Northern Monk

Northern Monk – Leedsin lahja olutmaailman kartalle. Siitäkin hauska firma, että siellä työskentelee viisi henkilöä nimeltään Bisset, toinen perustaja niiden joukossa.

Satuin saamaan yhden Northern Monkin boksin haltuuni. Odotukset olivat korkealla, koska hajakokemukset Northern Monkista ovat olleet lähinnä huikeita. Ne oli korkealla siitäkin huolimatta, että ennakkotietona juuri tämä toimitus ei Untappd-rankkauksissa pärjää monelle muulle pohjoisen munkkien boksille. Tässä paketissa ei esimerkiksi olisi kuin yksi kunnolla tumma olut.

Normihinta saamalleni CARTHUSIAN TWICE MONTHLY paketille on £35 setti ja £15 postikuluja Suomeen tuotuna. Yhteensä siis karkeasti 55 eur ja 6,2 eur/plo. Tämä oli toinen elokuun 2020 paketeista.

Heittämällä jämptein, tyylikkäin ja viimeistellyin pakkaus mitä eri klubeissa on tullut vastaan. Todellakin hi-quality-henkeä.

Nettikaupassaan munkit esittelevät olutklubien tilausvaihtoehtonsa ja samat käydään läpi tässä alempana. Tosin ne kaikki ovat sold out -statuksella. Tarkempaan tarkasteluun päätyneelle setille kuitenkin löytyy jonotuslista, joten ei tilanne täysin toivoton ole jos haluaa lähteä kokeilemaan.

Northern Monkin tuotanto käsittää Core, Twist ja Seasonal sarjat sekä seuraavassa lähemmin katsotut uniikimman tuotannon projektit.

Patrons Project sekä OFS Project

Viimeisen päälle viimeistellyissä Patrons-projekteissa risteytellään resepti-, raaka-aine- ja disain-maailmoja panijoiden, taiteilijoiden, urheilijoiden ja sen sellaisten kanssa. Jokaista olutta tehdään rajoitettu erä. Niihin muun muassa kuuluu erikoisempi peel-and-reveal etiketti, johon on mahdutettu tarinaa vallan kauheasti. Pari tällaista oli aiemmin maistettu osana To Øl –klubipakettia ja kaikki sarjassa julkaistut bisset löytää täältä.

OFS-projektin oluet saavat nimensä Old Flax Storesta. Se on panimotarinan lähtöpiste Leedsissä ja pieniä rajoittuja eriä pannaan siellä edelleen. Vuodesta 2020 lähtien näitä on nimetty OFS projekteiksi. Alumni-klubilaiset pääsevät ensimmäisinä kiinni näihin kokeilullisiin oluisiin. Jos niitä muualta myynnistä saa, ovat melkein aina rajoitettu 2 purkkiin per henki.

Sarjassa julkaistut bisset:

• OFS000: Coconut Imperial Stout, 12%
• OFS001: Mango Cacao Sour, 6,5%
• OFS002: DDH Double IPA, 8,3%
• OFS003: Strawberry Basil Sour, 5,1%
• OFS004: DDH Kveik Double IPA, 9%
• OFS005: Incognito IPA, 7%
• OFS006: British Summer Fruit Punch Sour, 4,3%
• OFS007: Kveik IPA, 7,4%
• OFS008: DDH Hopfenweisse, 6%
• OFS009: Rice Lager, 4,3%
• OFS010: Caribbean Cocktail Sour, 7,1%
• OFS011: Coconut Double IPA, 8,6%
• OFS012: DDH IPA, 6,8%
• OFS013: Dark Fruit Tonka Sour, 5,1%
• OFS014: Matcha Ice Cream Lager, 5,4%

Olutklubien tilausvaihtoehdot

ALUMNI

CARTHUSIAN TWICE MONTHLY

Tässä klubiversiossa on muita tilauksia tiiviimpi tahti. Näin oluiden kokonaismäärä ja sitä kautta valikoima on muita suurempi. Kukin lähetys sisältää yhteensä 9 kappaletta panimon omia ja vierasoluita.

Jokainen paketti sisältää noin kaksi Patrons Project olutta, noin kolme OFS tai muuta rajoitetun sarjan olutta, noin kaksi Northern Monk klassikkoa ja 2-3 vierasolutta vaihtuvalta panimolta. Sisältää kaikki OFS-sarjan julkaisut ja joka kuukausi yhden eksklusiivisen Patrons Projectin tuotoksen. Maistelumuistiinpanoja pääpanijalta ja kertaluonteisia muita etuja.

