Olutklubista toiseen

Viime vuoden puolella rapoilin Mikkeller Beer Mailin syyskuun olutpaketista. Se jäi yksittäiseksi kokeiluksi kuukausittain postittavista olutkerhoista vaikka sinänsä ok olikin. Kiitoksia kaikille, jotka olette tuon postauksen yhteydessä ollutta promokoodia käyttäneet. (Vastaava alennuskoodi löytyy myös tämän jutun lopusta.)

Näin mahdollistui tämänkin boksin testaaminen. Pienen empimisen jälkeen päätin kokeilla Mikkellerin fancympää klubbailuvaihtoehtoa, Beer Clubia.

Beer Clubin hintapuolesta

Rabatin kanssa kuukausiannokselle Beer Clubia postikuluineen kertyi hintaa 390 DKK. Euroiksi kääntäen tuo on 52€ eli noin 5€/plo. Ei enää tosi huokeeta jos Beer Mailiin vertaa, mutta ei erityisen kallistakaan jos esimerkiksi Alkoon vertaa.

Beer Clubin normihinta postikuluineen olisi ollut 565 DKK eli noin 76€. Tietää jo etukäteen, että siihen ei tule taipumaan. Muutoinkin tilauksen laukaisi alehinta ja sen taustamotivaattorina olutklubitarjonnan kartoittaminen. Jos bisset on supermageita kautta linjan, maksettua hintaa ei jaksa ryhtyä liiemmin kyseenalaistamaan.

Joulukuun lähetys oli saatesanojen mukaan raskaan sarjan boksi. Sitä kuinka edustava tämä on kaikkien kuukausien osalta ei uskalla sanoa. Raskasta sarjaa se oli ainakin vahvuuksien mielessä, sillä keskimäärin voltteja oluissa oli 10,8%. Jää nyt nähtäväksi millaiset fiilikset sisältö lopulta jättää. Odotukset on yläkantissa.

Sporttiklubit

Beer Mailin ja Clubin lisäksi Mikkellerillä on pari muutakin kerhoa, jotka ovat hiukan eriluonteisia kuin alussa mainitut. Ensinnä Mikkeller Cycling Club (MCC), joka kustantaa 1000 DKK/v (134 €/v). Fillarointikerho on saatettu vauhtiin yhdessä tanskalaisen Twelve.Sixteen pyöräilybrändin kanssa. Jäsenyys sisältää tiimipaidan ja olutta yhteisöpyöräilyiden jälkeen.

RMC Beer Box puolestaan on pantu jalkeille juoksijoita varten. Kerhon jäsenyyteen kuuluu neljännesvuosittainen juoksuvaruste- ja olutkattaus, jossa on vähintään 12 olutta. Jäsenyyden arvoksi sanotaan 1350 DKK ja siitä laskutetaan 600 DKK (80 €/3kk).

Nämä liikuntapainotteiset olutklubit soveltunevat enemmän tanskalaisille kuin ulkomaisille jäsenille.

Oluet ennakkoesittelyssä

Beer Club formaatissa – toisin kuin Beer Mailin kanssa – ei tullut printtiesitteitä oluista. Sen sijaan Köpiksessä Fisketorvet-ostarin liepeillä kuvattu tuubivideo nostatti hyvin odotusfiilistä kun linkki siihen kilahti meiliin hyvissä ajoin etukäteen.

Tällä systeemillä on saumaa nostaa harrastusta uudelle levelille. Mukana tulee virkistävästi oluita muiltakin panimoilta kuin Mikkellerin brändin alla. Mikkelleriltä pakettiin oli lopulta päätynyt 3 olutta ja boksissa kaikkiaan tuli sen verran oluita mitä sopi odottaa (10 kpl). Aiemmassa mainoksessa oli lupailtu määrää aika isolla 6-12 kappaleen toleranssilla.

Seuraavat kuvat otettiin ennen kuin ensimmäistäkään oli maistettu:

Kees x Seven Island NY Blueberry Cheese Cake with Chocolate & Maple Topping (12%) Russian Imperial Stout, 0,33l tölkki.

People Like Us x Flying Couch Meek Yet Unblessed Ale (9,4%), 0,33l tölkki.

The Flying Inn Magma Citra TDH IPA (7,5%), 0,44l tölkki.

Ølsnedkeren Mere Vil Ha’ Mere New England IIPA (8%), 0,44l tölkki.

Mikkeller Santa’s Little Helper Belgian Ale with Spices (10,9%), 0,33l pullo. 

