Ennenkin Alkossa olen tätä katseella hypistellyt. Foundersin oluet saattaa lähtökohtaisesti aiheuttaa olutkiimaa. Kyseinen panimo on kovimpien suosikkien joukossa, osin toki siitä syystä että laadukkaista jenkkipanimoista näiltä on suht kivasti saatu oluita tänne semiarktiseen semiperiferiaan. Hinnan takia tämä Kentucky Breakfast Stout, ytimekkäästi KBS, on aiemmin jäänyt kuitenkin hyllyyn. Kun oli taas uudelleen saatavissa, ei voinut enää olla niin köyhä ei kipeä, ettei olisi kokeillut. Sen verran paljon hyvää on tästä kuullut. Pakko olla hyvää? 

Ihan kuin tuo lasi ei kuvassa edellä olisi symmetrinen. On se kuitenkin. Maagista olutta kun pystyy vääristämään muodon, vai onko tämä olut silmänkääntötemppu?

Yksilö korkattiin jääkaappikylmänä, mutta maistelukokemusta kiihottaakseen se sai lojua pöydällä pitkittyneen hetkosen. Lopulta tuo pääsi suuhun 16 asteisena. Lämpötilaa ei mitenkään tavoiteltu, siihen ajauduttiin.

Näköpuolesta olut on umpimustaa, vaahtoa hieman, joka on talvikuolleen ruohoheinän ruskeata. Tuotti pintaansa vinkeitä kuplakuvioita.

Tuoksusta hyökyy esiin vahvaa kahvisuutta maltaudella ja makealla suklaalla, öljykkyyttä, maitoisuutta, pehmeyttä. On suunpeittävää, melko paksua, lämmittävää ja varsin alkoholista. Voltteja tässä on 11,9%, joten eipä ihme tuo alkon tyrkkäys. Maltillisesti hiilihappoinen.

Maku jakaa tuoksumaailman. Paahdetta, mustaa maltaisuutta, alkoholia. Tulisi mieleen paahdettu viini jos sellaista olisi. Vähemmän öljyinen kuin tuoksu vihjaisi, silti liukasta ja taipuvaista kyllä. Täyteläistä hiiltynyttä leivänkuorta, hippu savuista lakritsaa, suklaamakeutta.

Aika paljonhan tuosta makusävyjä löytyi, mutta silti odotukset mielikuvineen oli kompleksisuuden suhteen vielä korkeammalla. Toisaalta major-kahvi-minor-suklaa kombo ottaa turhankin tukevan dominanssin erityisesti ensituoksussa. Sanoisinpa jopa niin, että melko teennäistä makuuni etenkin suhteessa koviin odotusarvoihin.

Pullon verran toimii joka tapauksessa mahtavasti. Hauskinta koko setissä on viinipaahteinen tosi pitkä pehmeä hiljalleen vaimeneva mustan maltaan antama jälkiluisu. Ei toisaalta ole pelkoa, että tulisi tätä kuperkeikkaöljyä ostettua pullotolkulla. Siitä pitää hintataso huolen, kun monopolin litrahinta on 25,3 eur.

Labelissa seisoo termi “flavored”. Teki melkein mieli surffata taustoja jälkikäteen, mutta sainpa maltettua. Sen kuitenkin jo labelista näki, että ainesten joukossa on ohraa, vehnää ja kauraa, sekä mausteina kahvia ja suklaata. Ikäännytetty tammitynnyreissä. Tämä fakta tiedostaen havahtuu nopeasti viskin vivahteeseen. Välillä on mahdoton erottaa mikä on objektiivista maistamista ja mikä mielikuvansa tai kerrotun faktan maistamista.

Kannatti kokeilla ja taas tietää mistä kohista.

Ohella tuli naposteltua pororullia. Ei huono yhdistelmä tämäkään, mutta itselle todistaa sitäkin, että erikoisemmasta oluesta saa oluena enemmän irti kun sen nauttii sellaisenaan.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin.