Panimokentälle näyttää olevan jatkoa tulossa, sillä kesällä 2017 uutisoitiin paikallisissa lehdissä TV-persoona Arne Hjeltnesin kumppaneineen perustavan kaksi uutta panimoa, ison ja pienen. Näin heräisi henkiin Bodø Aktiebryggerin perintö ja Nordlands Pilseneriä tuotettaisiin taas myymälöihin ympäri maan. Kuinka tuleekin mieleen sekoitus Lapin Kullan ja Tornion panimon tarinaa tästä kaikesta.

Potentiaalisia olutkohteita kartalla

Kartalle on merkattu ruskealla kohteet, joissa tuli käytyä. Lilalla näkyy muita potentiaalisia kohteita, joissa ajan salliessa olisi voinut pyörähtää.

Kaupungin ainoa brewpub on Hundholmen Brygghus & Gastropub. Pullokauppoja ovat Vinmonopolet Bodø, Vinmonopolet Bodø City Nord ja Gulating Ølutsalg. Huolimatta siitä, että joidenkin paikkojen nimessä esiintyy sana panimo, seuraavat ovat baareja ja ravintoloita: Piccadilly Pub, Bjørk, Brygghuset, Kaptein Larsen, Smith’s Sportsbar & Grill, BryggeriKAIA. Kartalle on merkattu myös noin 60 kilometrin päästä Skjerstadista löytyvä piskuinen Bjørns Pub og Bryggeri.

Saapuminen kaupunkiin

Koneen laskeutuessa näki kapean elinkelpoisen kaistaleen meren ja vuorien välissä. Luokkaa 80% norjalaisista asuu enintään 16 km etäisyydellä merestä, Bodø ja sen ympäristö toteuttaa tätä tilastoa melko varmasti. Vuorien yltä laskeutuessa dyykattiin läpi pilvikaton, auringon paisteesta keskelle hämärää iltapäivää. Napapiirin takana päivä on lyhyt talvella, pian neljän maissa oli jo enemmän pimeää kuin hämärää. Valon lyhyyttä erikoisempaa oli se, että aivan välittömästi kiitotien vieressä oli hautausmaa. Tuskin niille sijoille silti oli kone koskaan crashannut, mutten ryhtynyt sitä enempää tutkimaankaan. Tammikuun lopun sää oli poutainen ja erittäin tuulenpureva kipakka noin -10 ^oC astetta, eikä lunta maassa juuri lainkaan isoista leveyspiireistä huolimatta.

Vaikka kaupungin kohteita oli surffattu etukäteen, perehtyminen oli tosiasiassa köykäisellä pohjalla. Ihan vaan paikkojen nimilistan muodossa ja se tieto tallessa atk-pilvien uumenissa, josta sen kännykällä voisi myöhemmin louhia. Paikalle tullessa minkään kohteen sijainnista ei näin ollut tarkkaa käsitystä, edeltävä karttakin piirrettiin jälkikäteen postausta laatiessa.

Hotellin respassa onneksi tunsivat sen ainokaisen brewpubin, joka osoittautui olevan vain 100 m päässä. Olipa tuuria! Tosin neiti vastaanottotiskillä todellakin oli kuutamolla aiheesta, mutta kaljuuntuva setä sermin takaa huuteli osuvia apuja tiukkaan kysymykseen. Arveli sellaistakin, että on epävarmaa onko paikka auki sunnuntaisin. Päivä oli sunnuntai. Argh. Lähtisin selvittämään asiaa heti, kun saisin kannettua tavarat huoneeseen. Olikin jo nälkä.

Näkymiä merelle hotellilta auringon laskiessa. Alakuvassa vasemmalla keskellä pienvenesatamaa.

Majoitus sataman tuntumassa.

Ruokaa ja juomaa etsimään

Skene kaupungilla sunnuntai-iltana

Kylmää. Ytimiin viiltävää viimaa. Hyytävä pakkaspuhuri voi syöksähdellä mereltä Helsingissäkin, mutta ei koskaan tällä julmuuden asteella.

Hämärän ylle nopeasti laskeutuvaa pimeyttä. Kaikki kuollutta. Hädin tuskin kukaan liikkui missään. Yhtään.

Kauppaliikkeitä oli, mutta kiinni kuten niin katkerasti se yksi ainoa brewpubkin. Juuri niin kuin hotellin setä likaisesti arvasi. Katkeraa siksikin, että en ollut uskonut setää syystä että hotellihuoneen lämmössä netti oli ilmoittanut paikan olevan auki myös sunnuntaisin. Vielä pubia lähestyessä näki valojen olevan kutsuvasti päällä ulkona ja sisällä. Mutta ei, sisällä tuolien jalat osoittivat mieltään taivasta kohti. Romahdus.

Muitakaan ravintoloita ei tuntunut olevan avoinna. Kiinni olivat nekin liikkeet, jotka olivat tyhjillään eivätkä avautuisi edes arjen koittaessa. Niitä oli silmiinpistävän paljon. Ajan hengessä kymenlaaksolainen kaupunkikeskusta ui vertaiskohteena tajuntaan. Ehkä näilläkin on centerin ulkopuolella maastoon levittäytyvät, megalomaaniset, kiiltävät, ostopotentiaalin optimointistudyjen mukaan sijoitetut ja kuluttajia puoleensa houkuttelevat ostospalatsit. Siellä pienyrittäjävuokralaiset vaihtuvat parin-kolmen vuoden tahtiin, sijoitustuotteina rahoituslaitosten eteenpäin myymät yrityslainat nilkkapantoinaan, selkänahkansa armoilla, taloussuhdanteiden keinuttamana sekä monikansallisen kiinteistösijoittaja-armadan ja pääoman double-digit-tuotto-odotuksen hellässä huomassa. Huolellisesti verosuunniteltu tilisaldo kasvaa palmujen katveessa niillä joilla se kasvaa. Näin toimii Systeemi. Kuitenkin heikot signaalit ovat piilossa höpömedian läpivalaisulta imeneet itseensä bittienergiaa jo lukuisat Auringon kierrot, ne ovat vahvistuneet kantamaan volatiileja silti lihaksikkaita torsojaan. Duubiot AI-legioonineen ovat jo matkalla. Ja niin Systeemi päätyy korahtelemaan. Valta ja Voima siirtyy disruptiivisille Lohkoketjuille ja syntyy Uusi Finanssiepäjärjestys. Kapinallinen indie beer Jengi touhukkaine panorobotteineen huoltaa nukkuvaa Höyrykonetta Brewniversumin maltaisella laidalla. Lohkoketjut eikä sen symbiootti, Aina Tavoitettavissa, tule saamaan Höyrykoneen Vanhaa Sielua. Voimaantuminen.

Kapula kuoli kylmyyteen puolessa minuutissa, kun sen otti takin alta. Eipä tarvinnut enää kuvia ottaa. Eikä yrittää näpelöidä sitä potentiaalisten olutkohteiden listausta. Huah. Vaikka olisikin tiennyt tarkkaan minne kävellä, kaikki tuntui olevan kiinni, känny kaputt ja paljaat näpit hyytyi toimintakelvottomiksi saman tien. Minnekään ei tuntunut pääsevän sisään, edes tuulikaappiin lämmittelemään. Tässä vaiheessa tunnelma oli se, että eipä muuta kuin suunta hotlalle ja aula-automaatin minisipsipaketeilla nälkää siirtämään kohti aamua.

