Blogi

Paluu Nepaliin, osa 2/3: Matkakuvia ja kertomuksia

Elintasosta 

Samalla köyhää ja ylellistä toisiinsa kietoutuneena. Tasokkaassa hotellissa majoittuneena puskee tunne siirtomaaherrasta päälle jo pelkän sisustuksen ansiosta. 

Kuvia hotellilta.
WP_20160309_081 WP_20160309_075 IMG_5240

 

Itse asiassa oli aivan sydäntä särkevää havainnoida ihmisten elinoloja. Erityisesti esimerkiksi silloin, kun pieni lapsi liikenneruuhkassa tuli tarrautumaan auton ikkunalasiin surullisen anova ilme kasvoillaan. Ketä näistä ja miten parhaiten auttaisi, kun ei kuitenkaan kaikkia voi eikä edes mahdottoman montaa. Toisaalla näki, miten pieni lapsi voi suklaapatukasta ilahtua tavattomasti. Seuraavassa liikenneruuhkassa ehdin jo kaivaa kuvetta, kun nälkäisen oloinen pieni poika viittilöi auton ikkunassa. Yritin pitää kiinni itsensäkovettamisstrategiasta. Toimi kun ei miettinyt liikaa. Paska sekin. Ajatuksiin tunki suosikkibiisin kertosäe ”Ignorance is your new best friend.”

Voi silti olla, että surkuttelu on osin turhaa sillä yhtälailla Kathmandussa näki hymyä ja iloa. Viime kädessä jutut on omien korvien välissä. Ajatuksen voima voi olla ihmeellisen voimakas, kumpaankin suuntaan. Sitä paitsi Nepalisssa ihmisistä heijastuva nöyryys viehättää enemmän kuin anglosaksinen ylivuotava itsevarmuus. Kehitysmaassa vierailu antoi jälleen kerran asiallisen muistutuksen asioiden arvottamiseen. Vastaavaa voi nähdä ruudussa Armanin, Madventuresin tai muiden hienoista dokkareista, mutta ei ne vaan onnistu vangitsemaan tunnetta samalla tavalla kuin sen paikan päällä kokee. 

Narayanhiti Path katu Thamelin turistialueen tuntumassa.
WP_20160309_060 WP_20160309_056

WP_20160309_056 boysleep

Työaika toimistotyössä näytti olevan kuusi tuntia ja myös työpäiviä on viikossa kuusi. Tuskin pätee kaikkiin ammatteihin. Muutamilla kaupunkilaisilla, joiden kanssa olin tekemisissä oli perheilleen nähtävästi yhden huoneen asunnot ydinkeskustan liepeillä. Alueena vähän niin kuin Helsingissä Kamppi tai Hakaniemi. Arvailen heidän kuuluvan paikalliseen ylempään keskiluokkaan tai keskiluokkaan.

Varsinaisissa slummeissa ei ole tullut käytyä eikä köyhimpiä henkilökohtaisesti tullut tavattua, mitä nyt auton ikkunasta vähän sinnepäin. Viime matkalla pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla saatoin nähdä ehkä myös alempaa keskiluokkaa. Maaseudun väki ei esimerkiksi tiennyt mikä on internet, tai siis ainakaan tapaamani yksittäinen heppu ei ymmärtänyt mitään aiheesta. 

Tehokasta tilankäyttöä. Kasvimaa rakennuksen katolla lähellä Kathmandun keskustaa.

WP_20160307_001

Bambu on kestävää puuta ja sitä paljon rakennuksilla käytetään tukirakenteena. Kuvassa hotellin rakennustyömaa Thamelissa.