Põhjala Cellar Series: Öö XO Imperial Cognac BA Baltic Porter (11,5%), 0,33l pullo.

Mikkeller Swedish Wash Brut Ale (11,5%), 0,375l pullo.

Mikkeller Cherry Doublebock (9%), 0,375l pullo. 

Põhjala Cellar Series: Odravein Bourbon BA Barley Wine (14%), 0,33l pullo.

Mikkeller San Diego Errant Night Double New England DIPA (8,3%), 0,5l tölkki.

Maistot joulukuun setistä

Oli ensin mielessä maistaa vain jokunen olut postausta varten. Kolme ekaa jäi hiukkasen piippuun koviin odotuksiin nähden, joskin ihan hyviä toki olivat. Neljäntenä nautiskeltu Kees x Seven Island aiheutti sellaisen ilotulituksen makumaailmaan, että ei pystynytkään jättää postausta vain näiden varaan.

Teki sittenkin mieli sisällyttää tarkasteluun kaikki paletin bisset, jotta saisi muodostettua ja postaukseen sisällytettyä kokonaisemman mielipiteen klubisetistä. Seuraavassa oluet maistelujärjestyksessään.

People Like Us x Flying Couch Meek Yet Unblessed Ale 9,4%

Tarjolla oli jotenkin jouluista etikettiä vaikkei kuvakkeet suoraan siihen viittanneetkaan. Jäin miettimään kuvasymboliikkaa. Liekö tuolla yhteys People Like Us nimeen, jolla painottavat kemialtaan natsaavien tyyppien hakeutumista toistensa seuraan. Etiketin joukossa kun kaikki mustapäiset ovat naama sitruunalla, mutta kahden ilonaaman välillä näyttää olevan valoisa yhteys.

Oluen tyyliksi on mainittu barley wine, joskin ensimmäisenä mieleen nousi vahvan vaalean belgisuuntaisen alen tapainen suutuntumaltaan kapea olut.

Runko näyttää tukevamman ruskealta kuin se suussa tuntuu. Jokseenkin tuoksuton. Humalina löytyy Cascade, Nugget, Mt Hood ja Sterling. Muutoin esiin nousee kuivahedelmää ja kanelimaista mausteisuutta. Hiilihapot on pienen puolella, mikä suutuntuman ohuuteen yhdistyneenä ei isommin innostele. Kielen päällä pitempään kuivuva maku tavoittaa aniksen. Lämpeneminen tuo alkumakuun nähden makeutta minkä mausteenoloisuus pian syrjäyttää.

Ei ihan omaa favorittia maustevivahteiden takia, mutta osuu hyvin aatonaaton joulua tapailevaan tunnelmaan. Ihan jees, muttei osu omien mieltymysten häränsilmään: kolmekauttaviis.

Mikkeller Santa’s Little Helper 10,9%

Pukin Pikkuapulainen on belgityylinen maustettu ale. Se sopi hyvin jouluaaton olueksi.

Olut jatkaa hyvinkin edellisen maiston linjoilla, joskin nyt julkimausteisena joulutyylinä eikä piilojouluoluttyylisesti kuten edellinen. Sisältää appelsiinin kuorta 0,7%, korianterin siementä 0,3%, tummaa sokeria, vehnähiutaleita ja tutut oluenteon perusraaka-aineet. Tämä kuten muutkin joulukuun satsin Mikkellerit on pantu De Proefin panimolla Belgiassa.

Koska on niin lähellä edellistä tyyliä, on mukava peilailla näitä kahta keskenään. Samea ruskea tapaus, vaahtoa paljon enemmän kuin edellisessä ja se kestää. On hapokkaampaa, mausteet sen sijaan piilottelevat kuten sokerikin ja myös alkoholi. Ehkä ne nousee lämmetessä. Pikkaisen kaakaota tuntuu, yllättävänkin suklaista, jotensakin lievästi mausteista nestemousseisuutta. Runko on reilu etenkin edelliseen nähden ja sen pehmeys kääntyy kuin hyvin kostean löylyn tunnelmaan melkein kuumassa saunassa.

Mausteisuus jää lopulta lupausten sarjaan, mikä on omaan makuun pelkästään hyvä asia.

Tästä oluesta löytyy vanha postaus kymmenen vuoden takaisesta painoksesta. Vaikutti silloin tehneen isomman vaikutuksen.

