Brewdog kunnostautuu reippaana meilaajana, joten pysyy aika hyvin kärryillä miten bisnes luistaa ja mitä on myynnissä. Vuosia olen nettikauppansa tilauskiusausta onnistunut torjumaan. Tässä kohtaa kamelin selkä kuitenkin niksahti. Pipon takia. Miks ihmeessä hyviä vaatteita/oikeita kokoja ei löydä kun jotakin tiettyä etsii, pipojakaan? Silloin kun sellaiseen sattuman kautta törmää, niin onhan se ostettava pois. Kuvan näyttämä lätsä netistä sit putkahti.

  
Tulis jo talvi. Mut ”kivakiva” sentään et meneillään on kylmä toukokuu, sellainen joka toistuu harvemmin kuin 30 vuoden välein.

Ja kun pipon tilaa niin olishan se nyt hullun kreisiä olla ottamatta muutama bisse samaan rahtiin. Kuis niiden oluiden kanssa meni? Jotain löytyi ja helppoahan se tilaaminen oli.

Oluenkin nettitilaus toimii

Pipon ohella firman tuotteet -30% alessa sai vihdoin tarttumaan toimeen oluen nettitilaamisessa. Tämä oli samalla testi miten ulkomailta tilaus sujuu ennen kuin ehkä uudella alkoholilailla säätävät kieltoja asian suhteen. Tai kunnes brexit ehtii voimaan ja palauttaa tullaushässäkät kaupanteon rasitteeksi.

Alkoholin etämyynnissä myyjän tulee huolehtia kuljetuksesta ja veroista. Mainetta niittänyt ja selkokielinen artikkeli oluen on-line tilaamisesta löytyy Reittausblogista. Kannattaa lukea se kun pohtii oluen nettitilaamisen lainmukaisuutta. Pelkona valtiolla epäilemättä on alkoholiverotulojen negatiivinen kehitys, johtuen ei pelkästään matkustajatuonnista laivoilta vaan myöskin nettitilaamisen paisumisesta isompiin mittasuhteisiin. Verotulothan ovat taipumassa laskusuuntaan samalla kun tilastoitu alkoholin kokonaiskulutus on laskussa.

Brewdogin versio nettikaupasta toimi ihan kivasti. Se oli persoonallinen ja paikoin oivaltavakin, jos kohta käytettävyyttä ja olutvalikoimaa voisi toki aina parantaa. Oheistuotteita, paitoja ynnä muuta sellaista oli reilusti. Oivaltavuutta löytyi siinä mielessä, että tuotteiden valinnassa ja rahtikulujen optimoinnissa oli hauskasti yhdistetty olutkorin idea. Briteistä tällaisen virtuaalisen korillisen rahtikulut oli 15 puntaa ja sillä olisi saanut 24 olutta tuotettua. Tässä mielessä setti jäi vähän vajaaksi, kun ei täyttä satsia jaksanut väkisin ottaa. Jäätiin seitsemääntoista bisseen, kun tilaus meni sisään 8.4.2017.

Tilausta tehdessä oli periaate: nettikaupasta otetaan kaikkia saatavilla olevia 1 pullo, jos se ei ole aivan överikallista eli 10 puntaa kappaleelta tai sen yli. Hintakaton takia mitään yltiöharvinaisia tai -hinnoiteltuja juttuja ei jäänyt haaviin. Lisäksi päätin olla ottamatta vieraspanimoiden oluita, joissa olisi ollut moniakin kiintoisia. Paitsi erheessä nakkasin koriin Wild Beer Co:n Brettbrettin ja Against the Grainin 35K:n luullen niiden olevan collaboja Brewdogin kanssa. Eipä olleetkaan, mut lipesivät sekaan. No voi harmi 😉

Kaikista kyytiin valituista juuri Brettbrett ja 35K ovat ehkä niitä ennakkoon kiinnostavimpia yhdessä Born to Dien ja Semi-skimmed Occultistin kanssa. Toisaalta Brewdogin kolme ekaa olutta yhdessä paketissa oli kiva poimia mukaan. Myöskin halusin pitää huolen, että mukaan pääsi näytteet muistakin Brewdogin eniten myydyistä tuotteista. Myydyimmät ovat (myyntiosuus suluissa): Punk IPA (60%), Dead Pony Club (11%) ja 5 AM Saint (5%). Aika selvä peli siinä mikä natsaa kansaan. Mielenkiintoista muuten, että neljäntenä myyntimäärissä on 0,5-prosenttinen Nanny State (3%). Sitä ei nyt tullut tilattua, mutta on maistettu toki jo aiemmin.

Viva la hoppy low-alc beer revolution!

Oluista tuli puhelimeen saapumisilmoitus 18.4., kun kuriiri oli yrittänyt toimittaa lähetystä kotiovelle. Tämä ei itse asiassa vastannut tilausspeksiä, sillä toimitus oli pyydetty postin pakettiautomaattiin. Sinne se sitten oli päätynytkin 20.4., joten toimitusajaksi voi sanoa 12 päivää. Ihan jees.

 

Postilaatikosta paketti punkesi ulos vaivatta ja lähetys sujui muutenkin ongelmitta. Onneksi on varoitukset näkyvästi esillä. 

Valittu linja jatkuu kaikessa. Arvostan.

Sivun alkuun

Now let’s have a creepy look on the ordered beers below!

Semi-skimmed Occultistissa on panostettu tölkkigrafiikkaan myös.

Semi-skimmed Occultist

Tölkitetty pienemmän panoerän 8-prosenttinen stout, nimensä mukaan kevytsellainen. Raaka-aineiden joukossa on ohraa, vehnää, kauraa, laktoosia, kaakaota, kahvia ja vaniljaa. Tuoksussa leijuu ykösenä kahvi, sitten kaakao ja maito siihen sekoittuen. Vaniljan spottailun kanssa saa jo yrittää, mutta tölkin kyljen ennakkotiedoilla ja hyvällä tahdolla sitäkin siellä varmaan on.

Maku on linjassa tuoksun kanssa, mutta yllättävänkin ja korostuneen pehmeä täyteläinen suutuntuma. Ei voi valittaa, päinvastoin. Stoutille luonnollisesti paahteisuutta löytyy runsaasti, ja sen ohella hiven suolaista salmiakkia. Maku jää voimallisesti kieppumaan kielen kärjelle. Tässä jälkimaussa on jännää maitomausteista makeutta erityisesti. Matalat hiilihapot.

Hyvä ja laadukas olut. Vaikka on tämän tilauksen oluista se hieman epätavallisempi Brewdog, ei silti mikään extrahypererikoinen stoutien kirjossa.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin toki

Sivun alkuun

Elvis Juice

Labelin tarinoiden mukaan tuli hirveät odotukset hedelmäisyyden ja sitruksen suhteen. Ja niin kävikin, että tuoksu ryövää mitalisijan kaikkien aikojen olutsniffailuissa. Pakko vielä katsoa tarkemmin mitä tähän keitokseen on työnnetty, mutta haistellaanmaistellaan nyt ensin.

Varsinainen sitrus-hedelmä-mix-tuoksupommi. Joskus ennen oli sellasia pieniä kovia irtokarkkeja, keltaisia sitruunapommeja. Tämä voittaa ne ylivoimaisen helposti, ja melkeinpä oikeat sitruunat ja greipit myös. Kokonaisuutena voittaakin.

Saattoi olla tuuria saada tätä tuoreena ja ensi fiilikset järkevästi kylmänä tarjoiltuna. Vaikea sanoa miten tämän kokisi pitkään hyllyssä seisoneena ja/tai lämmenneenä. Lunastaa lupaukset ja ylittää ne kertoimella 42. Enkä tässä vaiheessa ole edes maistanut intensiivistä sitruslientä. Ei ihme, että bändi itse sanoo tästä nopeasti muodostuneen yhden myydyimmistä oluistaan. Pinnoja 6,5%, joten ruokakaupasta on turha haaveilla tätä löytävänsä. *Leuka rintaan ja hiljaista nyyhkytystä*

Aromaattisista oluista tuli hehkuteltua Amazing Hazea äskettäin. Tässä on sille huikea kumppani. Taaskaan ei huvittaisi ryhtyä juomapuuhaan, kun kerran haistellakin voi. Vaan menköön..

Tuoksu on räjäyttävämpi kuin maku. Silti ihastuttava hedelmäolut, jossa hedelmien tarjoilemat maut sekä humalan flavorit, aromit ja öljyt keinuvat suussa poskelta toiselle. Mouthful of beery half-pipe. Maku on tiukasti hedelmäterävä. Oliskos piiru chiliäkin joukossa tai ainakin maussa. Jos nyt jotain miinusta hakee niin hiilihappoja kaipaisin enemmän, ja sittenkin: flavorien seassa on joku tummempi sävy kitalaessa, joka ei omilla makunystyillä ihan täysin täydelliseen hedelmäharmoniaan istu, mutta eipä mainita sitä. Jos tästä oluesta pitää, fiksusti humaloitu hedelmämehu saattaisi maistua myös.

Vielä pieni tutkielma siihen, millä humalilla tämä saavutus on mahdollinen. Katkerohumalana vaivaiset pari grammaa Magnumia. Flavor-humalina Simcoe, Amarillo, Mosaic ja Citra (yht. 100 g/20L). Aromihumalina kuivahumalointiin Citra, Amarillo ja Simcoe (yht. 150 g/20L). Lisäksi jumalaton annos greipin kuorta ja kenties appelsiininkin. Labelin termein tämä on ”Grapefruit infused IPA”.

Kotiolutharrastajan arvio: Totta tosiaan panisin ja reseptihän löytyy DIY DOGin numerolla #211, joten kuka tietää..

Sivun alkuun

Dead Pony Club

Suurennuslasin alle miedompi 3,8-prosenttinen Dead Pony Club. Tämä on se 2. myyvin olut yhtiön valikoimassa. Hieman yllättävä tieto prosenttitaustaa vasten, muttei niin yllättävää kuin Nanny Staten roikkuminen myyntilistan neljäntenä. Edellispäivänä maistetun Elvis Juicen jälkeen hedelmäisyyden ja makuhumaloinnin hienoudessa ei voi odottaa muuta kuin roimaa pudotusta alaspäin. Siitäkin huolimatta, että myös tätä myyntiteksteissä samoilla pointeilla ylistellään. Mut joku syy hyvään myyntimäärään täytyy olla.

Ulkomuodoltaan ja väriltään hyvinkin samanlaista kuin Elvis Juice. Oliskos näillä oluilla sukulaisuutta. Lopuksi taas vilkaisu raaka-aineksiin, muttei kiirehditä siinä. Erinomainen raikas hedelmägreippinen tuoksu, on siinäkin paljon samaa Elvismehun kanssa. Maku on hyvä ja kiva ja raikas ja hedelmäinen, mutta ohkaisempi ja suoraviivaisempi kuin isosisaressaan. Hieman jopa laimeaan vihjaava. Miedompaa alkoholisisältöä ei ole lähdetty runttaamaan piiloon runsailla katkerohumalilla vaan puheoikeuden saa trooppinen hedelmägreippisyys. Ei voi olla heikosti aromaattinen, kun aromit leijuu nenään jo vaaksan päästä juoman pinnasta.

