Johdatusta

Firestone Walker on luonut messiaanisia odotuksia itsestään. Tosin omalla kohdalla lähinnä vain sen lippulaivatuote Firestone DBA (Double Barrel Ale) oli päässyt lasiin asti. Sitähän meillä löytyy paremmissa market-valikoimissakin. Tuon british pale ale -tyylisen oluen maistot eivät kuitenkaan olleet kulttimainetta ihmeemmin buustanneet.

Matkalla ollessa ja lounaspaikkaa etsiessä tie vei sattumalta Mother Kelly’sin olutmyymälän ohitse. Yllätyksestä ilahtuneena tietysti sisään poikkesin ja jotain oli kotiintuliaisiksi ostettava. Tämä myymälä oli hyvinkin liki Vauxhallin metroasemaa ja ainakin tässä kohteessa oli myös taproom. Kyseistä ketjua löytyy Lontoossa useassa paikassa.

Hyllyssä vilkkui kuumaksi mielletty Firestone Walkerin vuosiolut vuosimallia 2018 (12,7%) . Se on viiden eri tynnyrikypsytetyn oluen sekoitus ja rajoitettu erä tietysti. Samaa on ollut Alkonkin valikoimassa, mutta kotimaisemissa ei ole käynyt mielessä, että niillä hinnoilla olisi sitä ostanut.

Matkalla ollessa on se hyvä puoli, että on paljon helpompi löytää syitä ostaa normia kalliimpaa jotain. Kuten vaikka olut. Kuin ohimennen voi samalla maksaa matkustamiseen nivoutuvasta tunnelmien nostatuksesta, hankkien jotain spesiaalia, vieraasta paikasta, tuliaisiksi ja sattuman kaupallakin vielä.

Firestone XXII 2018 Vintage Mother Kelly’sin baaritiskillä.

Pahviboksiin kiedottu pullo maksoi takeaway-versiona £18,75 (0,355l), paikan päällä nauttien hintana olisi ollut £24. Matkakumppanin suu loksahti melko perusteellisesti auki, kun kuuli hinnan. Niin, kyllähän tämä saa odottaa jotain erikoisempaa hetkeä tullakseen korkatuksi.

Suuri kysymys maistelua varten: Onko olut hintansa väärti? Ennakkoarvauksena se on varmaan oikeinkin laadukas ja kiehtova, mutta ei millään tavalla vain rationaalisesti perusteltavissa. Siispä muotoillaan kysymystä: Onko olut ja sen nauttimiseen liittyvät fiilikset kaikkinensa wörttejä? Tarjoaako ostos lopulta elämyksen?

Mother Kelly’s Oluthinta.fi :n kartoilla. 

Firestone Walkerin stoori

Panimo on perustettu 1996 kahden viinintuottajan, David Walkerin ja Adam Firestonen, toimesta. Jälkimmäinen on Firestone Tire and Rubber Companyn perustajan, Harvey Firestonen pojanpojanpojanpoika. Panimotouhu alkoi Firestonen perheen viinitilalla Kalifornian Los Olivosissa ja jatkui Paso Roblesissa 2001, missä on nykyisin panimo ja taproom. Lisäksi Barrelworks Tasting Room and Blending Center ravintoloineen toimii Buelltonissa sekä panimoravintola Los Angelesin Venice Beachin tuntumassa.

Ainakin vuosikymmenen alkupuolella panimo oli osavaltion neljänneksi suurin ja vuonna 2014 se oli myyntivolyymiltaan 16. suurin craft-panimo Yhdysvalloissa. Vuodesta 2015 Firestone Walkerin omistaja on ollut belgialainen Duvel Moortgat. Vähän pettymys, vaikkei epätavallista, että omistussuhteista ei panimon omistajan sivuilla vihjaistakaan mitään. Firestone Walker sentään mainitsee asiasta. Pisteet siitä.

Yrityksen graafinen ilme ammentaa aikojen takaa.

