Julkinen keskustelu oluen myynnistä keskittyy enimmäkseen sääntelyyn ja rajoittamiseen. Vapaan yhteiskunnan ja sivistysvaltion ihanteisiin kuuluvaa valinnanvapautta ei paljon näe näissä keskusteluissa. Jos olutkulttuurille halutaan antaa tilaisuus kasvaa ja kehittyä sivistyneempään suuntaan, olueen asennoitumisen lähtökohta kaipaa raikastamista.

Vuodesta 2011 valmisteilla ollut alkoholilain kokonaisuudistus tulee todennäköisesti ottamaan uutta kantaa oluen alkoholipitoisuuden myyntirajaan ruokakaupoissa. Sen tehtävänkuvauksessa muun muassa mainitaan uudistuksella varmistettavan lainsäädännön perustuslainmukaisuus ja toteutettavan hallituksen norminpurun kärkihanketta (STM075:00/2011). On jännittävä nähdä säilyykö tehtävänannon henki kokonaisuudessaan loppuun asti.

Postauksessa pohditaan markettimyynnin nykyisen ja suunnitellun 5,5% alkoholirajan merkitystä eri oluttyylien saatavuudelle erityisesti pienempien panimoiden tuottamien käsityöoluiden näkökulmasta, myös peilaillen näkymiä vapauden ihanteeseen. Kipinän saatavuuden pohdiskeluun antoi tummia ja paahteisia oluita käsitellyt vanhempi postaus. Tuon tyylisiin oluisiin usein lähtökohtaisesti kuuluu nykyistä ja suunniteltua maitokauppavahvuutta korkeampi alkoholisisältö.

Oikeus vapauteen ja sääntely lainsäädännössä

Sivistyneen ja järjestäytyneen yhteiskunnan ominaispiirteisiin epäilemättä kuuluu isokin joukko yhteisiä sääntöjä. On kuitenkin laimea lähtökohta tarkastella esimerkiksi olutta pelkästään sääntelyn kautta. Vielä nykyäänkin valtio lainsäädäntönsä ilmentämänä valitsee olla luottamatta yksittäisen ihmisen ajattelukykyyn siinä, minkä vahvuisia oluita yksilön ulottuvilla tulisi olla. Samaan aikaan perustuslaki (22 §) turvaa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen.

Perustuslain kohdat voivat tuntua suureellisiltakin periaatteilta oluenmyynnin kontekstissa, mutta silti niihin on suoraan arvoina liitettävissä vapaus ja vapaus valita. Näitä periaatteita on helppo pitää mitä keskeisimpien yksilön arvojen joukossa niin pitkään kuin niiden seurauksena ei koidu merkittävää haittaa muille. Yksilön vapaus ei silti vaikuta mainittavalta vaikuttimelta lainvalmistelussa. 

Valtion toki täytyy asettaa suuntaviivat yhteiskunnan toimivuuden takaamiseksi eikä voi sanoa, että valinnanvapaudenkaan nimissä kaikki kuviteltavissa oleva tulisi olla sallittua. Kyse on tietenkin siitä, mihin vedetään sallimuksen ja kieltämyksen raja. 

Oli näkökanta mikä vaan jota halutaan ajaa (edustamansa intressin painotus) eikä tasapainoisesti arvioida (puolueettomuus asiaa kohtaan), niin se kilpaileva näkökulma täytyy saada näyttämään yksioikoisesti huonommalta. Syntyvä dialogi perustuukin helposti tahallaan tai tahattomasti selektiivisiin totuuksiin, toisinaan vahvojen tunteiden siivittämänä. Nähtävästi asioita on kärjistettävä tai niitä ei pysty kontrolloimaan ja kuljettamaan läpi lainvalmistelun tai varsinkaan läpi julkisen keskustelun ja poliittisen päätöksenteon.

Oluenkulutuksen haittoja

Myyntirajoitusten väljentämisen sanotaan lisääntyvien terveyshaittojen kautta koituvan taloudellisesti kalliiksi yhteiskunnalle ja sitä kautta kanssaihmisille muodostuu epäsuoraa haittaa. Tästä otaksumasta huolimatta monet, ehkäpä ne valinnanvapautta painottavat ihmiset, jaksavat ihmetellä kuinka juuri maitokauppaversioita vahvemmat, makumaailmoiltaan perinteistä volyymikulutuksen lager-genreä monipuolisemmat ja myös varsin hintavat oluet tulisivat ajamaan tämän maan talouden ongelmiin.

Monetkaan eivät koe esitettyä taloudellista riskiä erityisen suurena suhteessa muihin kansantalouden haasteisiin ja uhkakuviin. Se saattaa johtua siitäkin, että erilaisten oluen sääntelyskenaarioiden euromääräiset vaikutukset lienee liian vaikea kvantifioida ja viestiä jokaisen oman yksittäisen talouden tasolla. Tämä olisi kuitenkin välttämätön tieto, jotta mielipiteen asiaan voisi muodostaa muutoin kuin periaatteelliselta pohjalta.

Toinen tapa, jolla alkoholin liikakäyttö varmasti voi aiheuttaa haittaa kanssaihmisille, on alkoholistin lähipiirin kokemat huoli, kuormitus ja mahdolliset käytöshäiriöt. Ongelmakäytön juurisyyt ovat kuitenkin uskottavasti muualla kuin kalliiden esimerkiksi 7- tai vaikka 12-prosenttistenkaan käsityöoluiden myynnin sallimisessa täysi-ikäisille. Jos kuluttajan ostopäätöstä dominoi alkoholi, on arkijärjellä vaikea uskoa, että valinta kohdistuu silloin alkoholisisällön suhteen tuotekategoriassaan kalleimpiin tuotteisiin. Oluttakin pääasiassa sen alkoholisisällön vuoksi runsaasti juovat saavat varmasti juomansa hankituksi riippumatta siitä, ovatko kaikki oluttyylit markettien valikoimissa vai eivät.

Oluen vaikutuksista on tietoa monipuolisesti

Julkisessa olutkeskustelussa esiin nostetaan lähes pelkästään alkoholin väärinkäyttö ja siihen liittyvät ongelmat. On toisaalta tieteellisiä näyttöjä siitä, että alkoholin kohtuukäyttö ei suuressa kuvassa ansaitse yksiviivaista syyllistämistä. Myöskään esimerkiksi muiden eurooppalaisten maiden vertailut eivät tue väitettä suomalaisten erityisen suuresta oluen kulutuksesta, ainakaan helposti löytyvissä tilastoissa kuten Kirin Holdings Companyn kokoamissa tiedoissa. Niiden mukaan Suomessa olisi Euroopan 10. suurin oluen kulutus. Tässä luvussa ovat suurkulutukseen mieltyneet läsnä, jotka eivät kirjoituksen kohteena olevista vahvemmista makuoluista välitä.

Nimenomaisesti oluen käytöstä löytyy heikommin maiden välisiä vertailuja kuin alkoholinkäytön vertailuja. Sitä kuitenkin haluaisi tarkastella olutta oluena eikä yksinomaisesti alkoholina. Vieläpä niin, että olutta voisi tarkastella eri oluttyylien suhteen. Julkisen keskustelun perusteella ei ole voinut välttyä vaikutelmalta, että olutkin käsitetään terveysviranomaisten ja lainvalmistelijoiden taholta ensisijaisesti oluen muodossa nautitun alkoholimäärän kautta. Kohtuullisuutta painottavassa juomakulttuurissa oluen voisi neutraalimmin nähdä alkoholia sisältävänä ravinto- ja nautintoaineena.

Kohtuullisen oluen käytön terveydellisistä vaikutuksista on paljonkin tieteellisiä julkaisuja, joita on koostettu esimerkiksi Brewers of Europe järjestön tukemaan julkaisuun “Olut ja terveys – Kohtuukäyttö osana terveitä elintapoja”.

Ylisääntely estää olutkulttuurin kehittymistä

On kiintoisaa, mistä esitykset lakiin kirjattavasta alkoholipitoisuuden myyntirajasta tulevat. Poliittisen keskustelun neuvottelutaktiikkaa? Hiivalle elinkelpoisessa oluessa mikään tietty nollasta poikkeava prosenttiraja ei oluen valmistusperiaatteen puolesta ole sen luonnollisempi kuin toinenkaan. Sen sijaan oluen tyylimäärittelyt antavat käytännöllisen vertailukohdan oluiden vahvuuksille.

