Little Bastard Amerikan Stonelta.

Inkiväärijuoman (ginger beer) valmistajana on Stone’s, ei siis se Stone josta craft beer maailma kivenkovan nimen parhaiten tuntee. Tämän taustalla on viiksekkään vihanneskauppiaan – inkivääri-Joen – vuoden 1740 perintöä vaaliva ”Stone’s of London”.

Mutta miksei markkinoilla näytä olevan Stoned -olutta hä? No ei, huumorit sikseen.

Lontoon Stone’s on valinnut E-koodien polun. Maistellaan kohta sellaisia juomia. Avoimuudesta raaka-aineiden ilmoittamiseen haluaa kunnioittaa valmistajaa ja/tai maahantuojaa. Näin sen pitää mennäkin, siis että kuluttaja saa mahdollisuuden tietoiseen päätökseen haluaako välittää tuotteen raaka-aineista ostoksia tehdessään.

Ginger Joe korkkidesign.

Maistot

Ginger Joe (4%)

Hyvin kirkasta, tummankeltaista, kuplivaa, raikasta, ei kehitä vaahtoa juuri lainkaan. Paitsi tosi rivakan kaadon jälkeen, jolloin puolisenttinen vaahto ilmaantuu salamana häviten. Erittäin inkiväärinen tuoksu. Inkivääri todella pystyy ottamaan dominan paikan, missä nautintoaineessa esiintymään pääseekään. On se mukana myös maussa, mutta vähän antaa myöten äskeisestä. Varsin ohut suutuntuma.

Mietin sanoisiko inkiväärisyyttä esanssiseksi vai ei. Päädyn ettei, koska ennakkomielikuva on liian vahvasti sen puolella. Todella inkiväärinen joka tapauksessa. Makea muttei suorastaan äklömakea. Eipä tosiaan maltainen eikä humaloitukaan. Olemus, väri ja kuplivuudet ja maku vievät jonnekin siiderien ja mehujen suuntaan oluiden sijaan.

Sitten vasta varsinaisesti katsonkin tuoteselostetta. Se sanoo heti kärkeen: hedelmäviinipohjainen sokeria ja makeutusaineita sisältävä juoma. Taas vietiin pässiä narussa, etulabelissahan seisoi isolla beer – olut. Oi miksi? Palataan asiaan ja raaka-aineisiin pian myöhemmin, kunhan ensin sippaillaan myös päärynäistä tuoteveljestä.

Ginger Joe with a Hint of Pear (4%)

Päärynäveljen tuoksu on ensimmäistä neutraalimpi, tosin vain vähän, sillä inkivääri paistattelee framilla myös tässä. Päärynästä en osaa sanoa. Hiilihapokas kupliva runko vaikkei kestävää vaahtoa tule ollenkaan. Maku on aika samoilla linjoilla suhteessa sen tuoksuun sekä perusversioon juomasta. Voipa siellä päärynäesanssisuutta olla, mutta ei se spontaanisti identifioidu. Kun sen mielikuvan labelista on saanut etukäteen, niin toki on helppo luulla se maistavansa. Mehuisen ja siiderisen suuntaan pyrkii tämäkin tarjoilu.

Ulkonäkö on aika sama molemmissa, perus- (oik.) sekä päärynäversiossa (vas.). 

Päärynäversio miellyttää yhtä öttiäistä ainakin.

Aikamoiset listat valmistusaineita

Kun peräperää maistaa molempia, helposti huomaa eri makuisista juomista olevan kyse. Vilkaistaan mitä kumpikin tuote itsestään kertoo.

Ginger Joe: Inkiväärijuoma (hiilihapotettu vesi, sokeri, sitruunahappo E330), inkivääriuute, luontainen inkivääriaromi ja muut luonnolliset aromit, vaahdotusaine E999, väri E150d, hedelmäviinipohja (sulfiitteja), alkoholi, säilöntäaine E202, makeutusaine E955.