Perustamisestaan lähtien kalifornialaispanimo on erikoistunut tammitynnyrikypsytykseen. Se myös käyttää nykyään harvinaista Briteissä 1830-luvulla kehitettyä Burton Union -kiertokäyttämistekniikkaa (recirculating fermentation system). Järjestelmä muodostuu rivistä puutynnyreitä, jotka on yhdistetty kouruun putkien avulla. Tällä panimolla modattua systeemiä kutsutaan Firestone Unioniksi.

Tarkoituksena on päästää käyvän oluen pintaan syntyvä hiivainen vaahto poistumaan tynnyristä ilman, että sinne jää suuremmin tyhjää tilaa. Jo aikanaan järjestelmä kehittyi sellaiseksi, että erotettu olut pääsi virtaamaan takaisin tynnyreihin jatkamaan käymistä.

Esimerkki Burton Union systeemistä. Kuva: Chris Allen, CC BY-SA 2.0.

Puutynnyrikypsytyksen vaikutuksia olueen

Puun avulla kypsyttämistä usein käytetään laadukkaiden alkoholijuomien valmistuksessa. Puutynnyreiden käyttö oluen valmistuksessa on isokin trendi nykyisin. Tavallisimpia ovat tammitynnyrit, niistä usein käytössä on ranskalainen tai amerikkalainen tammi.

Metalli- tai muoviastioissa olut ei voi vuorovaikuttaa ilman kanssa. Puu sen sijaan mahdollistaa oluen mikrohapettumisen ja tynnyrissä olut alkaa reagoida puun kanssa imien itseensä kemiallisia yhdisteitä, etenkin tanniinia. Se absorboi puun ja muita makuja, joita on voinut olla tynnyrissä varastoituna aiemmin.

Tutkimus tynnyrikypsytyksestä

Wyler et al (2015) tutkivat ranskalaisten tammitynnyrien vaikutusta Munich Helles (n. 5%) tyyliseen olueen. Kokeessa myös lisättiin olutnäytteisiin kevyesti, keskimääräisesti tai raskaasti paahdettuja tammikuutioita. Olutta varastoitiin 0°C:ssa kolme kuukautta, jona aikana näytteet analysoitiin kuukausittain ja jakson lopussa.

Mittauksin voitiin todeta muun muassa että puusta peräisin olevien yhdisteiden pitoisuudet kasvoivat kypsymisjakson aikana. Tällaiset fenoliyhdisteet tuottavat olueen aromaattisia sävyjä, makua ja väriä. Korkein pitoisuus näitä yhdisteitä löytyi paahdettujen tammikuutioiden kanssa, toiseksi korkeimmat saatiin tammitynnyreissä varastoidulle oluelle. Kuten oli odotettavissakin, oluen kypsyminen puutynnyreissä tai tammikuutioiden kanssa muutti niiden koostumusta osoittaen oluen ja puun välisen vuorovaikutuksen.

Toisaalta on erittäin mielenkiintoista, että aistinvaraisessa paneelissa ja 9-portaisella kuvailevalla arviointiasteikolla eroa tynnyrikypystettyjen ja kotrolliolutnäytteen välillä ei saatu kunnolla esiin. Itse asiassa raadin tuottamat tulokset viittasivat siihen, että kontrollinäyte oli miellyttävin. Tynnyrikypsytykseltä odottaisi tietysti päinvastaisia havaintoja, jotta siinä on mitään pointtia. Kotipanijakin saa tuotettua tynnyrikypsytysefektin näppärästi tammitynnyrilastuilla. Niitä on helppo ja huokea hankkia, sekä ripotella käymisastiaan makua ja aromia antamaan.

Miedohko vaalea lager ja tammitynnyrikypsytys ei vaan tule ensimmäisenä mieleen, kun miettii tynnyrikypsytystä ja eri oluttyylejä. Ehkä tutkimuksen taustalla väijyi kaupallisen potentiaalin kartoitus. Ei vaadi kovinkaan herkkää makuaistia tai harjaantumista, että tynnyrikypsytyksen vaikutuksen voi monissa tummissa ja vahvoissa oluissa havaita. Siinä se toimii hyvin edukseen.