Põhjala Cellar Series: Öö XO Imperial Cognac BA Baltic Porter 11,5%

Põhjalaa löytyy joulukuun boksissa lähes yhtä monta (3 kpl) kuin Mikkelleriä (4 kpl). Ei mikään huono paketointitaktiikka, kun vielä ovat kellarisarjaa. Ekana näistä korkattiin konjakkitynnyrikypsytetty balttiportteri. Meni maistoon 11-asteisena, siis liki 12-16 asteen suositusraamissa.

Suussa tuntuu melko viileältä, toisaalta ei oikein irtoa tuoksua. Näön puolesta tietty mustaa, nyt kauniin vaaleanruskealla vaahdolla. Maku on varsin tiukka liki pistävällä paahteella, yllättävän hapokasta ja runko tykättävän tukeva.

Paahteisuus peittää ainakin alussa tynnyriefektiä, mikä ei oikein erotu ainakaan tammisuutena. Positiivinen piikki maussa voi olla sitä konjakkiperää, mutta sekään ei irtoa erityisen erottuvasti. Muutaman suullisen jälkeen rungon paksumaisuus tuntuu enenneen.

Sitten ollaan 14 asteessa: Juoma on auennut. Viiltävä paahtoluonne on muuttunut pehmeäpaahdoksi. Etenkin jälkimaussa on raskasta hiiltyneisyyttä. Tuntuu yhä melko hapokkaalta ja runko varsin paksulta. Sokkomaistossa tuskin edelleenkään arvaisi puutynnyrikypsytetyksi. Konjakin virettä voisi jopa arvata tai ainakin huomata eron random imperial porteriin. Hieno olut vahvan paahdon ystäville.

Loppuhuikan 18 asteessa oluen erottaa aiemmasta lähinnä polttelun lisääntyminen.

Loistava olut joskaan nimenomaan tynnyrikypsytettyjen kovassa liigassa ei jää aikakirjoihin. Jos miettii Beer Clubin hinta-laatusuhdetta, tämä olut nostaa tasoa ensimmäisten kolmen korkatun osalta. Vaikutti etukäteenkin varmalta kortilta ja vielä omia lempparityylejä.

Kees x Seven Island NY Blueberry Cheese Cake 12%

Keesin collabo kreikkalaisen Seven Island Breweryn kanssa: NY Blueberry Cheese Cake with Chocolate & Maple Topping imperial stout 12%.  Raaka-aineissa mukana mm. laktoosia, Sorachi Ace humalana, sekä maltaat Pale Ale, Muncher ja Crystal.

Oijoijoi no nyt! Maistaminen kertoo heti, että tölkki ja muut ennakkokäsitykset antoivat odottaa jotain paljon vähemmän. Ryhdikäs stout, jossa todellakin reilu mustikka palvelee tarkoitustaan kymppiplussalla. Tähän astisista puhuttelevin, kastinsa kuningas! Nice!!!

Ilman varmaa tietoa vaikea sanoa millainen rooli juustokakulla tämän teossa on ollut, mutta mustikkastouttina tämä loistaa. Lämmetessään stoutin kylkiäisenä oleva mustikan dominanssi taipuu alemmas ja muut erikoisraaka-aineet ottavat tilan mustikan rinnalla. Kamaleonttikin vielä. Viiskauttaviis. Mitä lämpimämmäksi käy, nämäkin piirteet alkavat kevyesti lyödä yli, joten suhtkoht nopsaan parempi juoda ja toisekseen yksi tölkki riittää pitkäksikin aikaa. Tirehtöörin olut, kyllä!

Põhjala Cellar Series: Odravein Bourbon BA Barley Wine 14%

Viskitynnyrissä kypsytetty Põhjalan vuosipäivän juhlaolut. Tässä on tuttua barleywinemäistä syvää mallaskaramellista tuoksua ja jossa puutynnyrikypsytyksen aromi riehuu valtoimenaan.

Kaikki tämä on jotain mitä People Like Usin barley winessä ei ollut. Toisaalta tynnyrikypsyttely on tässä aivan ilmeistä, toisin kuin aiemmin maistellun Põhjala Öö XO:n kanssa. Todella lupaava meininki.

Väri on matta tummanruskea, vaahto melko vaaleaa runkoon nähden ja se alkuvaahdon jälkeen myös melko nopeaan laskeutuu ohueksi seitiksi. Lämpö 13 astetta, kun pullon kyljessä suosituksena annetaan 10-14 astetta.

Ai että, tuoksu on elegantti, voimakas, vakuuttava, pehmyttä vaaleaa suklaatakin siinä.