Tässäkin kiinnostaa humalat, joten: katkerot on hoidettu Simcoella ja Citralla (yht. 10 g/20L). Flavorit tarjoillaan täsmälleen samoilla humalilla ja määrillä. Kuivahumalointiin on satsattu tutun reilusti: Simcoe, Citra ja Mosaic (yht. 187,5 g/20L). Likimain siis samat oli humalat kuin Elvis Juicessakin.

Ulkomuodon samankaltaisuus houkuttaa tsekkaamaan molemmista myös maltaat. Sieltä löytyykin molempien pääosaan Extra Pale ja lisukkeeksi Cara (plus Kuolleen Ponin Kerholle hitunen Crystalia). Resepti ei aivan suoraan sano, mutta vihjailee tässä olevan sitruunaruohoa, limen ja greipin kuorta. Hiivakin muuten on molemmissa sama, joten yhtäläisyyksiä tosiaan on vähäistä enemmän. Nämä oluet tuli otettua täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä, niiden samankaltaisuus tuli sikäli hyvinkin yllättäen.

Jotenniin tulee mieleen, et sen minkä teet, teet kunnolla. Tarkoittaen ettei ehkä kannata vääntää kaikkia keksimiään oluttyylejä isosti myyntihyllyyn, vaan isossa kuvassa voi pysyä siinä lestissä jonka todella osaa ja haluaa osata. Siinäkin riittää varioitavaa. Onhan näilläkin erikoisuutensa, Abstraktit ja muut, mutta IPAn asema ei horju.

Kotiolutharrastajan arvio: En panis, koska samalla työmäärällä saa tehtyä Elvis Juicen. Ruokakaupasta sen sijaan hyvinkin saattaisin ostaa.

Sivun alkuun

5 AM Saint

Tämä 5-prosenttinen on vanha tuttu kuten oli itse asiassa Dead Ponykin, mutta molempien maistosta oli vierähtänyt aikaa. Kaikki tähän astiset oli jäähdytetty kunnolla, mutta erinäisten keskeytysten takia 5 AM Saint jäi lojumaan pöydälle pitkähköksi aikaa eikä tämä siksi ole samalla viivalla aiempien arvioiden kanssa.

Tuskin johtuu pelkästään lämpötilasta, mutta tuoksu on joka tapauksessa merkittävästi latteampi kuin edellä, eikä siitä erityistä mainittavaa olekaan, hiukan humalaa nousee esiin toki tästäkin. Vähän hassu maku, edellisiä maltaisempi ja merkittävästi vähemmän flavor- ja aromihumaloitu, katkerotkin maltilliset. Väri kuparisentummempi kuin edeltävissä. Jo nimen mukaan voi arvella, että ominaispiirteet rakentuu amber alelle tyypillisen karamellimaltaan varaan, mikä erityisesti maussakin tuntuu.

Tämä oli se 3. myydyin Brewdogin valikoimassa. Tavallaan kyllä ymmärrän volyymisuosion nimenomaan pikkupersoonallisen maun ja samalla ison juotavuuden kanssa, mutta tämä ole oluttyyli ei ole ominta aluetta ja siksi jäänee jatkossa kaupan hyllyyn.

Kotiolutharrastajan arvio: Todennäköisesti en panis, koska amber alet ei ole ihan niin lähellä sydäntä. Jos kuitenkin sellaisen tekisi, varmaan siihen hakisi isompaa luonnetta kuin tässä on.

Sivun alkuun

Jack Hammer

Kallioporalla (7,2%) palataan minun mielessäni firman corelinjoille. Väri aika vaalean keltaista, olemus kirkas, näkö vaahtoineen saman oloista kuin Elvis Juice ja Dead Pony. Vertailussa satunnaista toista IPAa vastaan tuoksukin saisi mainiot sitrusmaininnat, mutta ei millään pärjää noille jo maistetuille hedelmäjytkyille.

Tässä nyt on oikeastaan ensi kerran näistä näytteistä katkero dominoimassa juomaa flavor-humalan jäädessä taustalle. Se kipristää vinhasti otteensa jälkimakuun asti. Efekti aivan erityisesti väijyy kielen etuosassa, ja siitä myös jotenkin tulee mieleen kaukainen versio chilijauheesta. IBUja on speksien mukaan 250. Se on julma luku teoriassa, mutta teoria ja käytäntö ovat harvoin sama asia.

Itse asiassa Brewdogin Hammereista olisin kyl ehdottomasti halunnut ostaa nimenomaan Chili Hammeria, mutta sitä ei ollut saatavilla kaupassa. Se nimittäin on olut, joka on kääntänyt pääni chilioluista tykkäämiseen. Järkyttävän tulisen hyvä. Chilistä ja mausteista pidän muutenkin, mutta oluissa ne eivät ole ennen tuota oikein vedonneet.

Onhan tämäkin pätevä, virheetön olut ja hiukan persoonallisuuttakin löyty IPA chiliulottuvuutensa kanssa, mutta ei itselle tule painumaan unohtumattomana IPAna mieleen. Vahvoissa ipoissa oma mieltymys on kohti tukevampirunkoisia kuin tämä on.

Kotiolutharrastajan arvio: Taattua laatua, mut ehken itse panis kuitenkaan. IPA-maalimassa on niin paljon valinnanvaraa.