Ehkä on jo aikaa sitten löytynyt syy siihen, miksei vaalea lager ja tynnyrikypsytys ole kaupallisiin oluisiin päätynyt yhdistelmä. Toisaalta voi aina epäillä raadin asiantuntevuutta mikä tutkimusraportissa nousee esiin. Toki sillähän nyt ei pitäisi olla mitään väliä onko maistajalla harrastuneisuutta vai ei. Oma makuaisti ratkaiskoon jokaisen omat mieltymykset.

Firestone Walker: Tammitynnyrikäyttämisestä tammitynnyrikypsytykseen

On melkoinen ero valmistusprosessissa, tehdäänkö pääkäyminen puutynnyreissä kuten Burton Union -tekniikalla tapahtuu, vai rosterisammioissa joista olut siirretään puutynnyreihin kypsymään. Tätä eroa eivät tynnyrikypsyttäjät tapaa mainita. Firestone Walkerilla tynnyrikäyttäminen johti myös kypsyttämiseen viski-, rommi-, tequila- ja brandytynnyreissä.

Tästä seurasi Anniversary Ale sarja. Kymmenvuotista taivaltaan juhlistaakseen Firestone Walker julkaisi syksyllä 2006 rajoitetun erän tammitynnyrikypsytettyä alea. Saadut kokemukset olivat erinomaisia ja nyt sarjan 13. julkaisu XXII on osa vuosittaista perinnettä. Nimi XXII luonnollisesti seuraa yrityksen 22. toimintavuodesta.

Ennen elokuista viinin sadonkorjuuta paikalliset viininvalmistajaystävät kokoontuvat Firestone Walkerin panimolle sekoittamaan vuosittaisen juhlaoluen. Vieraat ovat blendauksen eksperttejä. Sen oli jo varhain oivallettu olevan korvaamaton etu valittaessa sekoitus lukuisista tynnyrikypsytetyistä oluista.

Vuodesta 2018 viinintekijät alkoivat muodostaa pienryhmiä, joissa he loivat suosikkiblendinsä saatavilla olevista vaihtoehdoista. Jokainen testiblendeistä sokkomaistetaan ja koko porukan kesken niistä äänestetään voittava sekoitus. Tänä vuonna kunnian korjasi Thacher Wineryn ja TH Estate Winesin työtulos.

Vuoden 2018 blendissä käytetyt oluet

Stickee Monkee (12,9%)

• Central Coast Quad, siis jotakin belgityylisen quadrupelin suuntaan
• Panossa on käytetty belgialaista kandisokeria ja meksikolaista ruskeaa sokeria
• IBU 45, väri syvän ruskea
• Kypsytetty bourbon-tynnyreissä
• Osuus sekoituksessa 44%

Parabola (13,7%)

• Russian Imperial Stout
• Humaloitu Columbuksella ja East Kent Goldingilla
• IBU 80, väri musta
• Kypsytetty bourbon-tynnyreissä
• Osuus sekoituksessa 22%

Bravo (13,6%)

• Imperial Brown Ale
• Humaloitu Bravolla ja Columbuksella
• IBU 35, väri syvän ruskea
• Kypsytetty bourbon-tynnyreissä
• Osuus sekoituksessa 22%

Helldorado (14,5%), rommiversio

• Blonde Barley Wine
• Humaloitu Styrian Goldilla
• IBU 32,5, väri syvän kultainen
• Kypsytetty rommitynnyreissä
• Osuus sekoituksessa 7%

Helldorado (11,4%), giniversio

• Blonde Barley Wine
• Humaloitu Styrian Goldilla
• IBU 32,5, väri syvän kultainen
• Kypsytetty ginitynnyreissä
• Osuus sekoituksessa 5%

Klassinen kysymys eläinten kuninkaiden kohdatessa: Kumpi voittaa, karhu vai leijona? Tässä ne ovat uhmakkaina XXII kuvakkeen ympärillä. Perustaja David Walkeria kutsutaan myös The Beariksi ja Adam Firestonea The Lioniksi. 