Oluttyylit määräytyvät käytetyistä raaka-aineista ja niiden suhteista, ja toki niihin voi myös vaikuttaa valmistustekniikka, maantieteellinen sijainti ja siihen liittyvät olutperinteet. Nimenomaan erilaiset tyylit ovat keskeinen osa olutkulttuurin kehittymistä. Virallinen käsitys olutkulttuurista Suomessa tuntuu olevan ennemminkin kännäyskulttuuria tai suurkulutuksen juomatapaa, joissa tuskin onkaan sijaa erilaisten oluttyylien korostamiseen. Olueen asennoitumisessa voisi nähdä eron kohtuullisen kulutuksen olutkulttuurin ja muiden juomakulttuurin muotojen välillä.

Oluttyylien lisäksi sivistyneempään olutkulttuuriin kuuluu muutakin, aivan erityisesti juomatavat kertakulutuksen muutosten ja oluiden maistelun kautta, oluen ja ruuan yhteiselo sekä olut sosiaalisen kanssakäymisen osana. Olutkulttuurin kehittyminen suorastaan edellyttää oluttyylien monipuolista ja vaivatonta saatavuutta. Makujen – ja siis valinnanmahdollisuuksien – monipuolisuudessa menetetään paljon rajaamalla alkoholisisällöltään vahvojen oluiden saatavuutta.

Oluen kulutus laskusuunnassa

Sääntelyn puolestapuhujat vetoavat usein historiaan ja keskioluen vapauttamisen aiheuttamaan kulutuksen kasvuun. Historiaa onkin hyödyllistä ymmärtää, mutta se ei automaattisesti toista itseään. Avoimuudella on tapana poistaa patoutumia. Ajattelutavat, juomatavat, kulutustottumukset, trendit, sukupolvet, elintaso, yhteiskunta ja sen kaikenpuolinen avoimuus myös kansainvälisessä kontekstissa muuntuu ajan kuluessa. Ne ovat muuttuneet vaikkapa keskioluen vapautumisesta 1960- ja -70-lukujen vaihteessa.

Seuraava huomattava mallasjuomien kulutuksen kasvuepisodi 1980-luvun loppupuolella (kuva alla) on siitä mielenkiintoinen, että se ei ilmeisesti ole selitettävissä millään tietyllä sääntelyn vapauttamistoimenpiteellä. Sen sijaan kuvan muita käyriä katsoessa voi epäillä kulutuksen siirtyneen 1990-luvun taitteessa väkevistä pitkälti mallasjuomiin. Nykyisen alkoholilain voimaantulolla 1995 ei näytä olleen vaikutusta silloiseen mallasjuomien kulutustrendiin.

Maaliskuussa 2004 oluen verotusta laskettiin 32% ja alkoholiverotusta keskimäärin 33%. Ajatuksen taustalla oli pyrkimys ohjata kulutusta Suomessa kannettuun verotukseen muualta tuodun alkoholin sijaan. Kuvasta katsoen väkevien kulutuksessa seurasi kasvupyrähdys, jonka vaikutus kesti muutaman vuoden samalla edustaen alkoholin kokonaiskulutuksen maksimijaksoa noin 2004-2009. Mallasjuomien kohdalla vastaava signaali on huomattavasti heikompi kuin väkevillä juomilla, joiden verotusta laskettiinkin eniten. Vuonna 2008 palattiin liki vuosittaisten veronkorotusten polulle.

Kuvasta on myös nähtävissä, että mallasjuomien tilastoitu kokonaiskulutus on viimeiset viitisen vuotta ollut selvässä laskusuunnassa. Samaan aikaan voimakkaasti lisääntynyt ja markkinoille runsaasti uusia oluttyylejä tuottava pienpanimotoiminta ei siten ole tuottanut oluen kokonaiskulutuksen lisääntymistä. On syytä huomata, että tilastoituun kokonaiskulutukseen ei sisälly matkustajatuonnin osuus, mutta siinäkin kategoriassa vahvemmat makuoluet jäänevät marginaaliin. Tämän jälkimmäisen matkustajatuonnin määrästä olisi mielenkiintoista saada tarkempia tietoja.

