Postaussarjan toisessa osassa luodaan katsaus humalauutteisiin (hop extracts), jotka ovat tärkeitä raaka-aineita panimoteollisuudelle. Ne ovat prosessoituja humalatuotteita sisältäen puhdasta humalan hartsiuutetta. Periaatteessa uutteet sisältävät samoja yhdisteitä kuin humalakukinnot tai -pelletit ilman kasvin kiinteää rakennetta.

Uutteen valmistuksessa liuottimena on aiemmin käytetty mm. etanolia, nykyisin valmistusprosessissa tärkein liuotin on CO₂. Siinä nesteytettyä tai ns. ylikriittiseen olomuotoon muutettua hiilidioksidia johdetaan jauhettujen humalapellettien läpi. Uutteet voidaan lisätä oluen valmistuksessa vierteen keittoon tai edelleen käyttää raaka-aineena isomeroitujen uutteiden valmistukseen, käymisen jälkeen olueen lisättäväksi.

CO₂ -uutteen sanotaan sisältävän tärkeimmät humalan aineet oluen panemiseen, kuten alfa- ja betahapot, humalaöljyt ja muita pehmeitä hartsiyhdisteitä. Ennen käyttöä se voidaan säilyttää vapaammin ympäristönsä lämpötiloissa, verrattuna humalakukintoihin tai pelletteihin. Kokonaiset kukinnot eivät teollisissa automatisoiduissa prosesseissa sovellu keittoon ja ne sisältävät vain 20% oluen panemisessa hyödyllistä materiaalia lupuliinirauhasiin pakkautuneena.

Taurus-sadon kokonaisia humalakukintoja lokakuun puolivälissä kerättynä (vas.) ja niissä pieni määrä keltaista lupuliinia humalan lehdillä (oik.). 

Tutkimus on näyttänyt, että humalaöljyjä haihtuu nopeammin uutteesta, jos se keitetään. Sikäli uutteiden hyvä puoli on, että joitakin valmisteita voidaan lisätä olueen vielä käymisen jälkeen. Tämä on suosittua erityisesti kevyiden lagereiden tapauksessa. Myös erityisen katkeroisissa tyyleissä kuten dipoissa niitä kuuluu käytettävän. Uutteita käytettäessä myös oluen katkerotasoa voi säätää tarkemmin. Käytössä voi nähdä etuna myös sen, että näin jää enemmän vierrettä, koska rupan erotus on helpompaa. Konsentroidut uutteet vievät vähemmän kylmätilaa ja säästävät esimerkiksi kuljetuskustannuksissa. Jotkin jälkiprosessoidut uutteet tuottavat olueen UV-sietoisuutta, mahdollistaen pakkaamisen kirkkaisiin pulloihin.

Suhteessa siihen miten humalan käytöstä oluen raaka-aineena yleisesti viestitään on hieman yllättävää, että yli 50% maailman panimoiden käyttämästä humalasta kulutetaan uutteina. Joskus humalauute mainitaan olutetiketissä raaka-aineena, mutta useimmiten todetaan vain oluen sisältävän humalaa. Joskus termi on hops products, mikä viitannee johonkin prosessoituun humalatuotteeseen, on se uutetta tai jotakin muuta. Tieto humalauutteen käytöstä esiintyy olutpakkauksissa huomattavasti harvemmin kuin vaikka puolessa valtavirran oluita. Onhan sekin toki totta, että kun ainesosaluettelossa mainitaan humala, se tarkoittaa humalaa ylipäänsä, ottamatta kantaa missä muodossa sitä on käytetty (tuore, kuivattu, pelletti, uute). Brewniversen blogin oluista vain parisen kertaa tullut vastaan se, että etiketissä olisi suoraan tai epäsuoraan viitattu humauutteisiin tai ”humalatuotteisiin” (hops products). Esimerkkeinä muistuvat mieleen Karlsberg Brauerein AC/DC lager ja Queen Bohemian Lager.

Myynnin ja markkinoinnin kannalta sanavalinta etiketissä on helppo ymmärtää, kun miettii millaisia mielikuvia vaikka uuteoluet herättävät. Vaikka uute on muita humalan muotoja pidemmälle prosessoitu, se nähtävästi sisältää olennaisia humalan yhdisteitä oluenpanoa varten. Ainakin joitakin oluttyylejä varten. Humalapelletit eivät kai herätä vastaavalla tavalla negatiivista mielikuvaa, vaikka nekin ovat prosessoidumpia kuin tuore tai kuivattu humalakukinto. Niiden tapauksessa prosessoinnilla saavutetaan kotipanijankin kannalta etua säilyvyydessä.

Edellä pohdittujen seikkojen lisäksi humalauutteella on se etu, että kun panimoteollisuudessa humalan kysyntä voi ylittää tarjonnan,  suurempi hyödyntämisaste (alpha utilization) on eduksi prosessin tehokkuudelle ja siten koko teollisuudenalalle. Hyödyntämisasteella tarkoitetaan oluessa olevien iso-alfa-happojen ja käytetyn humalan alfa-happojen määrien suhdetta. Perinteisessä vierteen keitossa hyödyntämisaste on vain 10-40% (kuva alla).

Humalan hyödyntämisaste keittoajan suhteen.

Siinä määrin kuin kuluttajat ovat tietoisia prosessoitujen elintarvikkeiden valmistusmenetelmistä, liittyy nykyisin paljonkin haluttomuutta niiden suosimiseen. Ideologisista syistä jotkut panimot eivät myöskään suostu uutteita käyttämään.

Postaussarjan seuraavassa jaksossa maistellaan uutteen tuomaa vaikutusta olueen. Lisäksi pohditaan prosessoitujen humalaöljyjen ja -uutteiden mielekkyyttä kotipanoissa.