Jaa maku? Alkufiilikset jatkuvat upeasti. Suutuntuma on pehmeän tukeva. Ihan aluksi maku vaikuttaa olevan ehkä suoraviivaisempi kuin tuoksu. Se tunnelma kuitenkin muuttuu.

Valloittavan ohramaltainen pommitus, missä hitunen makeaa saaristolaisleipää. On tämä alkoholinenkin mikä etenkin jälkimaussa kietoutuu intensiiviseen viskitynnyriin. Lopuksi huulia tahmaten olut herättää viskisiirapille herkät makureseptorit kielen päällä.

Seitsemäntoista asteen kohdalla maku alkaa taantua. Palautan puolikkaan juoman jääkaappiin jäähylle.

Oikea olutherkku ja Beer Clubin paketti kokonaisuutenakin sen kun paranee.

Põhjala Cellar Series: Odravein Bourbon BA Barley Wine 14%

Mikkeller San Diego Errant Night New England DIPA 8,3%

Olut hämää luulemaan, että kyse olisi Mikkellerin jenkkilään perustamasta panimosta kun joissain teksteissä puhutaan Mikkeller San Diego Brewingistä. Kyse on kuitenkin uudesta Mikkeller San Diego brändistä, joka korostaa Mikkellerin ja san diegolaisen AleSmithin hyviä välejä.

Ihanaisen hazy keltaruskea näkö, jossa hyvin kestävä muotohakuinen vaahto. Vihdoin laskeutuessaan se jättää lasin reunaa laajalta peittävää pitsiä. Kuin asymmetrinen maalikerros pitsiä.

Tuoksu on vaikuttava, jumalaisen pursuileva, puhdas, kirkas, superraikas. Sitrusgreippi pureutuu tajuntaan. Sama flavor antaa itseään läpi suullisen. Flavor-humalavetoinen, juhlallinen ja mehuisan kaltainen juoma. Kauniit makuominaisuudet on työstetty Azaccan, Citran ja Mosaicin avulla.

Rehellisen suoraviivainen ja siinä lajissa voimakaspiirteinen raikas hazy ipa, painavan puoleisella kermanpehmeällä suutuntumalla. Hienoahienoa! Tykkään!

DIPA tuntuu työntyvän ulos kuvasta, mikä hyvin peilaa tämän oluen valtavaa sitrusegoa.

Ølsnedkeren Mere Vil Ha’ Mere New England IIPA 8%

Lasissa on Mosaicilla, Ekuanotilla ja Amarillo-cryolla humaloitu greippitykitys. Hyvin pitkälle kuten edellä maistettu Errant Night.

Molemmissa on Mosaicia, mutta flavor-humaloinnin sävyt on hiukan muuttuneet ja monilta piirteiltään tämä on downgreidattu edellisestä: raikkaus, greippisyys tuoksussa ja maussa, vaahto vähemmän näyttävä. Äärevyydet ovat tasoittuneet mainioisuuksiksi. Suutuntuma vastaavan paksu täyteläinen ja runko samanlainen komean samea.

Sitrushedelmämehumainen, kiva olut.

The Flying Inn Magma Citra TDH IPA 7,5%

Ei Flying Finn vaan espanjalainen Flying Inn. Näemmä päästiin kunnon NEIPA-suoraan kiinni parista edellisestä oluesta lähtien. Jos kaksi edellistä olivatkin saman tyylisuuntaisia, tämä antaa omintakeista variaatiota sameisiin vahvasti flavor-humaloituihin neipoihin.

Ennen haistoa: paksun mehuisan näköinen olemus ei väriltään tai muutenkaan poikkea edellisistä. Tuoksu on raikas, ei kuitenkaan nimenomaisesti greippinen. Sitrusta on ja iso sekamelska muuta trooppista hedelmää. Oikein mainio tämäkin, minkä uskaltaa luvata jo pelkän ensituoksun perusteella.

Sävy tuoksussa ja maussa on edellisiä selvästi raskaampi, hedelmäisyys nostattaa appelsiinia, mangoa, passion-hedelmää ja ties mitä muuta.

Olisi kiva tietää mitä humalia tähän on mahdollisesti mennyt nimenmukaisen Citran lisäksi. Ehkä ei muita on veikkaukseni, varsinkaan kun googletulosten ekasivun perusteella ei tullut lisäinfoa ja Citra yksinäänkin on yksi hedelmäisten humalien ylijumalista.

