Blogi

Skuuttirampin rakennus alkaa – Olut ja työmaaradio -paritus, osa 1/2

Vaatimusmäärittelyjä

Ajatus rampin rakennukseen tuli innokkaalta 9v skuuttaajapojalta. Se hyvä, koska kesälomaprojektina on hauska kaikenlaista rakennella. Rakennelma kelpaa hyvin myös skeittaukseen.

Työmaaradio piti ääntä ja rupeaman päätteeksi oli usein tapana ottaa fiilistelyolut, niinpä aihe kelpaa hyvin blogiin myös. Olut ja työmaaradio -parituksia löytyy muitakin.

Työn tilaajalla oli muutamia tiukkoja vaateita. Näkemystä oli muun muassa siinä, että vesivanerin karhennettu pinta pannaan päälle, jottei kaareva osa tule liian liukkaaksi. Ilman tätä vaatimusta juttu olisi mennyt just toisin päin. Rampin kaarevuus piti saada omiin kokemuksiinsa ja mieltymyksiinsä nähden sopivan loivaksi. Rampilla korkeutta ei myöskään saisi olla liikaa eikä liian vähän. Niinpä tilausspeksi oli paikoin senttitarkkaa. Tavallaan hyvä, mutta onneksi neuvotteluvaraa oli, koska samalla piti yrittää ehkäistä hukkapalojen syntyä.

Mielipidettä löytyi esimerkiksi myös reilitangon sijaintiin vanerien tasoon ja kohtaamiskulmiin nähden. Toisaalta päätytasojen pituudesta ja niiden muista rakenteista ei alkuvaiheessa ollut tarkkaa näkemystä. Sitä löytyi rakentamisen aikana, mikä sitten johtikin rakenteiden modaamiseen lennossa.

Suunnittelua

Käytössä ei ollut valmiita piirustuksia eikä niitä ehdoin tahdoin etsittykään. Alussa kuitenkin selattiin nettiä ja ihailtiin muutaman skeittiparkin ramppiratkaisuja. Yhden vanhan parkin kulahtanut ramppi antoi hyvän osviitan pintavanerien tyypistä ja asettelusta, ja toisesta saatiin referenssi täydelliseen rampin loivuuteen. Erityisesti edelleen selvisi, että päätyjen kaarituet kannattaa tehdä paksusta vanerista (nyt 21mm) ja muihin osiin soveltuu paljonkin huokeampi 6,5 millinen. Rakentamisen ollessa jo käynnissä myös huomasin Facebookin Remontti ja Rakentaminen -ryhmässä hyvää keskustelua aiheesta. Kaikista vertaislähteistä sai hyviä ja tärkeitä vaikutteita.

Ohjeita ja jopa tarvikelistoja olisi netissä ollutkin (rickdahlen.com, skatepro.fi blogi), muttei jaksanut paljon niihin syventyä puhumattakaan, että olisi orjallisesti noudattanut. Siinä tapauksessa olisi pitänyt ryhtyä yksikkömuunnoksiin ja muutenkin evaluoida soveltuvuutta. Nyt joka tapauksessa piti räätälöidä rampin mitat mökkitontin rinteeseen aikanaan tasoitetun alan mukaan.

Suunnittelukuvia tuli piirrettyä, jotta sai estimaattia tarvittavan rakennusmateriaalin määrästä ja sen optimoinnista käytettävissä olevaan maa-alaan nähden. Piirtämiseen käytin ilmaista Sweet Home 3D ohjelmistoa. Se ei ole tarkoitettu erityisemmin ramppien suunnitteluun, mutta on helppokäyttöinen ja riittävässä määrin täytti tehtävänsä.

Sweet Home 3D:n tuottama kolmiulotteinen kuva rakenteesta. Suunnitteluun ihan sopivaa kaarielementtiä ei ohjelmakirjastosta löytynyt ja siksi kuvassa on todellisuutta kulmikkaampi rakenne.

Rakenteiden periaatteita Sweet Home 3D:llä hahmoteltuna, lopulliset mitat ja rakenteet voivat vaihdella. Erityisesti kaiteet on lisätty ja päätytasojen rakennetta modattu. Tummanruskeat palikat markkeeraavat lecaharkkoja. 

Lecaharkkojen päälle tuli eristeeksi kaistaleet bitumikermiä, joiden päällä juoksut lepäävät. Vanerilevyt taipuvat paremmin kaaren muotoon, kun ne asetetaan pitkittäin ja kaksi rinnakkain. Levyjen vakiokoko 125x250cm tuli määrittämään rampin leveyden, ja olennaisesti myös korkeuden (kuva alla). Kaarituen lisäksi korkeutta lisäsi muutamalla sentillä kaarituen alle laitettu rima sekä yläosan reiliputki. Tasaisen pohjatason ja reilin yläreunan korkeuseroksi muodostui 91,5cm.

