Maja- ja olutpaikka Kolin Ryynänen

Pitkän ajopäivän päätteeksi etsiydyttiin valmiiksi varattuun majoituspaikkaan. Päivän viimeisenä hommana seurue istahti Ryynäsen baariin hengähtämään. Siinä se, tuon yhden oluen ryypiskelypaikka nimenomaan innoitti postaukseen.

Olutaatepisteitä ropisee nyt Kolin Ryynäselle – pikku majapaikalle johon mennessä moista ei huomannut toivoakaan. Jutun kylkeen jokunen muu havainto matkalta Kolin ympäristössä.

Valikoimaylläri

Punamultaisen Kolin Ryynäsen valikoima oli hulppea kokoonsa ja sijaintiinsa nähden. Täytyy hattua nostaa paikan pitäjälle tästä linjauksesta ja nostaa malja sillekin, että paikallisia tuotteita on valveutuneesti myynnissä: Honkavuorta ja Iso-Kallaa molempia leveällä spektrillä.

Pulloissa oli tarjolla paikallisen kaman ohella kivaa USAa (Flying Dog), huomattavan monia trappisteja sekä taattua Belgiaa (Zundert, Chimay, La Trappe, Rochefort, Westmalle, Bosteels, Leffe, Duvel, Kwak), perus-Tsekkiä (Kozel), Saksaa sen hienoimmasta päästä (Aecht Schlenkerla), eksoottista Italiaa (Karma) ja aina jännää Japania (Hitachino). Great! Matkailijalehtisen mukaan tarjolla olisi ollut yli 45 erilaista olutta. En ryhtynyt tarkistuslaskentaan. Valikoimat sitä paitsi elävät hieman.

Hanasta valui mainstreamimpaa Karhua, Guinnessia, Kronenbourg 1664:sta ja lokaalia Äkäisen Eukon lageria. Näissä valikoimissa toki pullotarjonta oli se kovempi juttu.

Lämmin pieni uniikki tunnelma kaikin puolin. Ruokaa oli myös saatavilla ja erityisesti sitä majoitusta huokeaan hintaan, jota varsinaisesti oli lähdetty hakemaan. Aittamajoituksen pieni askeesi kuuluu asiaan, esimerkiksi vessat ja suihku on kuvan päärakennuksessa, veloitus aamiaisesta ja lakanoista lisähintaan. Kaikkiaan ainakin näin lämpimään kesäaikaan toimiva paketti.

Zoomausta Kolin Ryynäsen oluthyllyihin.

Seinät oli vuorattu monenlaisin tauluin ja oluthuumoria mahtui sekaan. Sitäpaitsi kuitissakin luki ”In beer we trust”, right on dudes!

Rauhoittuminen iltaoluen äärellä

Italian ale

Savo-Pohjois-Karjalan alueen omasta tarjonnasta huolimatta italialainen pullorivin pätkä varasti huomion (edelliskuvissa oikean yläkulman nelikko).

Tarjoilijan tarinoidessa tarjonnasta silmä pysähtyi lopulta Birra Karma panimon Italian ale tyylin Sumeraan (7,5%). Nimi jäi pyörimään mielen päälle: Sumera kun kait viittaa muinaiseen sumeerilaiseen sivilisaatioon Mesopotamiassa, oluen alkukodissa. Bissen raaka-aineiden joukossa olikin spelttiä, joka saattanee olla motiivi annettuun nimeen. Samalta panimolta olisi löytynyt joitain ”tavallisempiakin italialaisia kuten belgian ale”.

Lasiin kaatuessa ylivaahto ei luvannut parasta. Se oli jotain mitä ounastellen vähän jopa pelkäsi. Väri vaalea amberruskea ja näkö samea. Tuoksu heittää lasista eniten maltaista-karaista, se on melko hillitty eikä ole esimerkiksi aromihumaloinnin roolia siinä. Hiukan hiivainen ja kontaminoituneen oloinen, liiallista kaasua kehittävä paketti. Silti aina kiva kokeilla ennestään tuntemattomia.

