Tallinn Craft Beer Weekend (TCBW) 1.-2.4. järjestetään tänä vuonna Port Noblessnerin satama-alueella. Tapahtumapaikka on karussa Neuvostoliiton ajan perua olevassa teollisuushallissa, joka arvelujemme mukaan olisi entisessä elämässään toiminut kuivatelakkana. Paikka sijaisee kävelyetäisyydellä Tallinnan keskustasta luoteeseen, mutta überkuskit veivät voiton dallaamisesta. Edellisvuonna tapahtumassa käyneet raportoivat eventin kasvaneen ja tilakin oli vaihtunut.

Panimoita oli koolla sopivat 31 kappaletta. Pientä aprikointia aiheutti se, ettei suomalaisista ollut paikalla kuin Mallaskoski. Juttu pitkälle selittyi sillä, että kyseessä on kutsutapahtuma. Järjestävänä seurana on Põhjala, joka oli pyytänyt mukaan yhteistyötahojaan. Panimoiden osalta osanotto oli kaiken kaikkiaan komeaa ja kansainvälistä, mm. kaukaa jenkeistä tulivat legendaariset Stone ja Cigar City, Välimeren alueelta Kataloniasta ja Italiasta oli lukuisia hienoja osallistujia ja muutenkin tulijoita oli monista Euroopan maista. Panimo- ja olutlista perjantain hanojen osalta kuvassa alla (klikkaa suurentaaksesi). Suomalaisia oli paikalla silti huomattava määrä, raffisti arvattuna puolet asiakkaista.

Järjestelyt meni niin, että etukäteen lippu ostamalla sai vapaat kädet maistella niin paljon oluita kuin illan mittaan ehti. Todella kätevää, koska kaikenlainen rahan tai polettienkaan vaihtosähläys jäi pois. Sitäkin voi kiitellä, että tsembalot alkoivat ja päättyivät aikaisin (17-23). Olivat myös osanneet mitoittaa lipunmyynnin niin, ettei lievästä tungoksesta huolimatta jonottaa tarvinnut käytännössä lainkaan ja muutenkaan tilaisuutta ei oltu myyty yli. Siihen olisi ollut helppo sortua, koska liput oli loppuunmyyty jo kauan etukäteen.

Tarjontaa todellakin oli yltäkylläisesti: 31 panimoa x 2 hanaa x 2 hananvaihtoa/ilta –> 124 eri olutta. Ja sama juttu seuraavana päivänä. Annoskoko oli nimellisesti 0,5 desiä, joskin usein maistelulasiin lirahti mainittua enemmän tai vähemmän. Näinkin pieni annoskoko on todella erinomainen ajatus. Ainoa pieni miinus järkkäilyissä siitä, että huuhtelupisteitä ei kovin optimitavalla ollut joka puolella käden ulottuvilla. 

Tilaisuus vahvasti keskittyi modernin oluttarjonnan maisteluun ja siinä poikkesi edukseen kaikistakin kotimaisista olutfestivaaleista. Ei sillä etteikö maistelu ole niissäkin hienosti fokuksessa, mutta sitä se oli vielä korostuneemmin täällä. Erottavana tekijänä esimerkiksi laajempi hyvin selkeästi esitetty valikoima hananvaihtoaikatauluineen, jättipanimot täysin poissa kuviosta ja pikkuruiset annokset. Selvästikin koko taustalla oleva bisnesmalli on erilainen.