Alkoholijuomien tilastoitu kulutus litroina (100-prosenttisena alkoholina 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti). Siiderien osalta mukana on vuodet 1990–2015. Viinit pitävät sisällään miedot ja väkevät viinit. (THL 2016: Alkoholijuomien kulutus 2015).

Rajoitusten vaikutus oluttyylien saatavuuteen käytännössä

Toisessa vanhassa postauksessa oli demonstroitu sitä, miten paljon tyylejä yksinkertaisesti leikkautuu pois ihmisten saatavilta nykyisten rajojen vuoksi. Alla on tuon kirjoituksen kuva suunnitellulla uudella 5,5% rajalla päivitettynä. Siinä on edelleen nähtävissä sama viesti: Huomattava joukko oluttyylejä jäisi edelleen kokonaisuudessaan kauppamyynnin ulkopuolelle.

Oluttyylien mukainen alkoholisisällön määrä. Alempi 2,9% taso merkitsee tasoa, josta lähtien juoma luokitellaan alkoholijuomaksi. Ylemmän 4,7% rajan vahvuisia ja sitä vähemmän alkoholia sisältäviä oluttyylejä on nykyisin lupa myydä marketeissa. Ylinnä sinisellä katkoviivalla on merkitty uuteen lakiin ennakoitu myyntiraja. Kuva on tehty amerikkalaisen Beer Judge Certification Programin (BJCP) oluttyylimäärittelyihin perustuen. 

Kimmokkeen antaneen Verjnuarmu Sawuportteria ja Malt Monster Thunder Stoutia koskeneen kirjoituksen oluille läheisiä tyylejä BJCP:n mukaan ovat:

(*) Vain tasan 5,5% vahvuiset oluet täyttävät kriteerin.

Taulukosta voi todeta, että monet (7/11, 64%) näistä oluista jäävät nykytilanteessa kokonaan sallitun markettimyynnin ulkopuolelle ja muut tyylit irish stoutia lukuunottamatta (3/11, 27%) eivät kokonaisuudessaan täytä maitokauppamyynnin ehtoja. Määritelmien puitteissa siis vain 1/11 (9%) portterien ja stoutien tyylivalikoimasta mahtuu kaikkien variaatioidensa osalta markettimyyntiin.

Valinta on sittenkin vapaa

Tilanne on kurja paitsi makuoluita arvostavien kuluttajien, myös panimoiden kohdalla. Myyntikanavien puutteesta johtuen niiden on vaikea tai mahdoton Suomessa saada kuluttajien ulottuville suurta osaa oluttyyleistä. Toivoa sopii, että valmisteilla oleva myyntirajan korotus alkoholilain uudistuksen kautta edes 5,5%:iin toteutuu. Sekin vaikuttaa poliittiselta kompromissilta eikä ole tyydyttävä ratkaisu, mutta hieman parantaisi tilannetta. Mikäli päättäjät eivät ole valveutuneita oluttyyleistä ja niiden ominaisuuksista, he eivät myöskään voi olla kattavasti tietoisia siitä, mitä päätökset kuluttajille ja myös orastavalle pienpanimojen yritystoiminnalle merkitsevät.

Nykyiset ja suunnnitellut myyntirajoitukset pitävät maukkaimmat oluet laajalti poissa kuluttajien ulottuvilta. Joitakin harvoja myymälöitä lukuunottamatta edes monopolimme valikoimat eivät mainittavammin vastaa olutvalikoiman kysyntään. Monissa muissa maissa ollaan todella paljon Suomen edellä. Olisiko jo mahdollista valinnanvapauden nimissä vapauttaa olut?

Tilanne oluiden saatavuuden suhteen vaikuttaisi muuten aika väsähtäneeltä, mutta viitseliäs voi aina tehdä omat oluensa kotivalmistuksena. Halvalla, monipuolisesti, laadukkaasti ja vapaasti valiten.

Jo heti Suomenlahden eteläpuolella löytyy monipuolista oluttyylien valikoimaa monissa pienissä pullomyymälöissä ja marketeissa.