Karamellimaltaista. Eipä erottuvaa flavor- tai katkerohumalaa tai muutakaan erityisempää, ja jos on, peittyvät hiivahutun alle. Maku ei ole puhdas, ainakaan omaan suuhun. Jätetään tähän tulemaan kuitenkin vähän toleranssia, koska sumeerilaiseksi viritetty italian ale on täysin tuntematon tyylinä. Ehkäpä juuri tähän muinaisolueen kuuluukin pieni pilaantumisen efekti. Päiväys jatkuu joka tapauksessa ensi vuoden puolelle. Tuoksu ja maku ovat samassa veneessä keskenään.

Sumera Italian ale.

Paikalliset valinnat ja muut valikoimat Honkavuorta

Muut seurueen jäsenet onneksi kompensoivat yhden sorttista kerettiläisyyttä ja kaikki valitsivat kukin eri vaihtoehdon Joensuun Honkavuorta. Pöytään kannettiin yksi kutakin:

• IPA 347 pullossa. On Kolin korkeuden mukaan nimetty, läheistä yhteistyötä Ryynäsen ja panimon kanssa.
• Heili vehnäolut pullossa.
• Äkäisen Eukon lager hanasta.

Minisippaukset sai näistäkin muttei niistä sen enempää, kun eivät ole postauksen aiheena ja muualla on muutenkin äskettäin panimosta kirjoiteltu. Ostin kyllä Joensuun keskustamarketista saman panimon Ilosaari Rock pilsin, josta ehkä joskus jotain tai sitten ei.

Honkavuorelle propseja oluidensa saatavuudesta kaikin puolin. Tuntui, että joka paikassa missä käytiin, näitä oli esillä. Esimerkiksi Kolin Satamaravintola Alamajassa (paikka muuten löytyy Lonely Planetin Top Pick listalta parin vuoden takaa) ja MF Pielinen lautalta. Pohjoiskarjalaisilla lie yhteistä henkeä ja väkisinhän nuo huomiot ilmentävät panimon myyntiponnisteluja.

MF Pielisen liittämiseen tähän postaukseen riitti se, että laivalta olisi saanut oluttakin. Craft-oluita oli hienosti suurin osa olutvalikoimasta. Tässä tapauksessa jopa bulkin voi laskea paikallistuotannoksi. Tarkoittaa, että kaikki laivabaarin oluet on lähituotantoa.

Autolautta Pielisen poikki

MF Pielinen on ainoa autolautta Suomen järvillä. Tämän eksotiikan vetämänä alukselle tuli hakeuduttua ja hyvä niin. Paatti on rakennettu Trondheimissa 1958, sen kyytiin mahtuu 150 henkeä ja 24 henkilöautoa.

MF Pielinen saapumassa Lieksasta Kolille.

Alus liikennöi Pielisen yli kesäaikaan Kolin ja Lieksan väliä, kaksi kertaa päivässä molempiin suuntiin. Oikein jees tutkailla samaa maisemaa laivasta käsin, joka aiemmin tuli silmättyä Kolin laelta.

Kansallismaisemaa Ukko-Kolin laelta.

Maantietä pitkin etäisyyttä Kolin ja Lieksan keskustan välillä on 95 km, jonka varmaan ajelee nopeammin kuin kuin lautalla menee. Aikataulun mukaan järven ylitys kestää 1h40min. Omalle kohdalle sattui tämän ylittyminen vielä puolella tunnilla. Niinpä motiivina seilaamiseen on enemmän fiilistely ja matkailu muuten vaan, kuin pelkkä paikasta toiseen itsensä siirtäminen. Sitäpaitsi matka maksaa joitain per henkilö ja auto, joten jos samassa porukassa on useampia hahmoja ei risteilyä ainakaan hinnassa säästämisellä voi perustella. Ainakin tässä tapauksessa se olikin sivuseikka.

Sopi hyvin ohjelmanumeroksi kesän road tripille.