Postaussarjan kolmas ja viimeinen osa kertoo mitä tapahtuu, kun maistaa humalaöljyä ja –uutetta. Ei välttämättä viisasta, mutta niin kiintoisaa 🙂

Testin ainesosat

Humalaöljy

Hoppy -nimisen humalaöljyn raaka-aine on tuotetietojen mukaan propyleeniglykoli. Eh. Elintarvikevirasto Eviran mukaan se on lisäaineiden ja aromien kantaja-aine, mikä käy hyvin järkeen tässä tapauksessa. Huoneenlämmössä se on hajuton ja väritön neste, joka sitoo itseensä hyvin kosteutta. Toiselta nimeltään se on propaani-1,2-dioli ja E-koodiltaan E1520. Sitä käytetään myös nuuskan ja purutupakan lisäaineena.

Prosessoitujen humalaöljyjen valmistuksesta kerrotaan enemmän sarjan ensimmäisessä postauksessa. Pakkauksesta ei pysty päättelemään mitä humalalajikkeita sen valmistuksessa olisi alunperin hyödynnetty, mutta raaka-aineena kuitenkin kerrotaan olevan myös aromi.

Täysin kirkas neste on melko viskoosia. Kuvan kolmen pisaran annoksesta ei löydy muuta tuoksua kuin häivähdys havumetsäistä ja ruohoista rasvaisuutta.

Laimentamatonta humalaöljyä kolmen pisaran verran.

Humalauute

Käytetty uute on isomerisoitua 6%:sta humalauutetta eli se on prosessoitu siihen pisteeseen, ettei oluen panoon kuuluvaa normikeittoa pidä enää mennä sille tekemään. Tavallisessa panossa humalan alfahapot isomerisoituu keitossa, mikä muodostaa iso-alfa-happoja tuomaan humalan makuja ja aromeita vierteeseen. Kemiallisesti ottaen isomeereillä meinataan yhdisteitä, joilla on sama molekyylikaava, mutta erilainen molekyylirakenne. Uuteputelin kyljessä ohjeena annetaankin se, ettei sitä saa keittää. Tarkempaa raaka-aine- tai valmistustietoa siinä ei ole.

Arvailen, että tämänkin tuotteen valmistus alkaa samoin kuin edellisessä postauksessa kuvattu CO₂-uuttaminen. Joka tapauksessa valmiina tuotteena ja pakkauksessaan se näyttää kirkkaammalta ja juoksevammalta kuin säilyketölkkiin pakattu (ainakin joskus) siirappimainen ja keittovaiheessa lisättävä CO₂-uute.

Jo laimentamattomana uute on juoksevaa, kirkasta ja haalean kellertävän väristä. Tuoksu ei ole hyvin voimakas aluksi, mutta selvästi tuoksukkaampi kuin äskeinen öljy. Hetken nuuhkittuaan alkaa löytyä sitä sun tätä mielleyhtymää: hieman pistävä, rasvaisen ruokaöljyinen, sipsinen, luonnonläheinen, yrttinen, ruohoinen, havuinen, puuvartinen ja laastarimainen. Ainakin. Liekö tässä jotain hallusinogeenejä. Tuskinpa sittenkään.

Tästäkään tuotteesta ei pystynyt päättelemään mitä humalia on käytetty sen valmistukseen.

Laimentamatonta humalauutetta.

Olut

Ihan laatuoluen ajattelin uhrata näihin eksperimentteihin ja käytin Weihenstephaner Original Hellesiä. Aluksi laitettiin aina 1dl olutta per testiannos. 

Kuvassa vasemmalla Helles sellaisenaan. Keskellä Hellesiä, johon on lurautettu humalauutetta ja oikealla lisättyä humalaöljyä sisältävää Hellesiä.

Havainnot eksperimentistä

Ensin otettiin uutetta. Edeltävän kuvan keskellä olevaan olueen on lisättynä puoli korkillista humalauutetta, minkä johdosta olut sameutui. Tuoksuun ei ilmaantunut mitään uutta. Näytteessä on todella raju katkero, aivan ylisuuri annostus, jää juomatta! Ei pysty, ei kykene. Pitää neutraloida vedellä suuta eikä se edes auta. Pakko kaataa näyte pois.