Sivun alkuun

Zeitgeist Bomber 

Ensimmäinen Bomber-skaalan olut, jonka olen juonut. Bomber kait viittaa muhkeaan 660 ml pulloon. Muilta osin ainakin luulen juovani Brewdog Zeitgeistia, 4,7% vahvuista mustaa lageria. Sanovat innoituksen tulleen olueen parinsadan vuoden takaa Tšekeistä. Tuo lataa mielikuviin odotusarvoa tšekkityylisestä tummasta lagerista. Puhutaan kuitenkin innoituksesta, ei muusta. Ja kaikki tämä vihjailu saa aikaan sen, että on ”pakko” selvittää mitä labelissa sanottu idiosynkraattinen black lager selvemmällä suomella edes tarkoittaa. Noh, se on ilmeisesti sit jotakin erikoislaatuista tai omaperäistä sitä laatua. Oisko?

Yllättävän voimakas ja pehmeä kaakaokahvimaitokermainen aromi. Ei mene omissa kirjoissa ihan stereotyyppiseen black lager -osastoon, jos toki suutuntuma sitä tutunlaisesti on. Vähähiilihappoisen puolella eikä toisaalta ole makeaa maltaisuutta läsnä, vaan riskiä paahdetta ja aika bitteriä makua. Käytän bitterisyyttä tällä kertaa kuvaamaan humalaisuuden ja tumman maltaan pienen kitkeryyden yhteisvaikutusta. Zeitgeistin IBUja kun uteliaisuuttaan katsoo niin päästään vain lukuun 32 eikä katkerohumalointia reseptin mukaan olekaan paljoakaan (27 g/20L Cascadea). Sokkomaistossa olisin luultavasti veikannut black IPAksi ennemmin kuin black lageriksi, tai sitten kummaksikin.

Ostos meni silleen erikoisuuden tavoittelun piikkiin, että piti kaupasta valita melkein kaikkea mitä tarjolla oli. Normaalisti en tätä tyyliä ainakaan näin isossa pullossa ostaisi. Asiallinen ja kunnollinen olut, mutta ei itselle se houkutteleva sorttimentti.

Kotiolutharrastajan arvio: En panis, mikä kuitenkin johtuu oluen tyylistä, ei sen laadusta.

Sivun alkuun

35K panimolta Against the Grain

Ensimmäinen kahdesta vahingossa ostetusta vierasoluesta. Stoutia 7% voimalla Amerikan Louisvillestä. Tässä on taiteellista aspektia mahdutettu mainittavaksi asti tölkkiprinttiin, joka myös kehottaa juomaan suoraan tölkistä. Kokeillaan ainakin. Hyvin jäähdytetyllä ja siten ehkä aika suoraviivaisella stoutin otteella mennään tällä erää.

Avatessa sen verran kuplii tölkin kannelle, että paahtotuoksut virtailevat naamalle reippaastikin. Tuli mieleen se kerta kun perus-Karhutölkki oli grillin reunalla savustumassa grillauksen lomassa. Oli muuten huomattavasti aistikkaampaa, siis voimallisempaa, savuaromia noin tehtynä kuin samoihin aikoihin kaupoissa ollut Karhu Korpisavu. Lähestulkoon innostava kokemus se.

Pakko myöntää, että en ole varsinaisesti tottunut a) juomaan tölkitettyä stoutia ja b) juomaan tölkin suusta. No ei siinä, tässä stoutissa on makua rivakasti, jottei tarvi nillittää jonkun aromipointin perään. Siis niinku että iso osa makuaistimuksesta syntyy tuoksusta. Sitä en sinänsä kiistä, mutta voimakkaan maun kanssa tommoisia teorioita ei väkisellä tarvita.

Kun nyt on tilaisuus samalla kokeilla, onko havaittavaa eroa juoda lasista niin ihmetellään sitäkin.  No joo, kyllähän lasista ottamalla ja samalla nuuskimalla kokonaisfiilis hieman muuttuu. Mutta so what, kaikki tavat toimii. Ja huom. tämä on edelleen kylmää, et lämmettyään erot lie isompiakin. Kuvitelmaa tai ei, suoraan tölkistä juotuna maku on jotenkin kovempi, lasista pehmeämpi.

Vaahdokas, pikkupitsinen, kermainen, reilun keskitäyteläinen, stydipaahtoinen, mallasmakeuksinen, vahva ja samalla kepeä, nautinnollinen, laadukas stout, ei käy kiistäminen, jos kohta vastaavanlaisia tasokkaita paahtopaketteja löytyy kyllä. Loppumausta tuli Koffin portteri mieleen, itse asiassa.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin oikein mieluusti

Sivun alkuun

Kingpin

Arpa heitti lasiin lagerin (4,7%). Saattaa olla makuun istuva, koska voisi arvata ettei tässä ole humalaa säästetty. Tuoksu kuitenkin on ”vain” viljainen, runsaan vaalean perusmaltainen. Varsin kirkas ja kaunis päivänvalon tunkeutuessa nesteen läpi.

No ei sittenkään, tämä ei humaloinnin puolesta keiku Brewdogin perinteisellä linjalla. Pirteästi, mutta hyvin maltillisesti humalointia. Maku on pehmeä, puhdas, korostuneen runsas jyväkulma, vaalealeipämäinen. Lageriksi runko on oikein miellyttävä. Laadukkaasta päästä saunaoluita.

Kotiolutharrastajan arvio: Tuskin panisin. Tässäkin syynä on tyyli, ei ollenkaan laatu. Paitsi jos nyt lageria päättäisi kuitenkin tehdä, tämä olisi varteenotettava vaihtoehto.