WP_20160309_051 WP_20160309_053

 

Liikenteeseen ja elämisen tyyliin muisto ensimmäiseltä reissulta maaseudulta: Taksi ajoi noin 1,5 kaistan levyistä ”isoa” asfalttitietä, jossa molemmin puolin 0,5 kaistanleveyden verran kuoppaista sorapiennarta. Siispä molempiin suuntiin ajavat autot ajoivat aina aivan tien keskellä kunnes kohtaamisia tuli. Kohdatessa usein äkillisin liikkein tehtiin väistöt pientareen puolelle, jossa puolestaan liikkui paljon pyöräilijöitä, koiria, kävelijöitä, lehmiä ym. (toki ne kaikki saattoivat olla missä kohtaa tietä tahansa). Taksin nopeus saattoi olla mitä vaan 1-60 km/h välillä, oletuksena kuitenkin se 60 km/h koko ajan. Jännittävämpi kohta tuli aina, kun suoraan vastaan tuli myös autoja, jotka arviolta ajoivat myös sen 60 km/h ja alettiin katsoa miten väistöliikkeet milläkin kertaa tehdään ihmisten ja eläinten sekaan pientareelle. Kuorma-autot ovat jännittävämpiä kuin henkilöautot. Turvavöitä ei tietenkään ollut minikokoisessa taksissa.

A) Näkymä taksin ikkunasta. B) Kuorma-autot olivat aina hyvin koristeellisia ja värikkäitä. C) Tiellä oli monenlaista liikkujaa.

IMG_1471 IMG_1449 IMG_1466

Yllättäen tällä pätkällä pääsimme pysähtymään Buddhan syntymäpaikalla Lumbinissa. 

IMG_1492

 

Ravintoa

Kohdalle sattuneiden kokemusten perusteella nepalilainen ruoka Suomessa on huomattavan paljon parempaa kuin nepalilainen ruoka Nepalissa. Toki nepalilaisen ruuan syöminen Nepalissa on jännempää, kun ei koskaan tiedä miten pitkästi tarvii taas lähipäivinä viihtyä vessassa. Jo puhtaaksi uskomansa vesipullo on pieni aarre. Kotisuomessa ei tätä sanoisi, mutta Nepalissa tulee Eviraa ikävä.

Ruokatarinoita vaihdettaessa reppureissaaja kertoi 14h bussimatkastaan Nepalista Intiaan. Ripuli päällä ja ainoa hoito oli kuuma tee. Omalta osalta Suomeen ja lääkäriin päästyäni lääkäri kuunteli tarinan ja sanoi: ”Tätä [bakteeria] kannattaa tutkia.” Joo tutkitaan ihmeessä.

Parin päivän ajan paikallisia ravintoloita kokeiltuaan alkoi tehdä mieli jotain muuta. Kohdalle osuneet annokset eivät kovin tasokkaita olleet, lähinnä momoja, erilaisia riisiannoksia ja keittoja oli kokeiltu. Mishitos ne kaikki tandooriuunitkin on, Intian puolella vai? Paikallinen thai-ruoka tosin vaikutti paremmalta. 

Riisiannos possulla. Terassiravintola Durbar Margin varrella. Kuvanlaatu menusta on heikko, mutta alkuperäisen ruokalistan laatu vielä paljon heikompi.

WP_20160307_011

WP_20160307_010

WP_20160307_004

Länsimaisista ruokabrändeistä Kathmandussa voi nostaa Pizza Hutin, missä sitten tuli kolmantena päivänä syötyä. Ruokalista oli hienosti lokalisoitu. Testasin masala-limua ja tandoori-paneer pannupizzaa. Limu oli samean rusehtavan vihervää, hapotettua toki ja siinä silminnähden oli maustehippuja juomassa. Lisukkeina limesiivu, mintunlehti ja jäitä (ei hyvä mutta menköön). Hauskan makuista! Masala maistui reilusti, muttei liikaa. Pizzan tunnisti helposti Hutin paksuksi pohjaksi. Paneer-juusto istui täytteeksi oikein hyvin, vaikka sen maku piiloutuikin pohjataikinaan. Aloin napsia paneer-kuutioita ensin päältä yksitellen. Näin oli hyvä syödä.

Ja kuten monissa etelän maissa, hedelmät olivat oivaa ravintoa.

Pizza Hut Durbar Margin varrella.
WP_20160308_014

Esimerkillinen hedelmälautanen Delhin lentokentällä paluumatkan varrelta.