Firestonella toimii panimomestarina Matt Brynildson. Hän kertoo, että panimolle töihin tullessaan piti tammitynnyreiden käyttöä silmänkääntötemppuna. Perustajat olivat tinkimättömiä työtavoilleen ja kun tyypit sitten yhdessä siemailivat suodattamatonta DBA:ta, Mattkin oli kokeva valaistumisen. Hänen kommenttejaan vuoden 2018 sekoituksesta:

Bourbon-, rommi- ja ginitynnyrit näyttävät voimansa kompleksisuuden tuottamiseen. Oluessa on kyse nimenomaan tynnyreistä.

Erityisesti ginitynnyrit tuovat uusia maustesävyjä, joita ei ole aiemmin vuosioluissa ollut.

Stoutin osuus on hillitty, jolloin puu puhuu ja tulee kuulluksi.

XXII on paras kaataa konjakki- tai viinilasiin, lasi puoliksi täyteen.

Oluen luonne paljastuu kun se lepää ja hengittää lasissa. Ota se ajan kanssa.

Voit myös antaa ajan kulua ennen kuin avaat pullon. Viileässä ja pimeässä paikassa se ikääntyy hyvin.

Olut on omistettu Barrelworks -projektitiimille. Mitä enemmän keskustelua oli käyty viinintuottajien kanssa, sitä enemmän panimolla oli vaikututtu heidän näkemyksistään. Tämä johti Barrelworks -projektin aloittamiseen. Silloinen laatupäällikkö sekä alkuperäinen panimomestari synnyttivät näin joukon marjaisia ja muita oluita, jotka viinitynnyrikypsytyksen kautta ilmentävät Central Coast viinintuotantoalueen ympäristö- ja ominaistekijöitä.

Maistaminen

Korkkaus

Edellisen tynnyrikypsytetyn oluen maisto sai ennemmin kiirehtimään kuin lykkäämään XXII:n korkkaamista. Tällaisen spessumman bisukan avaamiseen kelpaa oikein hyvin – töttöröö ja tättärää – isänpäivän aatto, joten sillä mennään.

Aistihavaintoja

Hyvin tumman syvän ruskeaa, ei mustaa. Aika vaaleanruskea melko nopeasti laskeutuva vaahto.

Maistaminen sattui 13-asteisena: tuoksu oli voimakkaan tammitynnyrinen sen elegantimmalla kulmalla ilman pienintäkään riitasointua. Vaikka panimomestari oli ginivaikutusta korostanut, viskiä, rommia tai giniä en sentään saanut toisistaan eroteltua.

Mukana on syväntummaa kuivahedelmää, rusinaa ja muuta moniulotteisena. Pehmeää karamellia ja makeutta. Ei mitään tunkkaista, terävää eikä alkoholimaista tunnelmaa.  Todella kiehtova lupaus.

Pieni suullinen: aijaijai!! Lupaukset lunastettu!! Tuoksun ominaisuudet materialisoituvat hellänä jatkumona makuun. Merkittävin ero on lievä nouseva alkoholi ja toisaalta pitkään suussa viipyvä makeuden ja valloittavan kompleksisten tynnyriefektien aaltoileva jälkimaku. Sen aallonharjoilla temppuilevat ja dominoivat aina eri makusävyt.  Muutama maiskautus jälkimakuilussa irrottaa vielä uudelleen samoja haikuja suun pinnoilla. Todella pätevä tapaus.

Runko on keskitäyteläinen ja tavallaan toissijainen, koska erilaiset maut vievät siltä huomion.

