Pienpanimo-oluiden tarjontaa Tallinnan matkaajalle
Mistä syystä Tallinnaan tie viekään, niin automaagisesti tarjoutuu saumat havainnoida suomalaista fiksumpaa oluttarjontaa ja sen kehittymistä. Tässä postauksessa on vilkaisu satunnaisen tallinnanmatkaajan olutnäkymiin parilla laivalla, terminaalimyymälässä, jokusessa ruoka- tai panimoravintolassa ja pullomyymälöissä. Kyseiset olutpaikat kartalla sekä Tallinn Craft Beer Weekend 2016 pitopaikka:
Jo viime syksynä oli yllätyksenä tavattu Viking XPRS:n myymälässä joukko käsityöläisoluita. Menomatka tapahtui nyt samalla botskilla, joten pääsi toteamaan muutokset laivan valikoimassa. Pientä takapakkia myymälän tilanteeseen oli tapahtunut, mutta craft beer –hylly edelleen löytyi. Pisteet siitä. Jonkunlaiset pisteet myös kalliille Stallhagenin muinaisoluelle, jonka hiiva oli dyykattu laivanraadosta. Sitä siis vieläkin on riittänyt myyntiin. Hinta satasen per pullo. Enkä minäkään ostanut nytkään. Isoimmat pisteet vielä siitä, että Vikingille Brewdogin panemaa Helheim Hopia oli yhä sekä myymälä- että ravintolavalikoimassa. Rinnalla maisteteltu Stallhagenin Pale Ale oli kalpea varjo Helheim Hopille, joka maistui entistäkin pirteämmälle.
Helheim Hopia vaaleammissa tuopeissa vasemmalla, Stallhagenin Pale Alea oikealla.
Tallinnassa olutpainotteista ruokapaikkaa etsittäessä valinta kohdistui Põrgu Brasserieen, josta puskaradio oli ehtinyt laulaa monta kertaa kauniita säveliä. Nettisivuja vilkaisemalla voi todeta paikan pärjäänvän vuodesta toiseen Tripadvisorin serttien jaossa. Paikka on vanhan kaupungin ytimessä ja noille paikoille tyypillisesti kellaritasossa. Aika pirun haastavat portaat alas, joten isommin ei kannata horjua tähän paikkaan sisään yrittäessään. Olutlista on kunniakas, sekä virolaisia että tuontioluita on listalla seitsemän sivua yhteensä. Pääruokia on vastaavasti puolisen sivua.
Ruuan puolesta kaikki päätyivät possun niskaan. Annoksen kypsentäminen tuntui kestävän ylikauan, mutta lopulta saavuttuaan oli pätevää tiukkaa rasvaista ja riittoisaa tavaraa. Maistui hyvin. Oluiden osalta pöytään kannettiin talon omia nimioluita, jotka olivat Tanker-panimon tuotoksia, Põrgu Esimene Sorts bitteriä ja Põrgu Aed witbieriä, sekä vielä Pühaste Rukkiema ruisolutta. Bitter oli bitteriksi varsin tumma ja täyteläisen kermainen, mutta antoi pitkään viipyvää maltillista humalan raastoa tukoisalla suutuntumalla. Witbierissä oli hyvinkin korostuneet korianterin ja sitruksen efektit kaikin puolin. Ruis-alessa nousi esiin suklaisuus. Mainioita oluita kaikki.
Kotiinviemisiä päätettiin etsiä Õllepood Pothousesta vanhan kaupungin osoitteessa Lai 8. Tämä pullomyymälä on pieni, mutta sitäkin enemmän täyteen ahdettu. Mukaan löytyi jänniä tapauksia kuten Lervigin ja Evil Twinin yhdessä panema Big Ass Money Stout (17,5%, ale brewed with pizza), De Molenin Wasabi Saison (6,3%), Brewdogin Prototype Lizard Bride (5,5%, sour berry ipa), Birrificio Lambraten ja Mahr’s Bräun yhteisolut Nero Chocolate Stout (7,0%, aged with oak chips), ja Anderson’s chili-appelsiini-ruisstout (7,0%). Putiikin voi laskea must-kohteiden joukkoon, jos Tallinnan pullo-oluttarjonta kiinnostaa. Ihan samoin kuin vastaavan kokoluokan Drink Shopinkin. Viimeksi mainittu pullopuoti sijaitsee vanhassa kaupungissa osoitteessa Müürivahe 15.
Õllepood Pothouse
Joulukuussa 2014 avattiin olutmyymälä Uba ja Humal, joka on edellä mainittuja pullomyymälöitä suurempi. Siellä käydessä tulee isollekin miehelle samaan aikaan hyvä ja paha mieli. Hyvä siksi, että tällaisia kauppoja avataan ja paha siksi, että Suomeen näitä on turha odottaa. Mainio kattaus virolaisia ja paljon muita oluita. Ovat omistaneet yhden hyllyn Ratebeerin parhaita arvosanoja saaneille oluille. Varsin lähellä Linda Linen terminaalia osoitteessa Võrgu 3. Kannattaa käydä.
Tyylillä tehty panimoravintola Kochi Aidad löytyy matkustajasataman D-terminaalin läheisyydestä. Sen olutlistalta ainakin lager ja stout olivat oluttyylipuhtaita suorituksia. Helppo poiketa laivalta tullessa tai sinne mennessä.
Seuraava ruoka matkalla yritettiin saada netistä bongatusta Hopner-nimisestä olutravintolasta. Se vaan ei onnistunut, koska paikka oli juuri menossa kiinni eikä asiat muutenkaan olleet vielä mallillaan. Paikka oli juuri keväällä vaihtanut omistajaa ja toiminta ruokalistoja myöten oli vaiheessa.