Sivun alkuun

Hardcore IPA

Hyvä päivä sattui tälle maistolle, aurinkoa ja enimmäkseen tyyntä. Auringon hellä lämpösäteily syleilee paljaat pinnat parvekkeella. Ikkunanpielimittariin on kohonnut ihanasti vääristynyt lukema 29,5C. Ilmamassa ei tuon lämpöistä toki ole, minkä aistii viileän tuulenpyörteen harvakseltaan ohi lehahtaessa. Oikea ja edustava lämpötilalukema tässä tilanteessa on 14C, mikä sekin on loistavaa varhaiseen kesän odotukseen heti vapun jälkeen. Näissä säätiloissa ihan mikä vaan suuhunpantava on hyvää!

HooCee IPA (9,2%) on tuttu suosikki. Ilman piiloviileys on sillai upeeta, että vehreä, kukkainen ja puumainen humalointi aromatisoituu hyvin, jos kohta myös vähemmän toivotun metallisena. Lasissa lämmetessään karamellisuutta ja maltaan makeutta alkaa työntyä sekä tuoksuun että makuun.

Maku on sitä luonteikasta dipagenreä, josta olen päätynyt tykkäämään. Vahvarunkoista ja rehellisen sameaa. Lämmittävääkin muttei viinamaista. Voimallista hartsimaisuutta, vahvaa puupihkahavumetsä-hönkää flavorissa ja toffokatkeroista jälkimakua. Istuu samaan nautinnolliseen IPA-tyyppiin kuin pari muuta täällä rapoiltua DIPAa. Hartsin kanssa on ollut melkoista totuttelua termimielessä. Ennen humalaan yhtään perehtymistä hartsi yhdistyi mielessä pelkästään lasikuituun, mikä ei ole niinkään kiehtova ominaisuus oluelle missään mielessä. Vanhoista pinttyneistä mielikuvista ei noin vain poisopita, mut eiköhän se vielä jonain päivänä käänny kaikin puolin positiiviseksi kuvailuksi.

Kotiolutharrastajan arvio: Jesjesjes, jotakin tällaista panen tulemaan ja tulen panemaan.

      

Supersankariolut saapui paikalle viitta liehuen. Heviä kamaa!

Sivun alkuun

Original Trilogy 3-Pack

The Physics

Amber ale (5%) päätyy paketista ekana lasiin. Tämä on aikajärjestyksessään Brewdogin toinen olut (DIYDOG katalogissa #3).

Ilokseni huomasin vanhan mallisen etiketin, sellaisen muovisen ”helpolla” liimalla. Jos tällaisen pullon täyttää kuumalla vedellä, liima pehmenee sopivasti ja labelin saa melko helposti repäistyä pois yhtenä kappaleena ja näin kierrätettyä pullon kotiolutkäyttöön. Uudemmissa pulloissa etiketit ovat hirviömäisen hankalia irrottaa, tai oikeammin etiketti kyllä lähtee helposti, mutta tahmaavan liiman irrottamiseen ei ole löytynyt järkevää keinoa.

Pulloihin on muuten nykyään tällätty logoreliefi kaulaan. Antaa oman lisänsä viimeisteltyyn vaikutelmaan. Sen verran viilee nyanssi, että saattaa jaksaa koettaa irrottaa etiketit näistä pulloista. Brewdogin pullot on tulleet aiemmin hylättyä kotipanimokäytössä sen äärimmäisen rasittavan liimatahmansa takia. Kokeilin: kohokuvio ei ole sittenkään niin siisti juttu, että liimatahman poisto pullon kyljestä maksaisi vaivan.

Oluessa sitten on varsin tummanruskea väri ja komea muotoutuva vaahto. Melko tuoksuton, hieman karamellisen maltainen kuitenkin. Maku jatkuu tästä, mutta menee jotenkin yli siinä lajissa. Suutuntuma ihan jees, mutta jälkimaussa nousee vähän tarpeettomasti palanutta sävyä. Tähän astisista todennäköisesti vähiten viehättävä eikä humalointikaan pelasta tätä muiden oluiden rinnalla.

Kotiolutharrastajan arvio, The Physics: En panis, tämä ei satu olemaan tarpeeksi lähellä omia ykkösmieltymyksiä.

 

Hop Rocker

Tämä lagerkin (5,5%) on laitettu ”kolmen ekan oluen settiin”. Tarkemmin katsoen tämän ja Hop Rockerin (#5) väliin jää DIYDOG katalogissa Riptide Stout (#4). Aika lailla samat sanat voisi tästä bissestä sanoa kuin Kingpin lagerista. Kirkastunut, vaahtoava kelpo perinteinen lager, ei kuitenkaan aromihumalan meritoima. Sen sijaan kuitenkin ansiokkaasti tšekkityylisesti ja kiprakankauniisti katkeroima. Ovat muuten käyttäneet katkerointiin Saazin kanssa Cascadea. Mallaspohjat itse asiassa melko samat molemmissa lagereissä, humalalajikkeissa nimellisiä eroja on enemmänkin.

Komeinta tässä oluessa on, jos Panokoirat aikanaan ovat jo muutaman ensimmäisen oluen joukossa tehneet näin puhdasoppisen lagerin. Vaikka kaipa tuo järjestysnumerointi täytyy tulkita nimenomaan niin, että kyseessä on ensimmäiset kaupalliset oluet.

Kotiolutharrastajan arvio, Hop Rocker: Ks. Kingpin.