Ginger Joe with a Hint of Pear: Inkiväärijuoma (hiilihapotettu vesi, sokeri, sitruunahappo E330), inkivääriuute, luontainen inkivääriaromi ja muut luonnolliset aromit, vaahdotusaine E999, väri E150d, hedelmäviinipohja (sulfiitteja), alkoholi, luonnollinen päärynäaromi, säilöntäaine E202, makeutusaine E955.

Precis samat raaka-aineet molemmissa muutoin, mutta päärynäaromia on vain toisessa.

E-koodien merkityksiä Eviran mukaan, hiukan lyhenneltynä ja muokattuna:

• E330: Sitruunahappo. Happamuudensäätöaineita, jotka vahvistavat hapettumisenestoaineiden vaikutusta. Saa käyttää lähes kaikkiin elintarvikkeisiin, joihin saa käyttää lisäaineita. Ei päivittäisiä enimmäissaantirajoituksia, mutta enimmäismääräarajoituksia on mm. hedelmämämehuissa. Sitruunahappoa ja sen suoloja esiintyy luontaisesti monissa elintarvikkeissa, erityisesti sitrushedelmissä.
• E999: Kvillajauute. Valmistetaan Quillaia saponaria -puun kuoresta. Vaahdotusaine juomissa. Saa käyttää vain virvoitusjuomiin ja siideriin. Enimmäismäärärajoitus sekä päivittäinen enimmäissaantirajoitus.
• E150d: Ammoniumsulfiittimenetelmän sokerikulööri, valmistetaan sokeria kuumentamalla. Prosessissa voidaan lisätä eri aineita, esimerkiksi rikkidioksidia tai sulfiitteja (ammoniumsulfiittimenetelmä). Eniten käytettyjä elintarvikevärejä. Saa käyttää mm. juomiin. Ei enimmäismäärärajoituksia, mutta päivittäinen enimmäissaantirajoitus on.
• E202: Kaliumsorbaatti, säilöntäaine. Valmistetaan kemiallisesti. Sorbiinihapon suola, mikä on tehokas hiivoja, homeita ja eräitä bakteereja vastaan erityisesti happamissa ja lievästi happamissa elintarvikkeissa. Saa käyttää mm. juomiin. Enimmäismäärärajoituksia sekä päivittäinen enimmäissaantirajoitus.
• E955: Sukraloosi, keinotekoinen makeutusaine. Valmistetaan kemiallisesti sakkaroosista liittämällä siihen klooria. Noin 500-600 kertaa sokeria makeampaa. Enimmäismäärärajoituksia sekä päivittäinen enimmäissaantirajoitus. EU-komissiolle jätetyn kirjallisen kysymyksen E-2957/03 mukaan päänsärkyyn taipuvaiset henkilöt voivat saada migreenikohtauksen sukraloosista.

Noiden ohella tuotteessa on useampia aromeja, mitä nyt sitten valmistusmetodeiltaan ja koostumukseltaan ovatkaan.

Lisäaineiden käytöstä oluessa löytyy myös pidempi juttu: Tutkivaa olutblogismia: Kannattaako vakiintuneen olutbrändin ottaa maineriskiä keinotekoisten lisäaineiden kanssa?

Hämmennystä juoman tyyliin – olutta vai ei?

Varmaan nämä löytävät faninsa ei-oluenjuojien ja itse asiassa myös oluenjuojien keskuudesta. Nimittäin jää mietityttämään kuinka moni on tuoppinsa loppuun asti ajatellut juovansa olutta ja ollut kaikkeen kokemaansa iloisen tyytyväinen. Ainakin henkilö joka triggeröi idean tähän maistoon, oli mielestään ostanut olutta ja luuli sitä juovansa. Tulipa siinä tilanteessa havaituksi ettei asia ihan näin ole, joten piti myöhemmin ostaa oma pullo näin ihmeteltäväksi.