Sattumalta sitten huomasin hyvin vaalean fontin etiketissä, joka kertoi nautintalämpötilaksi 13 astetta. Nythän se osui just maaliin vähän vahingossakin. Hirveä dilemma: haluaisi venyttää hetkeä mutta samalla tulee säilyttää tiivis intensiteetti, kun tuo ei saa lämmetä liikaa. Ei tarvi kuin muistella sitä edellistä BA-maistoa, missä lisälämpeneminen kohti huoneenlämpöä aiheutti selvän huippumaun laskun. Löytääkseen parhaiten kompleksiset aromit ja maut kannattaa kuunnella panimon suositusta.

Juustoa peliin

Otetaan oluen kaveriksi juustosnapsi. Siinä auttaa nyt hollantilainen – niinikään kypsytelty – Prima Donna maturo (45%), voimakkaan suolainen ja makuinen juusto.

Maistaessa ensin hiukan juustoa kärkeen ja josko oluen maussa nousee jotain uutta huomiota? Ehkä vaikea erotella muutoin kuin että kyllä joo nuo käyvät toistensa kavereina ideaalisen tasapainoisesti. Samalla kun molemmat yksin ovat todella voimakasmakuisia. Syvästi toisiaan tasapainottava pehmeäsävyinen kombinaatio. Kummastakin mausta leikkautuvat ne pienetkin rosoisuudet pois kun ovat kimpassa. Sanotusta tasapainosta huolimatta XXII palauttaa itsensä ykköspaikalle maistamisen finaalimetreillä. Sinne asti juuston makukesto ei ulotu.

Jos sitten ensin ottaa olutta ja sen jälkeen juustoa, myös juuston pehmyttäyteläinen makumoukari oluttuu pitkälle jälkimakuun. Näin päin ottaen yhdistelmä on edellistäkin harmonisempi.

Vaikutelma kokeilusta

Tässä on sellainen tarjoilu, että kumpikin erikseen ja yhdessä – olut sekä juusto – ovat voittajia. Ehkä yritän hankkia samaa lisää jouluksi. Todella superloistava kokeilu. Tippuu näppis hetkeksi, näillä fiiliksillä mennään juustosnapsin ja oluen loppuun.

*taukoa*

Palataanpa sitten alkupään kysymyksiin. Oliko olut hintansa väärti? Oliko se ja sen nauttimiseen liittyvät fiilikset kaikkinensa wörttejä? Tarjosiko ostos lopulta elämyksen?

Lyhyt vastaus kaikkiin kysymyksiin: kyllä. Toki eihän näitä mitenkään usein kannata harkita ostettavaksi, jotta jatkossakin kovien odotusten illuusio ei pääse karisemaan. Laatu oli huippua ja maineensa väärti. Ja mikä tärkeämpää, se miellytti suuresti.

Vähän laajentaen, osa elämystä oli puolivahingossa mukaan tullut juusto, oluen sattumanvarainen löytäminen, tuonti matkoilta ja postauksenkin kirjoittaminen. Tässä laajemmassa skoopissa vastaus edellistäkin vahvempi kyllä! Olut osoittautui hyväksi, tai oikeammin mahtavaksi. Edellä kerrotuin blenditiedoin tuota voisi itsekin sekoitella. Tietysti olettaen, että komponentteja jostain käsiinsä saisi, joten aika teorian tasolle jää tämä vaihtoehto.

Niin hyvä oli koe, että todellakin nyt silmä kovana katsotaan milloin ja mistä irtoaa vuoden 2019 versio Firestone Walkerin XXIII Anniversary Alea. Amerikoissa se julkaistiin marraskuun 2. päivä. Siinä on sekoituksena kuutta eri olutta: Stickee Monkee (28%), Parabola (28%), Bravo (20%), Bourbon Barrel Helldorado (15%), Velvet Merkin (5%) ja Tequila Barrel Helldorado (4%).

Beer Before Glory kuten panimo asian ilmaisee

Lähteet

• Firestone XXII myyntipakkaus
• Wikipedia
• P. Wyler, L. H. P. Angeloni, A. R. Alcarde ja S. H. da Cruz, 2015: Effect of oak wood on the quality of beer. J. Inst. Brew. 121, 62–69.

Mother Kelly’siä katsomassa.