Yhdeksäs olutbloggareiden yhteissessio oli pohjustettu Helppoa Juotavaan puolesta. Se kuului osimoilleen näin:

”Aiheena siis olutmatkailu, mutta ei minne tahansa, vaan johonkin yllättävään, odottamattomaan paikkaan. Mikä on kummallisin paikka mihin olet matkannut oluen perässä? Tai odottamattomin mainioksi olutpaikkakunnaksi osoittautunut kohde? Sattuiko matkalla jotain muuta täysin odottamatonta? Hyväksyn, mukaan vaan.”

Brewniversen kohdalla taski taipui koosteeksi 2014-2018 matkustaessa sattuneita yllättäviä oluttilanteita. Yksikään matkoista ei muutenkaan ollut olutmatka per se.

Tongbaa Nepalissa

Tämän juoman osalta yllätysmomenttina ei ollut, ettäkö väliotsikon olueen olisi sattumalta törmännyt. Sitä kyllä tiesi etsiä Katmandusta. Yllätyksestä ensin kävi se, että kyseistä juomaa oli vaikea löytää, sitä ei tunnuttu paikan päällä tunnettavan. Työperäinen turisti näytti olevan valistuneempi aiheesta kuin kukaan paikallinen. Eipä silti, vähän sama voisi sattua Suomessakin sahdin suhteen jos joku ulkomaan perinneolutta janoava lähtee Helsingissä sahtia etsimään ja yrittää selvittää sen saatavuutta ohikulkijoilta tai hotellistaankaan. Tähdet lopulta asettuivat oikeaan asentoon Nepalissa ja kun tongbaa vihdoin löytyi, sitä oli jo pidettävä positiivisena yllätyksenä.

Varsinaiset ällikällä lyönnit kuitenkin liittyivät tongban nauttimiseen. Monta sangen outoa piirrettä on, kun länsimaisiin oluttapoihin vertaa. Esiin voi nostaa: 1) ei tehdä ohrasta vaan hirssistä, 2) ei sisällä hiilihappoja, 3) juotaessa ei kylmää vaan aivan todella kuumaa, 4) juodaan pillillä, vaikkapa bambusellaisella, 5) juodaan hirssimäskin kanssa, 6) tuopin tyhjentyessä olutta jatketaan kuumalla vedellä, ja 7) jos menee liian kuumaksi jäähdytetään kylmällä vedellä. Sillä lailla.

Laajemmat höpinät aiheesta: Ensikosketus tongbaan 2014 ja maistaminen toisenkin kerran 2016.

Baarissa polttavan kuuma juoma tarjoiltiin täysmetallisesta tuopista. Palovamman riski on olemassa ellet kanna mukana patakinnasta. Toisessa ravintolassa tongban sai (falskaavasta) puutuopista, jonka alle tarvitaan muovisaavi (ks. artikkelin kansikuva). 

Käsityöolutta käsityöläiskylässä

Seuraava tapaus sattui 2015 alussa. Vielä silloin Espanjan Aurinkorannikolla persoonallisia oluita ei kovin helpolla löytänyt. Oluet kaukaa kiertävältä työtoverilta oli lomaviikkoa varten saatu suositus käydä pienessä Malagan seudun vuoristokylässä, Frigilianassa. Tuolla päin maailmaa on monia idyllisiä vuoristokyliä ja mieluusti niihin tutustuu.

Vuoristokylä tiedettiin käsityöläiskyläksi. Silti sen kujia vaeltaessa huikea yllätys oli huomata, että paikka tarjosi myös käsityöolutta. Valkoiseksi maalatun kaupungin kapeilla kujilla ensin törmäsi Cerveza Artesana julisteeseen, jonka jälkeen osasi löytää samaa juomaa paikallisesta kahvilasta, jonka jälkeen osasi ostaa matkamuistopullon ja ottaa siitä teatraalisia matkakuvia.

La Axarca kiertolaispanimon bisse osoittautui erittäin hedelmäiseksi APAksi. Parasta A-luokkaa espanjalaisista tyylinsä edustajista, joita on päätynyt maistamaan. Luultavasti oli tuolloin mahdollisuus saada olut erityisen freesinä. Yleisesti ottaen varsin vaihtelevaista laatua Aurinkorannikon mikropanimot ovat markkinalle päästäneet.

Koko matkasattumus kuvineen.

Unohdettu mumme-oluttyyli ei ollutkaan niin unohdettu Tanskanmaalla

Keväällä 2017 oli käyntiä Tanskassa ihan muista syistä kuin oluen perässä. Keskiaikaiseen, jo unohdettuun mumme-oluttyyliin siellä kuitenkin törmäsi useissakin paikoissa. Ensi kertaa ikinä. Ehkä helpostikin mummet olisi saattaneet vilahtaa ohi sen suuremmitta huomioitta, mutta asian kanssa osasi olla hereillä koska BYOssa oli taannoin ollut juttu tästä unhoon jääneestä oluesta. Sitä kun odottamatta sai näköpiiriin, oli tietty ostettava, vähän enemmänkin tutkittava ja lopulta maistettava.

