Raportti ”Ristiriitojen makuodotukset” -testistä: Huoneenlämmössä (!) vuoden verran ikäännytetty mieto (2,7%), mutta raskaasti humaloitu IPA, yhdistetynä rasvaiseen toffee-vaniljacremamunkkiin. Ehh..

Alkujaan voimakkaasti Centennialilla katkerohumaloitu IPA nimettiin silloin Assariksi. Säilytysolosuhteiden vuoksi laadun odottaisi nyt alentuneen. Humalointi on pitkälle hävinnyt ja maku on muutenkin muuttunut erikoiseksi, pölyiseksi, aromi hieman rypsiöljynrasvaiseksi. Silti nautittavissa oleva olut, varsinkin uteliaisuuden motiivilla. Kaasua on muodostunut tuoretta olutta enemmän, ei kuitenkaan niin paljon että olut olisi avattaessa kuohunut yli. Visuaalisesti kunnossa, kirkastunutkin. Vuoden pituinen huoneenlämpösäilytys on joissain muissa oluissa johtanut täysin juomakelvottomaan tapaukseen, nyt ei, mutta on kuitenkin kaukana tuoreena olleesta olemuksestaan. Silloinhan olut toisaalta jäi monelta ei-hop-headilta juomatta raskaan humaloinnin vuoksi. Omituinen kyllä, mutta silti kokonaisuutena edelleen pärjää monille massamarkkinoiden saman alkoholipitoisuuden oluille.