Sattui olemaan Cascaden taimia istutusta odottamassa, niin Hop Rocker kaverikuva niiden kanssa oli vähintäänkin otettava (kuva alla).

 

Punk IPA

Nyt ollaan perusasioiden äärellä. Paitsi että tämä on ensimmäinen olut Brewdogilta, tämä on myös se joka nykyään myy kirkkaasti eniten. Oiskohan Michael Jackson nimenomaan tämän varhempia versioita joskus päässyt maistamaan ja kommentoimaan?

Punk IPA ipaa on tehty kahdella eri reseptillä #1 (2007-2010) ja #2 (2010-). Perusmaltaana molemmissa on extra pale. Olennaiset erot reseptien välillä on siinä, että jälkimmäisessä on hieman caramallasta ja humalissa paljonkin eroja. Uuden-Seelannin lajike esimerkiksi on vaihtunut Motuekasta Nelson Sauviniin. Aivan erityisesti aromihumalointia on lisätty reilusti kuivahumaloinnin muodossa. Sitä ei alkuperäisessä reseptissä ollut lainkaan. Hiiva on sama. Ensin jää aprikomaan kummallakohan reseptillä tämä maistossa oleva retro Punk IPA on tehty, mutta kylsiinä se toffee sen verran puskee että eiköhän tuo moderni versio ole voimassa.

Vanha tuttu juoma ja tällä kertaa lähinnä kiinnostaa onko ison pullokoon Punk IPA Bomberissa eroa pikkupulloon pakattuun erään ja/tai versioon. Siispä menkööt niiden tarkastelut tässä samalla kertaa.

Bomber (0,66L, 5,6%) ensin eteen: matalan puoleinen hiilihappo, aromaattisuus on hyvin maltillinen vertailukohdaksi muodostuneeseen Elvis Juiceen nähden. Hyvää taattua laatua, varmaan viehättää juuri sellaista craft beer – väkeä, joka ei hae pelkästään äärevyyksiä. Äärevä ipa tämä ei ole, mutta helppo juotava ja silti varma ipapersoona. Parasta ennen päiväys 02/2018.

Kotiolutharrastajan arvio, Punk IPA Bomber: Panisin mut laittaisin pikkasen lisää hiilihappoja, jos nyt ylipäänsä jaksaisi yrittää hinkata. Toisaalta hiilihapotuksen määrästä DIYDOG-resepti ei kerro mitään, joten sen joutuisi itse joka tapauksessa pohtimaan. Karamellit on tässä vahvat maltaiden puolella ja humalat kivat melko reippaat. Karamelliset maltaat selvästi ovat firman peruspiirre monessa oluessa. Sen oivaltaa, kun saman putiikin oluita on tullut juotua sarjassa.

Sitten mukaan myös pienemmän koon (0,33L, 6%) pullo. Ei näytteet ainakaan aivan identtisiä ole, koska prossaspeksi kertoo heti 0,4% erosta. Pikkupullon parasta ennen on 08/2017, joten Bomber myös on BB-päiväyksen mukaan selvästi tuoreempaa.

Värit ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta Bomber on sameampi. Molemmat jättävät samanlaiset vaahtokukat ja pitsitkin. Vasemmalla on Bomber, oikealla pikkuveli.

Tuoksut ovat samanmoiset. Yhteismaisto ulkona viileässä kevätilmassa (15C) antoi todella paljon enemmän aromia kuin Bomberin ekahajut sisätiloissa (29C).

Makupuolella eroa? Isossa linjassa ovat lähellä toisiaan mitä olettikin, karamaltaisia ja hartsisia. No ehkä pikkupullosta jälkimaku on pidempi ja sen maussa humalaflavori on terävämmin erottuva. Bomberin flavor puolestaan on taittuneempi laajempispektrinen. Pikkupullossa on hieman hiilihappoisempi suutuntuma. Tiukasti seulomalla pienehköjä eroja näyttää löytyvän. Silti näiden kahden konsistenssitsekki käyttäjäkulmasta: Pass.

Kotiolutharrastajan arvio, Punk IPA: Panisin toki.

Sivun alkuun

Punk IPA Bomber

Ks. edellä Punk IPA

Korkeista vasemmalla on pikkupulloversio, oikella Bomber.

Sivun alkuun

Jet Black Heart

Jet Black Heart (4,7%) on oatmeal stout. Suklaakaakaoinen, keveää maitoa, hiilloskermaa, maltaista hyvää suklaapaahteen pehmeyttä omassa luokassaan hyvinkin kilpailukykyisesti, leppoisaa varmaa suutuntumaa. Jossain matskuissaan itse sanovat ”smooth as hell”, mikä ei ole kaukana omasta kokemuksesta. Samaa tyylisuuntaa kuin maistosarjan aloittanut Semi-skimmed Occultist hieman laimeammassa volttikategoriassa. Maitokauppakamaksi erittäin bueno.

Olutta maistaessa ja pulloa pyöritellessä mieli vaelteli: äkkiseltään tuntuu hullun paljon eri oluita keitelleen, joista monet ovat liki samanlaisia. Karkeasti, yli 200 eri olutta ja kymmenen vuotta, siis yli eri 20 olutta per vuosi. Vähän samaa meininkiä kuin jotkut Stadin Panimon alkuvuodet ainakin.

Huolitelluista erien brändäyksistä syntyy mielikuva, että kaikki tai ainakin useimmat olisivat vakioituja tuotteita. Eipä välttämättä, veikkaisin että vain suosituimmat/onnistuneimmat ovat kokeneet useita batchejä samalla reseptillä, nimellä ja brändäyksellä. Niin tai näin.