WP_20160312_003

 

Ostoksia

Liikkumiseen ostoksillakin tulee se lisähaaste, että vaikka kartoilla on kaduilla nimet niin mitään kadunnimikylttejä on turha etsiä. Suunnistaminen tulee vähän eri tavalla hankalaksi kuin vaikka Venäjällä, missä kylttejä on, mutta niin kauan kun kyrilliset kirjaimet on hepreaa, ei niistä juuri apua ole. Ne kyrilliset kirjaimet voi kuitenkin opetella ja taas pärjää. Sama ei toimi täällä. Paperikartan tutkailu kaupungilla on kiusallista sikälikin, että se vetää myyjiä ja neuvojia puoleensa enemmän kuin tarpeeksi. Parasta näyttää määrätietoiselta vaikkei sitä olisi. Periaatteessa voisi kartta kännykkään etukäteen lataamalla ja GPS-paikannus sallimalla pitää itsensä kännykän kartalla, mutta syystä tai toisesta ei onnistunut se. Joten Googlesta printatulla A4:lla mentiin ja laskettiin poikkikatuja sijainnista selvillä pysyäkseen. Metodin huono puoli on, että kerran kun hukkaat itsesi, on vain luotettava taksikyytiin.

Thamelin turistialueen kapeilla kauppakujilla ja -kaduilla oli enimmäkseen vaatteita, pashmina- ja kashmir-huiveja, itämaisiin uskontoihin liittyviä figuureita, mausteita, pussitettuja kuivia elintarvikkeita, laukkuja, nahkaesineitä, tauluja, koruja ja muita koriste-esineitä sekä vaellusvarusteita. Paljon oli kaikkea kivaa jakki-härästä. Tuliaisten etsiminen lapselle osoittautui mahdottomaksi: ei leluja, ei karkkeja. Pilveä puolestaan olisi saanut helposti, keskustakävelyn aikana tuli kolme spontaania tarjousta siitä.

Yksi länsimaisen oloinen supermarketti löytyi viiden minuutin kävelyn päästä hotellista, Rising Mall ostoskeskuksen yhteydessä oleva Bluebird Mart. Marketti ei taida olla kovin tavallinen ostospaikka paikallisille. Päätellen siitä, että toista vastaavaa markettia en matkojeni aikana havainnut. Myös joukko kauppakeskuksia keskusta-alueelta löytyy, kartta niiden sijainneista.

Durbar Marg ostoskadulta.
WP_20160309_008

Myyjiä ja näkymiä Siddhidas Marg ja Jagadsundar Marg kujien alueella Thamelin eteläosissa.

WP_20160309_025 WP_20160309_024WP_20160309_036

WP_20160309_022 WP_20160309_020

WP_20160309_018 WP_20160309_017

Rani Pokhari, kuningattaren lampi, on yksi Kathmandun maamerkeistä. Taustalla valkoinen korkea rakennelma on kellotorni Ghanta Ghar.

WP_20160309_016
Pieniä puoteja matkalla hotellilta kentokentälle.
WP_20160311_005

 

Tekniikkaa

Sähköt katkeilee kaikkialla monta kertaa päivässä, katkot on yleensä sellaista minuutin luokkaa. Ainakin ruokaravintolassa tietokoneet pysyi katkojen aikana päällä, olivat läppäreitä tai eivät. Hyvät markkinat ups-laitteille ja selvästi myös aggrekaatit tekevät kauppansa. Hienommalla kauppakadulla jokaisen liikkeen ulkopuolella sellainen putputtaa. Toisaalta kävi ilmi, että toimistotyötä tekevällä ei välttämättä ole sähköjä kotonaan lainkaan.

Kerrostalon rappukäytävässä kuuluivat äänekkäästi sisätiloissakin jyskyttävät aggrekaatit ja 4. kerroksen tasanteelle oli roudattu muutama dieseltynnyri. Pani ihmettelemään sitäkin miten moiset barrelit on saatu ahtaassa rappukäytävässä raahattua ylös. Pienellä googlauksella selvisi, että täysinäinen dieselbarreli painaa kuitenkin vain 120-140 kiloa, joten tämän talon tapauksessa nousivat kyllä hissillä.

Aggrekaatteja Durbar Margilla.

