Tämä olut oli puoli vuotta jemmattu reissutuliainen. Sattui olemaan sen Carrefour-marketin oluthyllystä kirkkaasti kiinnostavin olut. Panimo on moneen kertaan tuttu, mutta juuri tämä olut on uusi tuttavuus. Etiketin paljastamat faktat: alkoholiprosentti 8%, kolmea mallasta, joista yksi on caramallas, vadelmaa, jotakin humalaakin.

Etiketin lupailema hapan vadelmaolut ja jemmailu kasvattivat odotuksia. Pullo oli juhlava, siihen liittyvät rituaalit ja olosuhteet olivat kohdillaan. Tarjoilukin samppanjalasista auringossa kylpien. Odotus oli saada iloisen raikkaasti kuplivaa kirpeää, punertavaa vadelmamarjaista hapanolutta. Ulkoisten tekijöiden ja alkujuhlavuuksien jälkeen kuitenkaan juuri mikään juomassa ei osunut ihan odotusten mukaan. Kivoja aurinkoisia kuvia siitä sai, mutta eihän ne juomaa korvaa.

Väri ruskean samea, alussa kohoava ja nopeaan haihtuva keltaruskea vaahto. Vaahdon väri taitaa olla sellainen, jota ei ole ikinä vielä tullut vastaan. Pisteet siitä, sikäli kun sillä kummoista merkitystä olisi. Lattean hapahko semiraikas tuoksu, joka ei varsinaisesti muistuta vadelmasta. Makukaan ei löydä vadelmaa, ja kun tietää caramallasta olevan mukana voi uskoa juuri sen työntyvän läpi makuun hämmentävällä voimalla. Voisin kuvitella tämän olevan kokeellinen olut ja siinä sarjassa se saa paljon anteeksi. Voi itse asiassa sanoa hyvin mielenkiintoiseksi sellaiseksi, mutta silloin itseisarvona on juuri se kokeilevuus eikä juotavuus, ulkonäkö, tuoksu tai maku. Vaan jos tämä onkin vakiotuotantoa niin panimon kannattaisi kaikin keinoin ohjata ostajan odotukset pois happamista belgityylisistä marjaoluista. Väärät odotukset voi toki laskea maistelijan piikkiin, mutta jostain signaaleista ja kokemuksista nekin mielikuvat ovat syntyneet. Tätä en tulisi ostamaan uudestaan, vaikka ennakkomielikuvat on nyt korjattu.

Voihan se olla, että tuo oli sellaista kuin panimo halusi, mutta ainakaan noihin belgialaisiin happamiin marjaoluisiin se ei kovin paljoa vertaudu. Se happamuuskin jäi reilusti alakanttiin, mikä saattaa arvelemaan jotakin normihiivaa käytetyn ronskien Brettanomyces-hiivojen sijaan. Tai sitten se ei ollut panimonkaan suunnitelmien mukaista, sillä etiketin kuvaukset ”candy touch, acid shades, dark reddish, velvety and creamy body, bitter aftertaste” löytyivät parhaimmillaankin vain vaimealla tavalla. Kanssamaistajan (ei olutharrastaja) sanoin: ”Aika mitäänsanomaton.” Outokin olut voi sattua mukavasti omaan makuun, mutta tämä outo ei. Omaa olutmaailmaa avartava se kuitenkin on ja siinä puoltaa hienosti paikkaansa.

KOTIOLUTHARRASTAJAN ARVIO: En panis