Blogi

Banzai schemed beer can: To Øl YOLOmælk (14%)

To Øl YOLOmælkTää tölkki ei oo bulkkipurkki

Tässä piti olla jotakin erikoisempaa, kun kerran tilaukseen laitoin.

Pyörittelen tölkkiä kourassa ja palautuu mieleen miksi juuri tämä päätyi ostoskoriin. Se on paperilla spesiaalein purkkiolut, joka on tähän asti tullut vastaan. Sitä se taitaa ölpän nimikin vihjailla, vapaasti suomentaen: ”Kerran sitä vaan eletään -maito”.

You Only Live Once on vahvaa 14%:sta stoutia, To Ølin gypsypanemaa De Proefin panimolla Belgiassa. Vielä se ei uniikiksi erikoisuudeksi riitä. Se on salty milk stout ja pantu kaviaarin kanssa ja shampanjahiivalla. Se riittää.

Missäköhän vaiheessa ja paljonkohan kaviaaria on sekaan pantu. Ja oikeestiko kaviaaria vai jotain muuta huokeampaa mätiä; siinä mielessä vähän sama juttu kuin wasabi-oluen kanssa. Ja onko ne mätipallurat liiskattu vai kokonaisina menneet?

To Øl YOLOmælkHaisu

Kahvipapuinen-laktoosinen tuoksu, mutta kaviaarisuudesta en tiedä. En oikein tiedä mitä siltä edes odottaisi ja mitä sillä on olueen annettavaa. Erikoisuuden tavoittelun motiivilla toki yhden kerran haluaa ottaa. Kun antaa reilummin tilaa assosiaatioille, niin voihan tässä tuoksussa olla vähän kalan sisäelimyksellisyyttä ja limaista suomumaisuutta?

Maistoja

Rungon maku on liki hapottoman tuntuinen, vaikka olut vaahtoaa runsaasti, tiiviisti ja kestävästi. Maku ja suutuntuma ovat tosi paksuja, massiivisen tasaisella tavalla. Normisti yhdistäisin milk stoutin tätä kepeämpään runkoon enkä myöskään ollenkaan näin raskaaseen alkoholipitoisuuteen.

Olut on varsin viskoosi, öljymäinen ja perusmilkstoutista poikkeava. Kuplien pinnalla valo taittuu öljymäisen pinnan spektriin lähes. Leikitään että poikkeavuus tukee sinänsä kiinnostavaa oluen kalatarinaa, mutta esimerkiksi lupaillusta suolasta ei ole havaintoja. Nämä huomiot pätee hyvin jäähdytettynä ainakin heti ulkoa pakkasesta tulon jälkeen.

To Øl YOLOmælk

Talvipäivänä pakkasessa käynti vaikuttaa melko pitkään avaamisen jälkeen. Vielä sisällä juodessa stout pysyy tukevan runkonsa ansiosta pitkään aivan kylmänä. On tämä raskaan sarjan olut. Kuvissa roiskeetkin ilmentävät tätä raskaanmakeaa tahmamaisuutta. Kylmänä tämä on maultaan ja tuoksultaan vähemmän erikoinen kuin sen tarina värittää, mutta kova juttu silloinkin. Etenkin tölkkioluena rikkoo rajoja.

Kuten melko tavallista, raskaammat maltaan soinnut nousevat sitä enemmän ja intensiivisemmin kun puolen litran annos keittiön pöydällä kerää lämpöä. Vaahto ei edes kokonaan häviä vaan sitkeästi säilyy kauttaaltaan, paikoin nousevina vaahtosaarekkeina. Lämpötilan kohotessa myös suola-ammoniumkloridisuus herää kutittamaan makunystyjä.

Lämpö mutkistaa makuolemusta huomattavasti ja notkistaa rungon liukkautta, samoin maltainen paahteisuus selkeyttää rooliaan. Makea ja öljyisä tahmeus jättää huuliin merkkinsä. Tykkään enemmän tästä lämmenneestä versiosta, viisari värähtää 19oC:een tässä vaiheessa. Siinä on enemmän maun terää, kuvainnollista spagettisuutta ja syvyyttä. Kaviaari jää edelleen sumuun ja satsaan siihen jatkossakin blinien kaverina.

”YOLO so fuck everyone else and have some fun!”

Arvio: Panisin. Väliotsikkoon hieraistu Urban Dictionaryn käyttöesimerkki YOLOsta sopii tähän olutarvioonkin todella hienosti.

To Øl YOLOmælk

It’s time to check beer can challenge.

Banzai! Place your bets now!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top