WP_20160309_071 WP_20160309_072

Sähköasennukset on kuvan osoittamaa tasoa kauttaaltaan. Sisätiloissa saldona yksi saatu sähköisku.

WP_20160309_031

 

Täällä ollaan jollakin epäaikavyöhykkellä UTC+05:45. Niinpä ainakaan Lumia 920:nen ei millään osannut automaattisesti säätää kelloaan paikalliseen aikaan. Känny jatkuvasti väitti olevamme 15 minuuttia jäljessä oikeaa paikallista aikaa. Tämmöiselläkin detaljilla on väliä ja sen huomaa sitten, kun säätää päivän aloitusrytminsä kännykän herätyskellon mukaan ja pitäisi heti aamulla olla jossain sovittuun aikaan.

Edellisellä matkalla syyskuussa 2014 kokeilin työasioiden takia sallia datasiirrot ja roamingin kännyyn. Meni ehkä noin 3 minuuttia, kunnes tuli tekstiviestillä ilmoitus, että EU-datavartijan saldoraja 62€ on täynnä ja tiedonsiirto ulkomailta estetty. Siinäpä oikeasti hyvä palvelu.

Silloin ja nytkin sain printattua paluun lentoliput hotellin PC:ltä. Toki siitä joutui ainakin ensimmäisellä kerralla maksamaan sen hinnan, että USB-tikku saastui siitä tai paikallisen yhteistyökumppanin koneelta missä sitä viimeksi oli käytetty. Järjetön liuta viruserroreita ja tiedostot hukassa ja/tai muuntuneet. Tällä kertaa formatoin tikun pikimmiten printtauksen jälkeen.

Maanjäristys

Pari kollegaa oli 2015 huhtikuussa historiallisen 7,8 magnitudin järistyksen aikaan paikalla Kathmandussa. Ensimmäinen oma matkani oli syksyllä 2014 ennen järistystä ja nyt päällisin puolin en olisi näkemäni perusteella huomannut tuhoja. Jälleenrakennus on edistynyt ilmeisen vauhdikkaasti. Mm. hotellin pihalla uima-allas oli haljennut, mutta nyt taas uimakunnossa. Hotellin alue toki antaa kaikkea muuta kuin edustavan kuvan Kathmandun rakennuksista tai vauraudesta. Välittömästi pihaporttien ulkopuolella näkymää paremmin kuvailee köyhyys, rapistuneisuus ja pölyisyys.

Heti järistyshuipun jälkeen ihmiset Kathmandun keskustan tuntumassa olivat tulleet kaduille ihmettelemään tapahtunutta. He myös ryhtyivät tähyilemään taivaalle, koska katoilla olevia antennien ja pyykkinarujen huojuntaa seuraamalla pystyi arvioimaan huippujäristystä seuraavaa hidasjaksoista maan liikettä. Sen aallonpituus on pitkä, vähän kuten merellä maininki, joten sitä ei muuten olisi kai huomannutkaan.

Samaisessa hotellissa oli järistyspäivänä ollut vesipullo pöydällä ja järistyksen voimasta kaatunut. Voi kokeilla paljonko vedellä täytettyä pulloa tarvii tyrkätä sen kaataakseen, niin saa karkeaa kuvaa paljonko tuo väitetysti tukevasti perustettu hotellirakennuskin on huojunut.

Vuoria ei tällä matkalla paljon näkynyt. Kathmandun laakson kaupunkikuvassa ne jäävät horisonttiin.

WP_20160309_004

 

Lentoliikenteestä

Lentäminen on ainoa järkevä tapa liikkua maassa pitempiä matkoja, joskaan tällä kertaa ei maan sisäisiä lentoja ollut ohjelmassa. Edelliskerralla taakse jäi neljä lentoa nepalilaisilla yhtiöillä ja voi jo silloin todeta, että eiköhän ne lennot olleet sitten siinä. Toteamuksella ei tosin vielä ole mitään tekemistä sen kanssa, että kaikki yhtiöt olivat lentoyhtiöiden mustalla listalla. Mutta kun oli silloin juuri keskustellut paikallisen lennonjohto- ja lentosääpalvelun puutteista, tietäen jotain meteorologiasta sekä luullen tietävänsä jotain myös topografian, paineistamattomien konetyyppien ja näkölento-olosuhteiden asettamista rajoitteista, niin koneen ikkunasta kuikuilemalla oli turha miettiä mitä kaikkea voisi mennä pieleen päivän viimeisellä iltahämärää, pilviä ja vuorten ylitystä kohti lentävällä purkilla. Harvakseltaan crashejä sattuukin ja nyt helmikuussa 2016 hieman ennen matkalle lähtöä oli 23 tyyppiä lentänyt kiviseinään Pokharan ja Jomsomin välillä. 