Paksun (21mm) määrämittaisen vanerikappaleen optimointi siten, että yhdestä levystä sai kaikki kuusi pystysuuntaista kaaritukea rampin päätyihin.

Hinta-arvioita

Ensin ajattelin päästä helpolla tyyliin ei muuta kun 3D-suunnitelman perusteella K-Raudan nettikaupasta kaikki tarpeellinen ostoskoriin. Näin tapahtui, ja kas kummaa, hintalappu kohosi heti pitkälle yli tonniin. Mietintämyssy meni takaisin päähän ja ryhdyin tutkimaan rakennustarpeiden ylijäämävarastoja.

Maalaamatonta erittäin hyvin kuivunutta ja jonkun verran vääntynyttä kakkosnelosta löytyikin reiluhkosti. Ne sai kelvata ja puuöljyäkin oli huomattava osa yhdeksän litran pöntöstä jäljellä. Niinikään bitumikermirulla löytyi varaston kerrostumista. Tässä vaiheessa ja hinnan takia vanerit pääosin vaihtuivat edellä todettuihin 6,5 millisiin. Ihan hyvä, koska yhtään paksummat ei ehkä olisi taipuneetkaan.

Ramppiin sai kierrätettyä muutakin puutavaraa. Ylijäämävarastosta löytyi loppujen lopuksi kaikki tarvittu lautatavara ja rimat. Muun muassa viime kesänä myrskyjen katkomat humalasalot saivat uuden elämän osana skuuttiramppia. Ei huolta, humalistoa varten on uudet viritykset tälle kesälle.

Ostoslistalle olennaisesti jäivät vain vanerit ja lecaharkot, jotka kaikki haettiin K-Raudan noutopihalta. Yli tonnin hinta-arviosta päästiin noin 450 euroon. Sen päälle tuli ruuveja aika kasa (alle 50 eur), salaojaputkea pari palaa (n. 20 eur) ja Motonetistä rosteriset reiliputket (n. 120 eur). Puuöljyä riitti vanhoista varastoista hyvin pitkälle, mutta lopumman puolella piti hankkia lisää. Yhdeksän litran astia oli Prismoissa alennuksessa 81 euroa, siitä riittää paljoon muuhunkin. Vielä sitten muuta pienrautaa kuten lisää ruuveja, saranoita ja salpoja sanotaan alle 50 eurolla, sekä lisää vaneria lepotasoille ja päätykaappien ulkopintojen vuoraukseen (n. 200 eur). Noin ollen kokonaishinta nousi 450 eurosta noin 800 euroon. Jos olisi ostanut kaiken puutavaran valmiina ja kyllästettynä, kokonaishinta olisi kaiketi asettunut 1500 euron päälle.

Aiemmin keväällä oli tontille hankittu hiekkakuorma pihanrakennukseen. Siitä riitti hyvin myös ramppityömaalle levitettäväksi ja asennushiekaksi harkkojen korkeuden säätöön. Työkaluja ei varsinaisesti tarvinnut ostaa. Tosin tästä sai hyvän syyn päivittää vanha romu pistosaha akku-Makitaan. Näköjään nykyään Saksastakin näitä toimittavat, joten amazon.de:sta tuon löysi edullisimmin. Sen tai hiekkakuorman hinta ei ole mukana edeltävässä hintahaarukoinnissa. Myöskään työtunneille ei ole laskettu hintaa.

Koska nuo kaikki toimivat taivaallisen hyvin omissa tarkoituksissaan niin ansaitsevat helposti oman kuvan.

Perustukset ja runko alkaa nousta

Perustuksen paikka.

Perustusten tekoa aloiteltiin jo toukokuun alussa. Seuraavana viikonloppuna vedettiin puunsuoja kuvassa näkyville melkein kymmenen vuotta kuivuneille kakkosnelosille. Tuli varsin tukeva perustus, kun sopivaa puutavaraa oli eikä siinä kohtaa tarvinnut alkaa optimoimaan materiaalin hintaa. Koska koko projektissa kaikki lautatavara oli pintakäsittelemätöntä, isokin osuus työrupeamasta kului niiden suojaamiseen.

Jos ramppi joskus puretaan, siinä voi olla valmiina perustus terassille tai puuliiterille. Työn nuori tilaaja ilmoitti kyllä, että tuollaista tarvetta ei koskaan tule.

Pian tuli takapakkia, kun paljastui tasoitetun alueen yhden kulman vetisyys. Kulmassa harkon alle kaivettu hiekkapohja muuttui hietavelliksi, jopa kokonainen lecaharkko humpsahti maan alle! Salaojaa kaivaessa sitten näki, että ylärinteen savimaasta suorastaan tihkui vettä maanpinnan alla.

Hietaliejuun humpsahtanut lecaharkko takaisin maan pinnalle kaivettuna.

Vielä seuraavana viikonloppuna vettymää oli hiukan edelleen, mutta kiviaineksella vahvistettu kulma vaikutti tukevalta harkon alla. Toinenkin harkko samassa rivissä tuli kaivettua ylös ja vahvistettua sen maapohja.

Kaiken tämän jälkeen juoksujen kiinni ruuvailu oli leppoisaa puuhaa. Pääsi työvaiheeseen, jossa tuloksena alkoi näkyä maan pinnasta kohoavaa työn jälkeä. Rungon ollessa koossa, 21 mm vanerista leikattiin päätyjen tukikaaret.

Leikattava kaaren säde piirrettiin narun päähän kiinnitetyn kynän avulla. Joissain ohjeissa vaihtoehtona oli mainittu kiinteä rima, mikä varmaan olisikin tarkempi tapa. 

Työmaa levällään.

Työn tilaaja tarkastamassa ensimmäisen tukikaaren mallailua: ”Kun tota miettii niin sehän on ihan helppo tehdä. Miten mä en oo ite tota jo tehnyt kässän tunnilla.” 

Tukikaareen leikattiin lovet vaakatukipuille. Seuraavat viisi tukikaarta tehtiin ensimmäisen sabluunan avulla. Huomaa myös vanerin alle kiinnitetty rima, jolla saatiin korkeuteen 4cm lisäys ja loivennusta kaaren laskeutumiseen tasaiselle osalle.

Kaarituet, sekä niiden vaakatuet ennen pintakäsittelyään. Kuvassa näkyvien vaakatukien alapuolelle loivalle osalle tuli vielä kolmet tuet, jotka eivät olleet samalla tavalla upotettu 21mm vanerikaareen kuin neljä järeämpää ja ylempää vaakatukea.

Jämäpaloja. Trukit alle ja materiaaliksi longboardiin?

Samuli Edelman! Ihana valo! Ja niin se Aurinko laskee metsän taa. Päivän päätteeksi Keisari EloWehnää Radio Kaakon jatkaessa vanhan Nylon Beatin äänellä.

Muutama vuosi sitten jos olisi pitänyt valita kotimaisista vehnäoluista joku tietty, niin se olisi ollut juuri Keisari EloWehnä. Tämä yksilö oli oikein ok, viileässä varhaiskesän illassa raikas hiukan neilikkahiivainen tuoksu. Päivällä oli ollut 20 astetta, joten kesältä todella tuntui ensi kertaa ja luontokin viheriöi.

Sitten kantria big train in Memphis kertosäkeellä. Itikoita. ZZ Topia! Viva Las Vegas!

Chilli hetki päivän työn jälkeen.

Rakenteiden yksityiskohtia

Kaikissa vaiheissa ensimmäisen toteutuksen/päädyn mietintä ja tekeminen otti tietysti enemmän aikaa. Ratkaisun monistaminen on aina helpompaa. Seuraavassakin vaiheessa sai taas raapia päätä: miten tarkkaan ottaen kiinnitettäisiin reilit?

Päätyihin tuli pystypilarit ja ne lovettiin reilin kannattimiksi. 

Reilin alle ja taakse myös kiinnitettiin vaakasuuntaiset tukipuut. Päällä hypittäessä siihen kohdistuu pistemäisesti enemmänkin voimaa.

Reili tehtiin kahdesta kahden metrin palasta rosteriputkea (2m+0,5m), joten hommassa ei vältytty rälläköinniltä.

Reilin kiinnitys näkyy kuvassa. Ylemmän reiän halkaisija 10mm, alempi 5mm.

Päätykaaren tukirakenteet valmiina.

Vaakatuet upotettiin vaneriin. Näitä vanerirakenteita oli molemmissa päissä kolme kappaletta.

Salaojaputkea tuli kaivettua, ilmeisesti se ihan auttoikin. Ainakaan maasta tihkuva vesi ei enää myöhemmin pehmittänyt rampin kulmaa.

Mikkeller Gose with Passion Fruit. The most perfectest for the occasion!

Tosi  pätevä gose oli tämä, äärimmäisen raikastava ja äärimmäisen hedelmäinen. Kylmääkin kun oli, teki mieli hörpätä puteli parilla pitkällä vedolla. Näin ei ihan käynyt, mutta kuumottavaan ja nahkaa polttavaan keliin se sopi paremmin kuin hyvin. Ei ollut liian hapantakaan makuun vaan silleen kivan sopivasti. Toisaalta suolaa ei huomannut jos sitä tässä gosessa oli.

Skuuttiramppi valmistuu – Olut ja työmaaradio -paritus, osa 2/2

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top