Ginger Joen suhteen odotukset ja luulot lähtevät jo lähtökohdissaan harhailemaan siinä, että etiketti sisältää näkyvästi viittauksia olueen (”gingerable brew” ja ”alcoholic ginger beer”) ja myymälät pitävät näitä juomia oluiden seassa hyllyissään. Juomaa markkinoidaan ja myydään vahvasti oluen kontekstissa.

Kummassakaan Ginger Joe -juomista ei ole käytetty mallasta tai humalaa. Selvyyden vuoksi määrittelen oluen tässä artikkelissa juomaksi, jonka valmistuksessa on käytetty ainakin vettä, mallasta ja hiivaa.

Asia käy mutkikkaammaksikin, kun ryhtyy tutkimaan inkivääristä valmistettujen juomien taustaa. Nimittäin inkiväärioluita voi Wikipedian artikkelien avulla jaotella vaikka näin:

1. Tavanomainen olut vedestä, maltaasta, humalasta ja hiivasta, joka on maustettu inkiväärillä.
2. Ginger ale, inkiväärillä tai inkiväärin makuisilla lisäaineilla maustettu ja paineella karbonoitu alkoholiton virvoitusjuoma, jota ei ole valmistettu käymisteitse. Sopii nautittavaksi sellaisenaan tai alkoholijuomasekoituksissa. Pelkän nimityksen perusteella tässä piilee vaara sekoittaa juoma ale-tyyppiseen olueen, koska nimessä ale.
3. Ginger beer, luontaisesti karbonoitu yleensä alkoholiton inkiväärijuoma, joka on tehty hiivalla käyttämällä sekä inkivääristä ja sokerista. Alkoholia sisältävä versio merkitään usein termillä ”alcoholic ginger beer”, niinkuin Ginger Joet nyt. Pelkän nimityksen perusteella tässä piilee vaara sekoittaa juoma olueen, koska nimessä beer.
4. Alkujaan inkivääriolut tehtiin ginger beer plantin (GBP) avulla käyttämällä. GBP ei ole nimestään huolimatta kasvi vaan Saccharomyces florentinus hiivan ja Lactobacillus hilgardii bakteerin yhdistelmä, jotka muodostavat hyytelömäisen SCOBYn (symbiotic culture of bacteria and yeast). Tällainen juoma on inkiväärioluen alkuperäiseksi mainittu, vedestä, sokerista, inkivääristä ja joskus myös sitruunamehusta tai viinikivestä (cream of tartar) tehty versio.
5. Muitakin versioita inkiväärioluesta on epäilemättä tehtävissä kuten inkiväärimehulla jatkettu tavanomainen olut.

Mihinkähän luokkaan Ginger Joe -tuotteet laittaisi? Ei ne kyllä oluita ole, edellä annetun määritelmän puitteissa ainakaan.

Jonkinlainen ilman mallasta valmistettu, kovan limonadinkin omainen inkiväärijuoma on kyseessä. Jota on höystetty apuaineilla kuohun generoimiseen, pidemmän myyntikaaren saamiseen, makujen viilaamiseen ja ainakin päärynäversion osalta myös mielikuvien säätämiseen. Alkoholia on erikseen lisätty. Alkoholitonkin versio juomasta löytyy, vaikkei sitä maistossa ollut mukana.

Tässä kohtaa on syytä luopua asioiden luokitteluvimmasta ainakin oluttyylien suhteen ja antaa Ginger Joen olla juomana oma erikoislaatuinen itsensä. Siinä mielessä melko sama jos maku itse kutakin miellyttää ja jos ei jaksa raaka-aineidenkaan koostumuksella päätään vaivata. Raikkaan pirteitä juomia ovat ja iloisena kesäisissä merkeissä helppo nauttia. Näiden haahuilujen jälkeen palaan innolla takaisin mallastuotteiden pariin.

”Our original secret recipe for Stone’s Ginger Wine adds inspiration to every bottle of Ginger Joe.”