Vaikka eivät pimeän aikana sisäisiä lentoja lentäneetkään, niin jälkeenpäin osoittautui olleen turhaa hötkyilyä tiukka oletus näkölento-olosuhteiden vaatimuksesta. Siviili-ilmailuviranomaisen niihin aikoihin julkaiseman raportin mukaan käyttämälläni Buddha Airilla vaikutti silloin olleen IFR-oikeudet toisin kuin Simrik Airilla: ”Buddha Air, Yeti Airlines and Tara Air were the only airlines to get their AOCs revalidated for one year by the July 16 deadline set by Caan as their documents satisfied the level of compliance prescribed by the International Civil Aviation Organization (Icao)” ja ”Simrik Airlines has been banned from flying on instrument flight rules (IFR).”

Ikään kuin köyhät olot eivät toisi riittävästi haasteita, myös lentokentät ovat usein poikkeuksellisen vaikeissa paikoissa. Sikäli kun hankalat kentät kiinnostaa, kannattaa kurkata Luklan kentän youtube-videoita vuorten syleilyssä. Luklan kautta käy useimpien Mount Everestin perusleiriin matkaavien tie.

Pokharan alue on mitä kauneinta Nepalia. Sen läheisyydessä Annapurna ja muut huiput ovat pilvettömällä ilmalla vaikuttava näky. Kuvissa kuuluisaa Annapurna Himalayan Rangea.

IMG_1086IMG_1100IMG_1115IMG_1125


IMG_1137IMG_1117

Pokharan tulevaisuutta varjostavat valtaisat vajoamat ja maanalaiset joet, joiden sanotaan voivan romahduttaa koko kaupungin.
IMG_0842

 

Paluu Suomeen alkoi Jet Airwaysin 1h25min lennolla Kathmandusta New Delhiin. Turvatarkastuksissa nesteillä ei ollut väliä, mutta metalliesineet ja läppäri katsottiin länsimaiseen tyyliin. Ilmeisesti paljon ensikertaa tai vähän lentäneitä oli koneessa. Matkustamossa ennen lähtöä tunnelmaan kuului paljon totuttua enemmän yleistä levottomuutta. Istumapaikkoja vaihdeltiin ympärillä toistuvasti. Matkatavaroita näpelöitiin hyllyllä jatkuvasti, luukkuja suljettiin ja avattiin. Päät pyörivät penkeissä. Puhelimeen puhuttiin estotta vielä koneessa. Puhelinluetteloa plarailtiin ja valituille kavereille soiteltiin, kunnes lopulta stuertti erikseen kielsi puuhan parinkymmenen minuutin jälkeen (lähtö oli joo viivästynyt). Vessassa meni joku eurooppalainen käymään vielä koneen ollessa maassa. Mikä lie syynä. Joka tapauksessa tämä laukaisi paikallisissa wc-refleksin. Viimeinen oli vessassa vielä kiitotielle rullattaessa. Ilmailumääräystenkin noudattelussa on ilmeisiä kulttuurieroja.

 

Loppusanat

Aika lailla offtopikkiin oluesta ajautui tämänkertainen postaus. Mutta menköön, sillä köyhistä oloista huolimatta Nepal on erittäin luonnonkaunis, kiehtova maa ja tarjoilee myös ajattelemisen aihetta. Epäilemättä trekkaajien mekka ja eksoottinen matkakohde seikkailunhaluiselle. Namaste.

Auringonlasku Kathmandussa Narayanhiti Pathin suuntaan.

WP_20160309_062

 

25.3.2016 / Jani



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top