Sedimentoitunut löydös

Panokaverilta löytyi varastohuoneen kätköistä maistoon aikanaan kelpo kotistout. Kiitos Juha! Oma varasto tätä batchiä oli jo aikapäivää sitten lakannut olemasta. Oluen vuosikertana on 2013 ja ikää siten reilusti yli 4 vuotta.

Prosenttien kautta mietittynä tämä on jossain niillä rajoilla olisko järkeä lähteä kellaroimaan. Eipä tätä varsinaisesti oltu ikäännytettykään, koska pullo oli ollut säilöttynä huoneenlämmössä. Ennen maistoa olut pääsi muutamaksi päiväksi jääkaappiin. Miltähän tuo nyt maistuisi?

Maistinkeja tuoreempana

Tuoreena olut oli ollut varsin jees. Näiltä ajoilta (syksy 2013) muistiinpanoista kaivettuna:

Yhdessä maistossa ensimmäiset sippaukset 6 ^oC:ssa, sitten 10^oC:ssa ja lopuksi 16^oC:ssa. Kylmin oli liian viileää, maut olivat piilossa. Sen sijaan 10-16 ^oC toimi. Huomiona silloin: alussa hyvä vaahto, hyvä runko ja paahteisuus, makea maltainen maku, tasapainoinen, pitkä pehmeä jälkimaku. Heti pullotuksen yhteydessä maistelussa tuntunut erityisen vahva lakritsaisuus oli tasaantunut. Toisella maistolla huomattu voimakas suklainen tuoksu erityisesti heti vaahtoavan kaadon jälkeisinä hetkinä.

Vajaa puoli vuotta pullotuksesta maku oli yhä ollut kohdillaan. Kuvailtu silloin nestemäisenä lakritsa-suklaa-salmiakkina. Lakritsa dominoi makua, suutuntumaa oli sanottu reilun keskitäyteläiseksi ja jälkimakua vahvan lakritsaiseksi ja kestäväksi. Jotain miinustakin löytyi: jääkaappikylmänä tuoksu oli ok, vaikkakin hieman kalsean metallinen.

Olut 4 vuoden ikäisenä: Jääkaapista lasiin

Maistolämpönä oli 7 astetta heti pimeän pihakuvauksen jälkeen ja sisään tuotuna. Vaahtoa ei varsinaisesti kehittänyt missään kohtaa. Paitsi osan nestekannesta peittävää pintakuplaa, juuri kuten kuvassa näkyy. Noh, tämän tyyppinen stout ei sitä välttämättä tarvitsekaan.

Tuoksuosasto

Oih! Tämä vakuuttaa yhä, herättää jo unohtuneita takaumia syvemmistä aivokuoren osista. Todella intensiivinen. Monia stouteja on tehty tämän jälkeen ja lähelle samalla reseptilläkin, mutta tämä erottuu edukseen.

Tuoksu antaa lievää makeutta, pientä koneöljyä, enkelin kosketus pikistä suolaa ja todella paljon ajan takaa muistuvaa savupohjaista lakritsasalmiakkia. Tuo viimeinen on se tämän oluen voittava salaisuus, tuoksussa ainakin. Onpas tosiaan mainio palautuma, sen haluaa sanoa jo tässä vaikken ole suuhun saanut tavaraa pisaraakaan. Saattaapa olla, että tätä reseptiä lämmitellään uudelleen kehiin, kun stoutin tekoa alkaa mieli seuraavan kerran hapuilla.

Jaa mites maku

Tuntuu kylmähköltä, sitä samaa seiska-asteista edelleen. Suutuntumalta odotti hieman paksumpaa otetta. Jospa vielä malttaa odottaa lämpiämistä niin siihenkin voi löytyä nousua.

Tämä olut on tuoksusta makuun jatkuva, eli aistisynkkaa on ja samat määreet paistattelevat niin nenän kuin suunkin kautta heijasteltuna. Vaikka kyseessä on tummanmusta ale niin paahteisuus ei enää, eikä varsinkaan palaneisuus nouse mieleen. On mallasvetoinen erittäin isosti joo, mutta samalla pehmeänmakea ainakin tässä lämmössä. Savumaltaan päällä leikkivä täyteläinen ja vuoren kokoinen lakusuolasalmiakkipersoona on lopulta se mistä tämä bisse tunnettaisiin maunkin osalta. Humalathan tässä jää täysin maltaan alle. Katkerosta signaloiva IBU-laskelma antaa määräkseen 42 yksikköä.

Odottelemme yhdeksän asteen verran

Näkö on täysin hiilihapoton, tasainen musta pyöreä laatta. Tuoksu olennaisesti sama kuin aiemmin, melassisuuttakin, alkuun hiukan pistävämpi sävy – ehkä alkoholin osuutta – mutta pehmeää kokonaisuudessaan. Suunpeittävyys on lisääntynyt eikä koko nestemassa luiskahda yhtä vauhdilla nieluun. Makujatkumo viileämmästä versiostaan on selviö, mutta moniulotteisuus on moniulotteisempi. Oppikirjaolut siinä mielessä.

Tuomio

Pilalle tämä ei missään nimessä ollut mennyt. Suorastaan päinvastoin, koska mitään negatiivisia efektejä ajan hammas ei ollut tuonut. Hyvin pitkälle oluen luonto oli sama kuin alussa, nyt vain iän tuomalla kypsyydellä ja karismalla lisättynä.

Myytti murtui siinä, etteikö ikäännyttämispotentiaaliin nähden suhteellisen mieto, joskin tumma ja vahvasti erikoismallasvetoinen olut voisi säilyä ja ikääntyä nätisti huoneenkin lämmössä. Riskiä siinä tietty ottaa, jos näin menettelee. Prosenttien puolesta jo 7,1% kotiolutkin siis voi toimia kivasti vaikkei se kovin tuoretta tai kellarissa ikäännytettyä olisikaan.