Smith’s Sports Bar & Grill

Lohtu ja ilo oli suuri löytää lähes tyhjä, mutta avoin rafla. Sisällä oli mukavan lämmintäkin. Aivan paikallista olutta ei toki ollut, mutta jotakin norjalaisia sentään ja muutama importti. Ja ruokalista. Ja kännylaturi. Tyhjän akun kirous tuntuu olevan näkymätön kanssakulkija Norjaan suuntautuvilla matkoilla. Mutta nyt asiat alkoivat selvästi asettumaan!

Hienosti latauspiste, olut ja ruoka kaikki keskittyivät kätevästi baaritiskille. Musakin oli riittävän rock’n’rollia. Siihen kiinnitti huomion Heaven’s on Firen lähtiessä pyörimään. Elämän suupielet olivat kääntyneet hymyyn!

Liki tyhjässä baarissa on etunsa, palvelu ehtii pelaamaan. Tarjoilija tosin hieman ujosteli, kun ryhdyin tekemään muistiinpanoja. Ajatteli että arvioinko hänen toimintaansa tai paikkaa jollain tapaa. Koetin selittää postauksen teosta. Paikallistuntemusta oli tarjolla myös. Sai kuulla, että jalkapatikassa ei sunnuntaina avoinna olevaa kauppaa löytyisi. Bussilla 5 minuuttia ei kuulosta pahalta, mutta kun edes henkilöautot ei juuri kulkeneet niin liikkuisiko julkinen liikenne. No ei tod. Eipä muutenkaan huvittanut etsiytyä enää mihinkään.

Seitsemän hanaa käsittävä hanahärveli oli kovin komea. Tarkemmin zoomaillen olutkaapissa näkyi Erdingerin vehnää nyt ainakin, 1664 Kronenboug Blancia, Birra Peronia ja pari muuta Mackia. Ei mikään olutparatiisi, mutta kokonaisfiilis oli jo kivunnut tositosijeah-levelille! Kuulemma lähin panimo olisi Trondheimissa. Austmannilta sieltä olikin kokemuksia edelliseltä reissulta Osloon.

 

Mack Microbryggeri & Violet Road Good Girls APA (4,7%)

Eka juoma löytyi jutustelupohjalta tarjoilijan kanssa eikä juomalistaa tarvittu myöhemminkään.

Good Girls APA oli maistelunäyte, jollaisen puolivahingossa tulin pyytäneeksi. Oikeasti yritin tilata pientä tuoppia. Loppulaskusta osoittautui, että tästä ei veloitettu mitään.

Ei kovin apamainen, vain vaalea ja ohut. Nooh, on hiukan humalaakin, mutta ei mitään apaisaa tuoksua, ei makua. Jos painoa antaa arviossa tyylinmukaisuudelle ja vertailee aromikkaisiin vastaaviin, niin: Ei jatkoon.

Lasketaan Mack panimona tällä kertaa paikalliseksi tuotannoksi, kun ihan tuossa Tromssan liepeillä Balsfjordissa sijaitsee. Linnuntietä välimatkaa Bodøsta Tromssaan on 322 km kohti koillista, tietä myöten 551 km tai 8h 39 min. Ei mitään kovin nopeita väyliä nämä, käytetyn reittioppaan mukaan ainakaan, koska keskinopeudeksi asettuu vain 64 km/h. Entäpä edellä vihjattu Trondheim sitten. Bodøn ja sen välinen suora etäisyys on 468 km. Tromssan alueen panimo on sittenkin lähempänä. Sitäpaitsi, jos kartallekin merkattu Bjørns Pub og Bryggeri otetaan huomioon, paljon Tromssaakin lähempää löytyy oluen valmistusta. Ja miksei otettaisi, Bjørn kuitenkin valmistaa myyntiin neljää eri olutta 50-litraisella Braumeisterillaan.

Mackin Don’t They Know It Is Christmas Stout? (4,7%)

Sitten pyydettiin tummempaa olutta ja stoutia löytyikin yhtä  sorttia.

Näkö oikein hyvä, tuoksukin tutunomainen: kepeää paahteisuutta, ripeää kahvisuutta, maitoisuutta keskitukevalla suutuntumalla.