Saa olla t o d e l l a hophead, että joisi humalauutetta näinkään laimennettuna. Ei voi suositella edes heille. Sitäpaitsi jälkikäteen selvisi, että ainakin propyleeniglykolille (humalaöljyjen raaka-aine) on Eviran asettamia käyttömäärärajoituksiakin. Näin helposti sitä löytää rajansa, kun sattuu oikeat ainekset lasiin. No ehkä vielä toinen testi perään reilusti pienemmällä annostuksella. Siinä annostuksessa korkin pohja hädin tuskin peittyy ja olutta laitetaan täysi maistelulasi 2dl. Olut sameutuu jälleen, mutta myös kehittää erityisen nätin vaahdon.

Otetaas kuitenkin väliin öljyannosta. Edellisessä kuvassa oikealla olevaan olueen on lisättynä 2 pisaraa humalaöljyä, mikä ei siinä aiheuttanut havaittavia näkö- eikä tuoksueroja. Öljylle sentään oli annosteluohje 5ml/50l, uutteessa ei ollut mitään. Öljyn pullokoko oli juuri tuo 5 ml. Tämä öljy vaikuttaa paljon paremmalta jutulta, joskin mennään äärestä toiseen. Tuolla annostuksella tuli siis vain marginaalinen efekti. Tuplataan annostus 4 pisaraan.. no meni viiteen. Näin rupeaakin ohutta liukkautta suutuntumaan löytymään ja tuoksuun ja makuunkin jotain.

Tuoksussa on uutena piirteenä tummaa havuista vehreyttä. Saippuakin assosioituu, pyöreyttä ja jotain aika voimakasta aromia. Tekisi mieli sanoa sitä joksikin maustetuksi ruuanlaittoon sopivaksi öljyksi, mutta sen täsmällisempään ei taivu. Alkaakos tässä nuuhkiessa hieman pyörryttää. No ei kai. No ehkä kuitenkin. Maussa loppuolut lyö melko pistävällä intensiteetillä, konsentraatio lienee isompi lasin pohjalla. Samalla voimistuu makuefekti kaiuttaen aromifiiliksiä niin, että saippua jää pois korvautuen lääkemäisyydellä.

Käsillä olleessa muussa taustamateriaalissa kuvataan eri humalien ja valmistusmetodien antavan erilaisia makuvivahteita humalaöljyille. Muuta osviittaa sieltä ei öljyihin sitten saanutkaan, kuin että vaikutus oluessa on alemainen. Alemaisuutta no joo miksei, mutta tällä jälkimmäisellä öljyannostuksella pisaroita taisi tulla sittenkin liikaa, koska maku erottuu niin selvästi ja menee jo ohi luonnehdinnan alemainen. Sanovat että tämä voisi sekoittua humalauutteeseen, mutta äskeisen uutemaiston sekoittaminen ei onnistu tasan mihinkään muuhun. Humalauuttesta materiaali kertoo jokseenkin samat tarinat kuin öljystä.

Seuraavaksi otetaan uusi maisto edelliseen nähden laimennetusta uutenäytteestä. Vaahto tosiaan on hyvinkin kestävää, kestävämpää kuin ilman lisäystä. Alun perin kirkas Helles on huomattavan sameutunut nytkin. Tuoksussa erottuu jotain ja maussa annostus tuntuu ensin kovan katkeroiselta, mutta jopa sopivalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, koska katkeron jälkimaku on edelleen överi.

Runsasta vaahdon kehitystä, mikä antaa erikoisiakin muotoja (kuva oikealla).