Kotiolutharrastajan arvio: Aivan hyvin panisin. Kotiinviemisinä tästä maistosta olkoon huomio kaurahiutaleiden määrästä: 400g/20L.

Sivun alkuun

Vagabond Pale Ale 

Tässä alessa (4,5%) lähinnä kiinnostaa gluteenittomuus, koska jotkut vastaavat ovat olleet tosi karmeita maultaan.

Greippisitrustuoksu ei ainakaan kärsi mainitusta ominaisuudesta eikä kyllä makukaan. Väri on kirkasta kuparia ja puhdasta, tälle lafkalle varsin perusapainen olemus gluteenittomuudestaan huolimatta. Eli ihan fine olueksi.

DIYDOGin resepti ei paljasta gluteenittomuuden taustoista mitään. Perinteinen ja vanhahtava selityshän näille oluille on käyttää sellaisia viljalajikkeita, joissa ei gluteenia ole. Siis esimerkiksi maissia, riisiä, durraa, tattaria, hirssiä tai quinoaa. Sehän toisaalta tiedetään, että gluteenittomina myydään nykyään joitakin myös vaikka ohraa sisältäviä oluita. Tässäkin oluessa ovat käyttäneet maltaina pale alea, caramaltia ja crystalia.

Viime aikoina on kehitelty oluen panoon tyypillisiä viljalajikkeita, joiden gluteenipitoisuus on merkittävästi entisiä alempi. Silloin siis kyse ei ole täysin gluteenittomasta oluesta, mutta kuitenkin sellaisesta, jossa pitoisuudet jäävät hyvin mataliksi. Viljaa voidaan näin kutsua gluteenittomaksi Maailman terveysjärjestön suositusrajojen mukaan. Jää vahvistamatta tämän oluen osalta, mutta ehkäpä nyt on kyse jostakin tällaisesta uudemmasta viljalajikkeesta.

Otos suomalaisista maitokauppavahvuisista gluteenittomista oluista muuten löytyy Lahtikon #2 sivulla 20. Siinä tämä tarkasteltu tapaus sai mainintoja hyvänä ipana, muttei sitä kovin kiinnostavana pidetty kuitenkaan.

Kotiolutharrastajan arvio: Tuskin panisin, koska ipoissa on niinpal valikoimaa eikä gluteenittomuuskaan ole omaan käyttöön tarpeen.

Sivun alkuun

Brettbrett Double IPA panimolta Wild Beer Co 

Nyt on erikoisempaa siis todellakin. Brettanomyces hiivalla käytetty ja reilusti humaloitu vahva (8,4%) IPA.

Erittäin samea ulkonäkö kohtalaisella vaahdolla, turbid mash nähtävästi tuottaa nimensä veroista tulosta. Vaahdon laskeuduttua muistuttaa näön puolesta tyrnimehua. Lähelle nollaa jäähdytettynä tuoksu on erittäin raikas ja valtavan hedelmäinen sekoitus tallimaisuuden kanssa. Sekahedelmäpuolelta löytyy sellaisia sävyjä kuin mangoa, ananasta, persikkaa, omenaa, raparperia. Hulppea elämys, mikä kuitenkin vaimentuu raikkauden muuttuessa tuoksunkin sameudeksi lasissa lämmetessään.

Maku ei sitten vastaakaan yhtään sitä mitä muuten hedelmäaromipommioluilta tavallisesti odottaisi. Syynä tietysti brettaystävän koulima vierre. Mielenkiintoinen, mehuisa, monitahoinen. Maku on hapanta, kirpeänkarvasta, hedelmäistä, tallia, kielen päällä rapisevaa, mielen päällä kiinnostavaa, hartsisen  ipa-humaloinnin viileänä terävä rooli sotkeutuu villihiivan väkevään myllerrykseen. Loppumausssa suolaisuutta ja chilikkyyttäkin. Jälkimaku säilyy suussa todella pitkään. Hapokas ja runsas suutuntuma.

Suosittelen maistamaan tilaisuuden tullen. Ovela tuote.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin monestakin syystä.

Sivun alkuun

Born to die 13.05.2017 

Born to die -ipasarjaa on pantu maaliskuusta 2015. Tähän kattaukseen osui erä, jolle oli ennustettu viikatemiehen tapaaminen 13.5.2017. Tein parhaani, että nimeen juntattu ennustus kävisi toteen. Kaipa se olikin sellainen itseään toteuttava ennuste, koska juuri näin sattui käymään. Kippis ja kulaus.

Tölkkiprintti esittää oluen olevan terminally hoppy ipa. Laittaisin tuon muotoon terminally aroma hoppy ipa. Tästä ei voi olla tykkäämättä jo vain tuoksun perusteella. Valtava greippisitrustuoksuelämys, ainakin tällä tavalla hyvin jäähdytettynä. Maku on täysin linjassa tuoksukokemuksen kanssa. Tulee mieleen maistelusarjan alkupään Elvis Juice ja vahvempi (8,5%) inkarnaatio siitä. Jos näitä kahta pitäisi laittaa järjestykseen, niin ehkä kuitenkin Elvis Juice vie taiston sillä että tässä vahva alkoholi tuo framille jotakin, joka astelee hieman epäsynkassa muiden sitä kiinnostavampien flavoreiden kanssa.