Viimeistään tässä vaiheessa tiesi, että kehnosta Bodøn alusta huolimatta jonkinlaisen matkakertomuksen saa aikaan. Kännyssäkin oli jo poweria 58%. Vaikka kylmä tappoi akun äkisti, niin nopeasti se koomastaan myös tokeni.

Mack IPA (6,5%)

Paluu sataman kautta hotellille.

Loppupähkäily kaupunkisamoilusta

Tärkein huomio on: Älä tule Bodøøn sunnuntaina. Tule joku toinen päivä. Maisemat ei silti riipu viikonpäivästä ja ne on hienoja.

Koko setti ruokineen juomineen Smith’sillä maksoi 338 NOK eli 34€. Ekana tuli juomalistalla huomattua isomman teollisemman taustan oluita, jotka jäi kybäeuroon per annos, minkä Helsinginkin ravintoloissa saa aika helposti maksaa. Mutta onhan nuo 13-14€ hinnat craft beerista jo hintavia. Ostettu melko mieto 4,7% Julestaut esimerkiksi teki 130 NOK eli noin 13€. Hintaodotukset olivat silti vielä överimmät, joten yksittäisen juoman kanssa ei jaksa liikaa tuijottaa tätäkään hintatasoa.

Päivä 2

Vuorta, merta ja kaupungin siluettia aamupäivän valossa.

Tokan päivän ilta – kentälle ja koneeseen

Brygghuset – ex tempore baarilöydös lentokentän lähtöporteilla.

Bådin IPA (6,7%)

Brygghusetin tiskille karauttaessa huomasi heti, että tämä ei ole mikään lentokenttäterminaalien rivikuppila. Statukseen riitti se, että sen paikallisen Bådin-panimon tuotteita oli tiskissä melko laajalla rintamalla, viitisen eri olutta. Tilanteeseen sopi yksi olut, joksi valikoitui Bådin Vestfjorden IPA. Success!

Hedelmä-sitruunan tuoksu. Superhyvä aromihumala! Vähän NEIPA-APA-yhdistelmäinen. Nätti senttinen vaahto. Tosi hyvä maku linjassa kosmoksen kanssa. Osuu ja uppoo! Panisin! Matkan paras olut.

Muotoillaan lopputulemaa hiukan, eli: Lähde Bodøsta minä päivänä vaan kunhan teet sen välillä 13-21 ja varaat aikaa kentällä. Paitsi lauantaisin, koska Brygghuset on silloin auki vain charter-lentojen lähtiessä.

Kymppikerhon uusi tuleminen: Mikkeller ”Northern Lights” IPA (6,6%)

Ei ollut suunniteltu juttu, mutta yksi lentoetappi neljästä sattui osumaan SAS:lle. Niinpä iltalennolla tarjoutui vielä sauma kymppikerhoiluun.

Listalla koneessa oli Mikkeller Northern Lights IPA. Siinä humalina mosaic, simcoe, amarillo, citra ja myös polaris, vieläpä nasevasti tölkin kyljessä tähtikuvioiksi nimettynä. Menuun kirjatusta nimestä huolimatta revontulia ei tölkkigrafiikkaan oltu piirretty.

Viimeksi SAS-kyydissä pystyi vertailemaan tölkkiprintin pilviä sinitaivaan pilviin. Edellisestä vastaavasta imailusta on kerrottu täällä. Nyt pimeällä yritin kurkkia tölkin kuvioita tähtitaivaalla. Ei vaan nähnyt, liian huono istumapaikka koneen käytävällä. Muutenhan ne olisi ollut pakko nähdä, kun kuitenkin päästeltiin menemään pilvien päällä.

Mikkeller ”Northern Lights” IPA lentomenussa.