Uutteesta positiivisin havainto jäi jälkimmäisen laimennetun näytteen aromista. Ensimmäinen kovempi annos taisi olla liian kylmää tai jotain, eikä juuri tuoksua irronnut. Tämä jälkimmäinen sai tasaantua syysillassa ja jääkaappikylmästä se jonkin verran ehti lämmetäkin. Laimeammassa näytteessä löytyi sopivan lievällä tasolla tuttuja kuivien humalaformaattien kaltaisia aromeita. Tässä oli selvästi erottuvampi katkeron tuoksu kuin valmiissa normioluissa, joista toki erilaisia esimerkiksi hedelmäisiä aromeita toisinaan irtoaa isosti. Sitä on aina yhdistänyt katkeron enemmän makuun kuin tuoksuun.

Kaatoon meni toinenkin uutenäyte. Humalaöljytty näyte sentään tuli joutua lähes kokonaan. Tyytyväisyydellä hörppäsin käyttämättä jääneen Hellesin loput sellaisenaan.

Käyttäisinkö aineita omissa kotipanoissa?

Etukäteen ei ollut liiemmälti kiinnostusta käyttää näitä kotioluen valmistuksessa, eivätkä nämä kokemukset sitä intoa lisänneet. Luomummat menetelmät tuntuu kivemmilta.

Humalaöljyn kanssa voisi ehkä jopa hieman peuhata, mutta siinäkin näiden havaintojen perusteella lisäarvo aromiin tai flavoriin jää teoreettiselle tasolle. Jos sieltä olisi löytynyt inspiroivan havaittavaa sitruksisuutta tai muuta jännää niin ajatus voisi olla toinen, mutta näin ei käynyt. Itse asiassa korostuneen vähän löytyi mitään spontaaneja assosiaatioita ensimmäisen kuvauksen taulukosta, jossa humalaöljyjen aromaattisia kuvauksia oli listattu. Saman postauksen mukaan voi myös epäillä humalaöljyjen kemiallisen koostumuksen jonkin verran muuntuneen valmistusprosessissa.

Kun tiedetään uutteita käytettävän laajasti kevyiden lagereiden teossa niin moniko oluenjuoja on noista valtalagereista koskaan aromaattisuuksia tai kiinnostavia flavor-piirteitä löytänyt? Ei löydy motivaatiota uutteiden käyttöön sitäkään kautta.

Käsiin saatujen humalaöljyn ja humalauutteen tuotetiedoista ei ilmennyt mitä humalalajikkeita niiden valmistuksessa on alunperin hyödynnetty. Silläkin tiedolla olisi iso merkitys, jotta pystyisi muodostamaan odotuksia siitä, mitä erityispiirteitä käytetty aine voisi tuoda olueen. Syntyy mielikuva, että ehkä näiden aineiden käytössä sittenkin yleensä riittää se, että niillä saadaan katkeroa olueen. Eikä välttämättä sitten muuta. Tosin edellä todettu on sikäli hätiköityä, että pienellä googlauksella rupesi heti löytymään muilta valmistajilta uutteita, joissa selvästi indikoitiin kyseiset humalalajikkeet ja sanottiin niiden olevan 100% luonnontuotteita. Voisi kai olla, että humalauutemarkkinoillakin eri tuotteilla on eri kohderyhmät: craft beer vs. mass market breweries.

Loppusanat

Tiivistettynä makutestailusta tulee mieleen että huhhuh! Kaikkee pitää kokeilla ja tolleen. Kohtuus kaikessa ja liika on liikaa missä vaan asiassa.

Mitähän hittoa noilla jämäuuutteilla ja -öljyillä oikein tekee? Raakana noita en edes aio maistaa. Ei ole ihan normaalia puuhaa muutenkaan. Parvekkeella näytteitä pipetoidessa naapuri heitteli epäileviä kommentteja touhusta. Ymmärrän.

Uutteesta sai kovimmat humalat ikinä. Hyvän Duudson-trikin saisi tällä kamalla aikaan. Sattumaa tai ei, vielä myöhemmin illalla tuli pirunmoiset vatsanväänteet.

Perinteinen humalointi keiton ja kuivahumaloinnin muodossa viehättää kotioluissa enemmän tämän testin jälkeenkin.