Pitempi juttu mumme-tyyliinkin liittyen.

Mikkelleriä lentomenussa

SAS-lentoyhtiöstä sopii olla ylpeä. Ainakin siinä mielessä, että se on ensimmäinen jonka lennolla – silloin kuin salama kirkkaalta taivaalta tullen – pääsi kokemaan craft beer tyyppistä tavaraa taivaalla. Tapaus sattui lennolla Oslosta Helsinkiin toukokuussa 2017. Kuulemma tuolloinkin olutta oli jo ollut luokkaa vuoden verran saatavilla, mieltä ylentävä kokemus silti.

Ei kovin paljon tule nykyään lennettyä ja edelleen SAS on omalla kohdalla ollut se ainoa yhtiö, joka hienon valveutuneesti on päättänyt lennättää vastaavia oluita matkustamossa myytäväksi. Ensimmäisen Plane Alen jälkeen seuraava vastaava juttu sattui Mikkellerin Northern Trails IPAn kanssa. Silloin ei enää päässyt yllättymään.

Originaalit fiilikset Plane Alen kohtaamisesta.

Kolin Ryynänen – lavea olutvalikoima ihan puskista

Kesäloma-ajeluun sisältyi heinäkuussa 2017 Kolilla käynti. Majoitus oli etukäteen summamutikassa varattu jostain sieltä. Valinta osui Kolin Ryynänen nimiseen pieneen majoituspaikkaan. Odotusarvona oli ainoastaan saada alleen sänky pitkän ajopäivän päätteeksi ja nopea jatko aamulla Kolin kansallismaisemaan.

Perille päästyä respan tiski yllätti. Kuvassa näkymä vastaanoton seinustalle. Seassa oli jopa eksoottista italialaista craft beer tuontia, jos kohta myös belgialaisia ikiklassikoita ynnä muuta. Sama tila toimi pikkuruisena iltaravintolana myös. Kuvittele vaikka meneväsi jonnekin leirintäalueen kahvioon ja siellä olisi tällainen olutvalikoima. Kävi selväksi ettei tämä ollut perusyösija kokoluokassaan eikä oikeastaan muutenkaan. Myöhemmin ovat kait tehneet Honkavuoren kanssa oman nimikko-oluenkin.

Reissun tunnelmia toisaalla.

Ryynäsen pullorivistössä on mm. joensuulaisen Honkavuoren 347, mikä on nimetty Kolin korkeuden mukaan.

Aamukali Narvassa

Vuoden 2018 rengasretki suuntautui Viroon, jossa yksi pääkohteista oli Narvan linna. Ei ollut tarkoitus olutta sieltä etsiä, mutta siihen linnan kiertokäynnillä törmäsi. Sikäli kun lähes alkoholiton kali eli kvassi olueksi katsotaan. Linnan sisäpihan käsityöpuodeista apteekkarin toimistossa kaliaan valmistavat.

Tapauksen yllätysluonnetta korostaa se, että juuri tämä kalituoppi käänsi pään tyylin vieroksujasta siitä tykkääjäksi.

Kalilöydöksestä maistamisineen lisää matkakuvauksessa.

Apteekkarin toimisto linnan sisäpihalla.

Narvan linnan panimomestari valuttaa kaliaan seinästä.

Sivuyllätyksenä voi huomata, että nahkakin kelpaa tuopin valmistusmateriaaliksi. Nahkatuoppeja roikkuu katon rajassa.

Pikkupanimo tuli puun takaa

Viimeisimpänä kaikista koosteeseen valituista ehkä se kaikkein osuvin ja yllättävin. Tapaus sattui heti seuraavana päivänä narvakalin jälkeen.

Autolla porhallettiin maalaissiirtymätaivalta järveen uponnutta (!) vankilaa etsien. Metsän keskellä tien vierellä tonotti kuvan näyttämä Õlu -kyltti. Aika jännä juttu, ajattelin, olutkauppa keskellä metsää. Vankilahurmoksessa ajettiin silti ohi.

Välissä ehti sattua muuta, mutta ennen pitkää palattiin katsomaan tätä pientä ihmetystä. Paikka paljastui Wassalemma Pruulikodaksi, siis panimoksi sekä virolaisten käsityöoluiden myymäläksi. Wohou! Siisti juttu ja eksoottiset oluttuliaiset oli hyvä ostaa tuolta.

Eipä muuta tällä kertaa, paitsi loppuun linkki löytöretkestä kertovaan pidempään versioon.

Wassalemma Pruulikodan näkemys lähialueella sijaitsevasta järveen uponneesta vankilasta.