiin pystypuihin. Ideaalisesti suunnittelukuvan 73 cm ei siis riitä tason pituudeksi.

Seuraavassa kuvassa ongelma on ratkaistu. Kaiteen keskimmäiset pystytuet on korvattu lyhkäisillä ylätuilla ja alempaa vaakatukea on nostettu. Toiseen, alarinteen päähän sai jäädä alkuperäinen kaiderakenne, koska riittää että näitä temppuja voi tehdä yhdessä päässä.

Ylärinteen päätytaso kaiteineen valmiina. Tämäkin kaiderakenne osoittautui kyllin tukevaksi.

Tässä ei vielä näy, mutta reilin ja vanerin saumaan lisättiin silikonia, jotta päätykaappiin ei lorise sadevedet sisään.

Vielä puuttuu viimeistelyitä ja päätykaapit, mutta ramppi on täysiverisessä skuuttaus- ja skeittauskunnossa!

Käytön testaus, vaihe 2

Siitä lähtee dropilla.

Jossain määrin jänskätti oliko kaaren säde (loivuus) hyvä, kun sille oli asetettu erityisodotuksia, ja toisaalta tuliko tasaista osuutta tarpeeksi. Kummastakaan ei tullut sanomista.

Kysymykseen vastaako ramppi sitä mitä toivoit? Vastaus: Suunnilleen. Ei valituksia? Vastaus: No eiii. ”Kyl tää toimii. Riittää vauhdit, sitä mä eniten pelkäsin.”

Homma on niin pitkällä, että voi hyvin laittaa luistoa reiliin ja jemmata kynttilän.

Tankerin Kveik lager toimi vaaleaksi lageriksi oikein pätevästi.

Säilytyskaapit vielä ja valmista on!

Päätyjen alle jäävään hukkatilaan tehtiin säilytystilaa puutarhakalusteiden pehmusteet mielessä.

Pääty on samasta ohuesta 6,5mm vesivanerista kuin muut pintavuoraukset. Näin isona palana vaneri vääntyilee helposti, joten vähän paksumpi (ja kalliimpi) vaneri olisi ollut ok. Muodon säilymiseksi saranakiinnitys ylälaidasta ja alakulmien salvat ovat tarpeen.

Kaapin pohjaksi tuli harva rimoitus, jotta tila tuulettuu.

Toimii. Tosin ehkä tekisin seuraavat päätyovet paksummasta levystä ja mahdollisesti kahdella normityyliin saranoidulla ovella.

Molempiin päihin tuli askelmat.

Valmis!

Aurinkokin tuli kesäpilvien välistä tervehtimään vastavalmistunutta.

BrewDog Overworks Cosmic Crush Cherry Sour

Loppusiivouksen jälkeen homma pääteltiin BrewDog Overworks Cosmic Crush Cherry Sourilla. 

BrewDog Overworks Cosmic Crush Cherry Sour

Loppumietteet

Hauska, sopivan kokoinen eikä liian vaikea projekti. Se on myös paikalla tehty eräänlainen puurakentamisen käsialanäyte. Päälinjat ja ajatuksia haettiin skeittiparkeista ja muualta, mutta homma eteni koko ajan enemmän tai vähemmän säveltäen.

Paras palkinto on, että poika on toistuvasti palannut suojakamoissaan treenaamaan. Vähän nyhtäen oli hetikin saatu arvio ok, mutta teot puhuu aina puolestaan. Poitsuhan oli aloitteellinen alunperinkin. Hän se halusi skuuttirampin ja myös hoputti tekemistä aina kun mökillä oltiin ja vähän päälle. Kommentit olivat sellaisia kuin: ”Mikset ole tekemässä ramppia?” ja ”Onks toi ees valmis?”

Jäi hyvä fiilis hommasta ja tuli itsekin hankittua elämän ensimmäinen skeittilauta 🙂

First own skateboard ever. High time for sure.

Onpa hyvä että rampilla hengailu sopii ihan vaan oluthommiinkin.

Anarchy Brew Mother Fighter

Mother Fighter NEIPA.

Anarchy Brew Mother Fighter

Mother Fighterin trooppis-greippisitruksis-havupuinen humalointi on tehty Pink Boots T90 humalasekoituksella. Se koostuu Azaccasta, El Doradosta, Idaho Gemistä ja Loralista. Loisto-olut.



2 kommenttia

  1. Vapaatähti sanoo:

    Nyt oli kyllä muutamaan vuoteen mielenkiintoisin olutbloggaus! Itselläkin vastaavanlainen suunnitteilla hamassa tulevaisuudessa, jos ei nyt bissevalintoihin niin muuten varastelen ideoita. Komia tuli kerrassaan!

  2. Jani sanoo:

    Kiitti kommentista! Ideat kierrätykseen tottakai 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top