Hätäinen ja helppo ratkaisu tilanteeseen oli Raekoja platsin liepeillä oleva panimoravintola Beer House. Kaikki seurueesta eivät olleet siellä käyneet ja tallinnankävijälle käy yleissivistyksestä tuntea tuo paikka. Ruokaa ja panimon omia oluita sai varmalla tavalla, livebändi raikasi, tanssilattiaa ja hulabaloota suureen vähän tyhjänpuoleiseen ravintolasaliin mahtui sopivasti. Hieman rymyeetumainen meininki.
Ruoka tosin oli osalle pettymys. Makkarapuolella lammasslerbat kipakasti maustetulla soosilla maistuivat erinomaisesti, mutta steriilin oloiset jättialbiinobratwurstislerboidit eivät olleet mikään gurmeejackpot. Siispä yhteistuumin tilattiin ensimmäisen kierroksen jälkeen vielä kimppapizza.
Oluet on täällä panimoravintolaksi perusvarmaa mättöä. Hellesiä ja dunkelia otimme. Sinänsä ihan hyvää kamaa ruuan kanssa, mutteivät oikein puhuttele luonteikkaiden oluiden metsästäjiä.
Beer Housen lammasmakkarat ja dunkelia.
Viikkarin myymälävalikoimaa.
Põrgu ja sen tarjoiluja.
Paluu Suomeen tapahtui TallinkSiljan Superstarilla, joka lähtee Reisisadaman D-terminaalista. Ainakin yhdessä terminaalin myymälässä oli aika montakin hyllymetriä pienpanimo-oluita. Ehkäpä pienimuotoinen olutvallankumous alkaa olla tosiasia. Samoin heti perään laivan myymälästä löytyi parisenkymmentä eri käsityöläisolutta. Eivät sentään printtikatalogiin vielä olleet päässeet. Erityismaininta laivayhtiön valikoimasta yhteistyössä Suomenlinnan panimon kanssa tehdylle Försti Alelle (4,5%) ja Vormsin panimon Norby Dunkelille (6,3%). Jää maistettavaksi pärjäävätkö nuo Viking Linen vastaavan valikoiman Helheim Hopille. Vahva veikkaus on, että ei tule olemaan mitään saumoja, mutta eipä tuomita etukäteen. Joka tapauksesessa pisteitä Siljallekin siitä, että ovat aktivoituneet asian kanssa ja ylipäänsä ovat seurailleet kilpailevan laivayhtiön esimerkkiä hyllytilan antamisessa näille bisseille.
Reisisadaman D-terminaalin valikoimia.
TallinkSiljan Superstarin pienpanimohyllyjä.
Kulttuurin muodostuminen alkaa tarinoiden kertomisesta. Hyvä alku on kertoa ystävillesi, miten olut on osa elämää. Toisilla on enemmän tarinoita, mutta täkeintä on kun kerrot omiasi niin saat muut myös jakamaan. Oma kannustukseni julkaisullesi, tällä kertaa ei kirvoittanut enempää kun halun yhtyä fiilistelemään.
Seuraavaan hetkeen tai tarinaan ouluen parissa!
Postauksilla on monia lukijoita ja epäilemättä niihin kohdistuu erilaisia odotuksia. Tässä oli haluttu niputtaa Tallinnan olutkohteita, taka-ajatuksena antaa päiväristeilijöille ideoita muutamiksi kohteiksi kaupungilla haahuilun sijaan. Pienikin fiilistely aiheesta on mainio juttu, kiitokset kommentista.
Hopner oli hyvä olutravintola, vaan ei ole enää. Uusi omistajahan pyyhki ensi töikseen ulkona olevasta ”beer restorant” kyltistä beer-sanan pois.
Hell Hunt (Hopner oli paras, valitettavasti sulki ovensa viime kesänä) on myös hyvä oluthuone. Toi pikkupuoti on aivan mahtava…sieltä löytyy harvinaisuuksia ja halvalla! Plussaa on että voi maistella paikan päällä tai odottaa iltaa ja käydä heidän baarissa 🙂 Uba ja Humal on myös todella hyvä kauppa. Sieltäkin löytyy harvinaisuuksia mutta ei niin paljon kuin pikkupuodissa.
Muutamia lisävinkkejä vielä koska näytti myös Pienpanimoiden linkissä olleen kommenttina rakkautta Telliskiveen.
Pieni huitaus vanhan kaupungin ulkopuolella löytyy uudelleen hyötykäyttöön otettu Telliskiven pienteollisuusalue josta löytyy esim. Pudel, joka on TOP3 olutpaikkoja varmasti Tallinnassa. Terassitilaa piisaa ja sijainti on parinkin hyvän ruokaravintolan (F-hoone, joka on oma suosikkini ollut jo jonkin aikaa) lähellä.
Uudempi pullokauppa Sip on myös samaisen Telliskiven varrella ja on ehdottomasti vierailun arvoinen.
Pohjalan persoonallinen Speakeasy on myös aivan kivenheiton päässä joten majoittuminen vanhankaupungin sijaan Telliskivessä tai Kalamajassa on nykyään melkeinpä suotavampaa. Aamukahvit voi käydä vielä vetämässä Kohvik Boheemissa.
Jos päiväretki venyy iltaan asti niin Koht on ehdottomasti lämpimin ja persoonallisin olutpaikka keskustan tietämillä. Jo pelkästään paikan vanhemmat pitäjät persoonallisella otteellaan ovat visiitin arvoisia.
Oma pullokauppa-olutreissu menee yleensä näin:
Satama–>Drink shop (De Molen ja belgit) –> Koht (Evil Twin, brewdog, Mikkeller ja Buxton) –> Uba ja Humal (Virolaiset). Telliskiveen en 4-6 aikana yleensä lähde. Loppu luppoaika menee Must Pudelissa chai lattea särpien.