Leimallista oli todella hyvä laatu kautta linjan ja oluet oli järjestään kiinnostavia. Erikoisemmista jutuista voi mainita virolaisen Tankerin Brett IPAn, johon ei ollut lisätty keittoon lainkaan humalaa. Keiton jälkeen sitten oli. Saman panimon Hallucination DIPL:issä oli humalaa järkyttävät 25g/L. Latvialaisella Labietisillä oli tarjolla braggotia, siis yhtä hunajasimavarianteista. Italialaisella CR/AK:lla oli agavella maustettua DIPAa ja collabona Põhjalan kanssa imperial stoutia, missä mukana kaakaopapuja sekä pistaasia. Põhjala tarjoili mm. hilla-IPAa ja Italiasta Loverbeerillä oli yhtenä oluena artisokka-ohdake saisonia. Vähän epäselväksi jäi mitä tanskalainen To Øl meinaa oluensa nimellä Black Malts & Body Salts. Ruotsalaisella All In Brewingillä puolestaan oli yhtenä oluen nimenä I Milk Your Drink Shake, mikä olan yli kuultuna oli vääntynyt rennosti muotoon I Milk You In Front Of Your Mother.

Kommelluksia on varmasti järjestelyissä ollut. Esimerkiksi se, että osa Stone Brewingin oluista oli hukkunut matkalla. Siispä tarjoilujärjestys oli heillä mennyt uusiksi. Perjantaina tarjolla oli lauantain oluet. Toivotaan, että ovat täksi päiväksi ehtineet saada perjaiksi suunnitellut bisset paikalle.

Reilu puoli iltaa paikalla oloa tuntui riittävän kaikille iskuryhmämme jäsenille siitä huolimatta, ettei suurinta osaa oluista ehtinyt eikä olisi riittänyt intoakaan maistaa. Saldona noin 25 maistettua eri olutta. Noista tosin monetkin vain hieman kaverin kupista siemaisemalla. Kokonaisolutmääräksi asettunee vajaa puolisentoista litraa eli noin neljän vahvan pullo-oluen (0,33L) verran. Sekin on enemmän kuin melkein koskaan tulee juotua, mutta tällaisessa tilanteessa ei paljon vähemmässäkään olisi ollut pointtia. Ensimmäinen ajatus 60€ päivälipun hinnasta ja rajoittamattomasta olutmäärästä luo halvan fiiliksen oluesta. Mutta sitten mainittuun määrään suhteuttamalla voi päätellä juodun oluen litrahinnan olevan luokkaa 40€/L. Kolmellakin litralla hinta olisi vielä sievoiset 20€/L. Ihan ravintolahintoja ja enemmän.

Kaikki maistetut oluet oli teknisesti erinomaisia eikä makumaailmoissakaan tosiaan ollut moittimista craft beer intoa puhkuneille vieraille. Tuskinpa siellä muunlaista väkeä olikaan. Ainakaan bändit ei tuntuneet kiinnostavan. Mikä ei ole ihme senkään puolesta, että turhan äänekästä huutomusaakin oli tarjolla. Onneksi bändistage oli seinällä erotettu oluthallista.

Mitäpä nousi ensimmäisen illan pohjalta linjoina oluttrendeistä? Spekuloitu hapanoluiden tuleminen saa tämän tapahtuman perusteella rajusti tuulta purjeisiinsa. Vehnäoluet olivat hyvin pienessä roolissa pois lukien berliner weisset, joita hapanoluiden suosion mukaisesti olikin monia paikalla. Asemien vahvistumista voi arvailla myös stouteille ja porttereille. Marjaa, vihannesta ja muuta vastaavaa oli moniin oluisiin käytetty, mutta niitä nyt muutenkin odottaisi näin isossa olutpopulaatiossa olevan. Lagerit loistivat melko pitkälle poissaolollaan, joskin upeita India Pale Lager variantteja oli saatavilla. Eiköhän tuo IPL ala sekin vallata alaa pienpanimoiden valikoimissa. Kaikkiaan juuri happamat ja todella tummat ale-tyylit tunkivat voimallisimmin framille.

Homma toimi ja hieno juttu kaikkiaan. Voi suositella. Pääsi monien uusien ja vanhojen panimotuttavuuksien tuotteisiin käsiksi, joita ei muuten näe. TCBW:llä on kaikki edellytykset nousta kulttitapahtumaksi, ellei sitä jo olekin. Iso käsi Põhjalalle festarien kokoon keittämisestä!

2.4.2016 / Jani