Mielenkiintoisinta oluessa kotipanijalle on lopulta havainto siitä, että tässä keitoksessa on käytetty humalauutetta, jonka määrä keiton alkaessa on 25g/20L. Humalauutteista enemmän toisessa postauksessa. Dryhoppingia kuuluu reippaanlaisesti (250g/20L) tähän olueen, mutta sepä on tuttua näissä puitteissa.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin

Sivun alkuun

Omaan makuun kaikkein osuvimmat

Kolmen kärki maistamisjärjestyksessä: Elvis Juice, K35, Hardcore IPA. Erityismaininta erittäin erilaisesta erikoislaatuisuudestaan Brettbrettille.

Sivun alkuun

Finally, off-topic section: Kokemuksia pakettitoimitusten haasteista

Paketin käännytys takaisin Saksaan

Taannoin kun Saksasta jotain isompaa tilasin, kamat tulivat tänne kuriirilla paikalliseen postikonttoriin asti. Eivät vaan sieltä muistaneet ilmoittaa kortilla tai mitenkään sähköisesti, et hae pois. Kotvan odottelun jälkeen läksin saksalaiselta nettikauppiaalta selvittämään missä lähetys on. Alunperin siltä ei oltu saatu lähetykselle tracking-koodia.

Paljastui että paketin olisi pitänyt siis tulla Postin kautta, mutta joka kuitenkin oli kääntänyt paketin takaisin Saksaan, koska sitä ei oltu haettu ajoissa. Postin chatin kieltäytyessä auttamasta, myöhemmin kuriirin kautta sain paketin pysäytettyä Turussa matkalla takaisin lähettäjälle Saksaan. Tosiasiassa juuri chatti oli ainoa Postin kanava, jota kautta pystyi yrittää selvittää asiaa. Toimiva asiakaspalvelu puhelimitse on monessa paikkaa niin lastseasonia. Kuriirifirmassa puhelin kuitenkin toimi ja lyhyen keskustelun tuloksena paketti saapui kotiovelle seuraavana päivänä heidän toimestaan. Tiesittekö muuten, että Posti ei vastaa toimittamastaan lähetyksestä, vaan sen lähettäjä.

Pakkausmateriaalia kertyy

Toisenlainen havainto kotirintamalla on ollut Alkon nettikaupan avaamisen kanssa. Koko tilausprosessi kulkee nykyään keskitetyn systeemin kautta, eli suoraan myymälästä ei voi enää pyytää isompiakaan eriä noudettavaksi. Muutoksessa palvelusta itsepalveluun on monta hyvääkin puolta kuten tilaushistorian jääminen talteen ja reaaliaikainen tuotteiden saatavuustieto kotisohvalla nettiä selatessa. Harmillisempina puolina on tilausaikojen piteneminen ja normaalit rekisteröitymiseen liittyvät juridiset jargonit sun muut tunnustenluontiproseduurit, mutta ne kai on nykyään vielä toistaiseksi pakko sulattaa joka nettikaupassa. Itse asiassa noille käyttöehtohyväksynnöille voisi toki jokainen nettikauppias halutessaan tehdä todella erittäin hyvin paljon asiakaskokemusta parantaakseen.

Uudessa pakkauksessa tuotteet on paketoitu erittäin turvallisesti minimoimaan pullojen särkyminen. Yhteen aika isoon boksiin menee kuitenkin vain kuusi pulloa, joten tyhjää tilaa jää todella runsaasti. Jos on tarve isommalle tilaukselle, kuten vaikka oluttastingejä järjestäessä, laatikoita kertyy runsaanlaisesti. Mikä aiheuttaa logistisia ongelmia kuljetuksen, säilytyksen ja pakkausten hävityksen suhteen, jos ei satu olemaan dedikoitua kuljetus- ja varastokapasiteettia. Ynnä muutenkin pakkausjätettä kertyy.

    
Toimitetun yhdentoista boksin oluet mahtuivat lopulta kolmeen laatikkoon (viimeinen kuva). Se toki edellyttää varoen kuljettamista. Kuten arvata saattaa, boksit oli tyhjennetty ennen dramaattista kuvaushetkeä pihalla.

Tilausprosessia on hienosti modernisoitu sekä striimlainattu sovittamalla samat laatikot sopimaan erilaisille pulloille. Oluet, viinit ja muut kaiketi menee samoilla boksispekseillä. Kätevää. Boksien design on yleiskäyttöisen tyylikäs ja molemmilla sivuilla on näppärät kantorei’ät. Sitäpaitsi bokseja voi käyttää oluen kuvausrekvisiittana, minkä voi havaita 5 AM Saintin ja monen muun kuvissa edellä.

Pakettiluuppi välillä Lieto-Turku

Kaikkein mystisimpänä kokemuksena on ollut vaimon paketti, joka oli jäänyt luuppiin Liedon lajittelukeskuksen ja Turun välille, samalla kun oikea toimitusosoite oli Helsingissä. Paketti oli tehnyt 18 edestakaista reissua Liedon ja Turun välillä eikä lukuisista yhteydenotoista huolimatta kukaan Postissa ole kyennyt tekemään mitään asialle.

Kuulemma nykyään on-line chatteja hoitavat robotitkin. En tiedä onko niitä Postilla käytössä, mutta kokemusten perusteella se selittäisi monta juttua. Rahat on saatu myyjältä palautettua, joten viime vaiheissa enää seurattiin kauanko tämä ikiliikkuja pyörisi. Minikuvaa klikkaamalla saa olennaisen palasen paketin kulkemasta luupista näkyviin. Totuus on tarua ihmeellisempää jälleen kerran.

Äskettäinen lehtijuttu kertoo tavallaan samaa tarinaa vähän eri kulmasta. Sitäpaitsi, olipahan tuo alkuperäinen stoori päätynyt lööppilehtiinkin asti.

Sivun alkuun