Humalaöljytsunami

Humalaöljyjen hillitöntä roolia sopii epäillä tässä oluessa koska TDH (triple dry-hopped). Ne tuottavat mitä jännimpiä hedelmäisyyden ja monia muita mielenkiintoisia makusävyjä. Juuri kuivahumaloinnilla saa humalaöljyjen herkän olemuksen korostumaan, koska useimmat niistä poistuvat nopeasti vierteestä sen keitossa.

On muuten todella persoonallinen sävy tämän neipan aromissa ja flavorissa. Citrasta tiesinkin sen humalaöljyistä sisältävän geraniolia ja linaloolia, jotka puolestaan tuottavat aromiin kukkaista, ruusun terälehtistä tuoksua, sitruksista bergamottia ja appelsiinia.

Asiaa lisää tutkaillessa ScottJanis.com:in työkalun mukaan Citran humalaöljyistä voi nimetä myös humuleenin (9%), farneseenin (0,2%), karyofylleenin (6%), B-pineenin (0,9%) ja myrseenin (67%). Aiemmin mainittua geraniolia on sen mukaan 0,3% ja linaloolia 0,7%. Humuleeni tuottaa mäntymäisyyttä ja puumaisuutta, farneseeni kukkaisuutta, karyofylleeni puumaisuutta, myrseeni hartsia, B-pineeni mausteisuutta ja mäntyisyyttä.

Tuoppia kallistaessa voi todella kokea miltä Citran humalaöljyt oluessa tuntuvat livenä. Erityisesti hartsi ja puumaisuus ovat näin jälkikäteen ilmiselviä makuestradin valtaajia. Ei vaan saanut spontaanisti nimettyä vaikka aluksikin oli selvää etteivät nuo vivahteet mitään eksoottista hedelmää ole. Ennakkokäsitykset tämän humalan muka-dominoivasta sitrusluonteesta istuivat liian tiukassa.

Neipa-kategoriaan tämä olut on kiehtova ja aivan erityisesti se miten Citrasta kaivettu sellaisia ulottuvuuksia, joita ei tavanomaisella keittohumaloinnilla tavoita.

Jos joku muistaa Beer Mail postauksesta niin tuli siinä sanottua etteivät sen IPAt olleet mieleenpainuvia. Nyt tilanne on eri. Viimeistään tässä kohtaa viisari vääntyy oman preferenssin osalta kohti Beer Clubin tarjoomaa, kun Mikkellerin klubivaihtoehtoja keskenään peilailee.

Finnish wash vs. Swedish Wash.

Mikkeller Swedish Wash Brut Ale 11,5%

Tässä löytyykin erikoisempia raaka-aineita: Riesling rypälemehu (1%), cassonade-sokeri ja samppanjahiiva.

Vaahtoava kullankeltainen, hiukan sameahko tai ainakin ei-kirkas. Kehittää sampanjamaisesti piiiitkään nousevia pikkukuplia.

Valkoviinimäinen tuoksu, rypälettä tai rypälemehua kyllä, happamanoloista. Maku hyvin hapanta sekä myös kielellä erittäin kihelmöivän hapokasta. Melko raskas tummahko maku mukana rypäleessä.

Juuri sellainen sekasikiö olueksi kuin etukäteismielikuva lupasi. Viiniä vai olutta, viinimäisempää vai olutmaisempaa? Viinimaailman piirteet ylittävät tässä olutmaailmalle ominaiset maltaisuuden ja humaloinnin. Tästä löytyvät gueuzemaisuudetkaan eivät riitä kompensaatioksi siihen, että voisi kovin stereotyyppisenä oluena pitää.

Ei niinkään ole tyylinä oman mielen mukaista, mutta Beer Club paketin erikoisuutena jälleen hyvin mielenkiintoinen ja menee superhyperhyvin olutmielisen juhlaskoolina kuohuviinien sijaan. Raikas ja kepeä ja juhlava.

Plogikirjoittelujen jälkeen maistatin tätä vielä kahdella muulla perusjantterilla. Toinen sanoi: ”Emmä kyllä tätä ite ostaisi” ja toinen kuvaili pilaantuneen valkoviinin ja siiderin sekoitukseksi. Makuasioita, makuasioita.

Mikkeller Cherry Doublebock 9%

Kirsikkabock kuulostaa kiehtovalta. Sopii hyvin päätellä Beer Club -testi juuri tällä oluella.

Huikea vaahtokukka sekä värin että muodon puolesta. Rungon väri ei-niin-tavallinen oluelle, hyvin tumma punainen. Melko tuoksuton, silti kuitenkin kirsikkainen.