Näin pian Bådinin päälle ei edes tehnyt mieli olutta, mutta koska craft beer on lennoilla vielä lähes neitseellistä maaperää – tai ilmakehäperää – niin olihan se otettava 2nd ever craft kymppikerhossa. Murtosekunnin mietin toisiko olutpurkin Suomeen asti, mutta olishan se ollut sekä tyylirikko että pelisilmän puutetta. Joten semilurttanaan muovimukiin kaato siitä sitten, juuri sellaiseen joita hotelleissa saat käyttöön hammasmukiksi.

Mikkeller Northern Lights kuohuineen pian kaadon jälkeen.

Jänskä homma sattui. Olin juuri kaatanut oluen muoviin ja ottamassa kuvaa siitä, kun stuertti kulki ohi. Huomasi kuvanoton ja pysähtyi. Mitvit ehti jo kelata: Että eikö kuva käy hä? Nooo, siinä ei mitään varsinaista trabelia ollutkaan. Näki oluen reilummin vaahtoavan ja oli sitä mieltä että ei hyvä, joten halusi tuoda uuden bissen ennenkuin ehdin mitään sanoa.

Poisjuoksunsa välillä kerkesin tuoksuttaa ja maistaa. Ei mitään vikaa siinä. Hitsin hyvät aromit sitäpaitsi. Kuulema joskus ovat nämä suihkunneet ympäriinsä, ei tämä sellainen ollut. Uusi tölkki tuli, minkä palautin kohteliaasti takaisin. Ei tosiaan tarvista uuteen kappaleeseen. Mutta pisteet huolehtivaisuudesta, vai arvasiko ehkä että tästä lähtee jotain someen jotakin pahinta peläten.

Juoma on vaalea, suodattamattoman samea, alkuun nousee se asiavaahto pian laskien. Sen enempää vaahdonvalkoisia kuin maltaankeltaisiakaan suihkuja ei nähty. Osasyy kuohaan varmaan oli lämpimänä tarjoilu, mutta näkeehän tuon sokee reettakin ottaluullaan, että partavaahtomaisen tiukka foami kuuluu tähän tapaukseen.

Tuoksuelämys oli hyvä sitrus jos kohta muovinenkin, eikä pystynyt tällä nenällä humalia erottamaan toisistaan. Yritän silti polariksen minttua löytää: Ehkä sitä on, en tiedä, liian monta humalaa samassa sopassa. Hyväkyl, tässä ei ole mitenkään tavallisin IPA-sitrusaromi ja tuoksu- ja makuvektorit sojottavat just samaan suuntaan. Eipä tarvi laiskana makua enempää analysoida. Panisin.

Mikkeller Northern Trails IPA (6,6%)

No voe helevettiläinen. Niillähän on errori menussa. Olut on oikealta nimeltään Northern Trails eikä Lights. Aika sama. Ei vaikuta makuun eikä fiilikseen. Mitä nyt vilahti sellainen välähdyksenomainen tunne että huomasinpas!

Lyhkäisellä 1,5h lennolla tuli hoppu ehtiä juoda sekä kahvi että olut, mutta onnistui just-in-time -tyyppisesti. Kirjaan myöhemmin tämän erikoistaidon CV:hen. Ehkä.

Lennon lopussa alan olla varma siitä polariksesta ja sen minttuisuudesta. Isot ja makua omaavat alfahapot tuntuvat pitkällä jälkimaussa. Hyvä SAS! On lentäminen oluttarjoilujen puolesta toista kuin ennen.

Lisää olutmatkatarinoita

Muut sessiokirjoitukset aiheesta ”Olutmatkailu”

Tämä juttu on osa suomalaisten olutbloggareiden sessiokirjoitussarjaa, jossa viidennen aiheen ”Olutmatkailu” isäntänä toimii Arden blogi.

”Olutmatkailua – Blogeja ja tarinoita”

Brewniversen blogikooste olutmatkoista ja -kohteista karttapohjalla pallon ympäri.