Vahvan paksun kirsikkamehun oloista ja hapanta, mutta runko erottaa mehuista. Ryhdyn etsimään tuplapukista maltaisuutta, mutta tyrmäävä kirsikka pitää makuvaltikan tiukassa otteessaan. Ei tämäkään omien mieltymysten kärjessä ole juotavuuden mielessä, mutta sopii erinomaisesti klubipaketin mentaliteettiin: erikoista ja yhden pullon mittasuhteissa erittäin kiehtova.

Überkova juttu tässä oluessa on ehdottomasti tämä vaahtokukkanen – yksi komeimmista ikinä:

Yhteenveto fiiliksistä: Tuleeko olutklubbailuun jatkoa?

Ei pelkästään Mikkellerin klubikokeiluihin liity vaan yleisemmin oluen nettitilaamiseen muutaman kerran kokemuksella. Valikoimat on monissa nettikaupoissa tosi hyviä. Tavarat kannetaan kotiovelle asti ja hinnat kuluineenkin ovat kilpailukykyisiä. Isona bonuksena valikoimissa saa paljon sellaista jota ei kotimaasta löydy. Isoksi eduksi muodostuu systeemin vaivattomuus, jos vaan kestää sen että joku muu tekee olutvalinnat omasta puolesta.

Epäilen että  kuukausikerhotarjonnat tulevat ajan kanssa vielä paljonkin lisääntymään, ainakin asiaan erikoistuneiden oluen nettikauppojen sekä suoramyyntiä harrastavien panimoiden puolesta. Ellei nyt härmäläinen olut-on-peikko -politiikka taas löydä samoja vanhoja puolia itsestään niinkuin pelokkaaseen metsäläiskulttuuriperimään on viimeiset sata vuotta kuulunut.

Beer Clubin maisteluiden alkumetreillä parin pullon jälkeen tunnelmat olivat seuraavat: Hintalaatusuhteet mukaan luettuna pidin todennäköisenä siirtymistä takaisin jo aiemmin testattuun Beer Mailiin, koska sen kanssa kustannustehokkuus tuntui silloin (ainakin alekoodien kanssa) isommalta. Maistelujen edetessä olutkerhoissa kuitenkin osoittautui olevan se tasoero, jota hintaero ennakoi. Entä onko tasoeroa tarpeeksi, jotta selkeän suosikin voi valita itselle?

Valintaa vaihtoehtojen välillä voi ohjata parilla kriteerillä: Jos haluaa painottaa oluiden persoonallisuutta ja erikoisuutta, niin valinta on Beer Club sikäli kun hinta ei muodostu esteeksi. Joulukuun paketin oluiden perusteella muodostui ihan luottavainen olo olutvalintojen tekijästä, kuka lieneekään. Jos hinta tuntuu liian kovalta, voi kuitenkin harkita Beer Mailia. Molemmatkin ovat olleet siinä määrin mielenkiintoisia ja tosiaan helppoja ratkaisuja. Laatu ja valikoima vaihtoehdoissa on vähintäänkin ok ja ainakin alekoodien kanssa hintataso pysyy kurissa.

Aavistuksen alavireisesti lähti tämä Beer Club maistelusetti liikkeelle, mutta jälkimmäisellä puolikkaallaan se sai jo aikaan WOW-efektin! Se on paljon sanottu enkä aikoihin ole sitä missään olut- tai muussakaan tuotteessa kokenut. Niinpä jos nyt Mikkellerin kerhoja vielä tilaan, oma valinta kohdistuu ilman muuta Beer Clubiin jos alekoodeja suinkin on käytössä.

Ja jos ei ole, klubihommat varmaan tyssää tällä erää siihen. En sittenkään ole varma, että kuukausitilaus on formaatti johon haluan pidemmän päälle mennä. Sitäpaitsi siinäkin on myös muita vaihtoehtoja kuin Mikkeller – sellaisia joita ei ole ehtinyt vielä ollenkaan kokeilemaan.

Alennuskoodisi Beer Mail / Beer Club tilaukseen

Jos itsekin mielit testailla Mikkellerin oluita, klikkaa seuraavan kuvan yllä linkkiä ”Check it out!” ja saat siinä kerrotun 175 DKK (23 €) arvoisen  alennuskoodin käyttöösi. Varsikin alennuksen kanssa molemmat vaihtoehdot ovat tuntuneet kokeilun arvoisilta ja tilauksen on saanut helposti poikkaistua, jos sitä ei ole huvittanut pitempään jatkaa.