Hinta n. 38 eur/2vko + postikulut.

CARTHUSIAN MONTHLY

Kahdesti kuussa tuleva setti introttiin väliaikaiseksi siinä vaiheessa kun ihmiset olivat koronan takia enemmän eristyksissä. Tilanteen ainakin välillä helpottaessa rinnalle tuli samasta hiukan harvemmin postitettava paketti, jossa myös löytyy 9 olutta.

Mukana on kuukauden aikana ilmestyneet Patrons Projectin oluet, joka kuukausi vähintään yksi sellainen. Valikoimassa on Northern Monkin muita erikoisjulkaisuja ja klassikoita ja kaksi olutta vaihtuvalta vieraspanimolta. Muut edut ovat samat kuin kahden viikon välein saapuvassa paketissa.

Hinta n. 39 eur/kk + postikulut.

Maistelut – Carthusian elokuu

Heathen NEIPA 7,2%

Ensimmäisenä käteen osui Heathen – Pakana. Sillä oli hyvinhyvin vaalea väri ja vaahto runsaanpuoleinen aivan valkea. Tosi erikoinen pitsi jäi lasin pintaan, sen jälkeen kun neste hieman aaltosi lasissa. Kuvassa alla värikin näyttää samalta kuin paljaalle silmälle, jäljempi ulkona otettu kuva on valottunut siten että runko näyttää aivan liian tummalta.

Jäähdytin juomaa kunnolla pakastimessa, ajatuksena oli saada tuoksuun maksimit irti mahdollisista hedelmäaromeista. Varsin kylmänä pääsin näin nuuhkaisemaan. Räjähtävää sitrusta ei aromilasista syöksynyt naamalle, mutta todella raikasta ja pirteää voimakkaasti ominaisella kulmallaan.

On taas yksi niistä kerroista kun huomaa, että joku tietty tuoksu dominoi, mutta ei vaan tahdo löytää kuvaavaa termiä. Haen inspiraatiota tölkin kyljestä. Se sanoo vain resinous and tropical, joo kyllä näin muttei paljon apua siis.

Sen verran tuli apuja kuitenkin, että rajaan itselleni listan trooppisia hedelmiä ja koitan poissulkutekniikkaa: mango, ananas, papaija, banaani, guava, passionhedelmä, kookos. Kookosta ei ainakaan, ei myöskään banaania tai ananasta, mutta lopuista ei pysty sanomaan. Pitäisi harrastaa enemmän eksoottisia hedelmiä, että saisi varmuutta tämänkaltaiseen tilanteeseen. Apumaistajan avulla saatiin suljettua vielä papaija pois listalta. Voihan se myös olla, että hartsisuus sekoittaa jonkun tietyn hedelmän puhdasta makua.

Jotenkin toivoisi että nämä voimalliset tuoksut on peräisin humalaöljyistä. Hyvin voisi ollakin, koska ei tällaiseen aromiin kovin usein törmää. Lie vähän sellainen, jota ei saa käsiinsä kuin vahingossa. Pakko katsoa maistamisen jälkeen lopuksi panimomestarin omat kommentit.

Maistetaan. Humalointihan se tässä itsestään selvästi maun draiveri on. Olemus ja hedelmäisyys jatkuu ja tavallaan myös pehmenee tuoksusta. Tosi paksua sameaa runkoa, suorastaan painavaa ja NEIPAlle oudosti melkein viskoosia. Hemmetin hyvä, vaikkei se tavallisin samea greippipommi-NEIPA.

Sitten panimomestarin kommentit: Rohkea ja tasapainoinen NEIPA, mukana runsaasti kauraa ja vehnää suutuntuman lisäämiseksi. Raskaasti kuivahumaloitu Citralla ja Mosaicilla trooppisen flavorin ja mehuisuuden tavoittamiseksi.

Jeps, suutuntuman spesialiteetin huomasi kyllä ja kun kerran kuivahumalointi noin mainitaan, humalaöljyteoria voi pitää paikkansa. Vaan se täsmällinen hedelmä jäi arvoitukseksi.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Oli.

Lasiin jäi vielä olutta lämpenemään tämän jälkeen. Näiden makustelujen aikana ja jälkeen kirkastui mieleen flavori, jota maku eniten muistuttaisi. Bergamotti.

Vierasolut: Verdant Blended Blur Pale Ale 4,8%

Hyvin vaalea, erittäin runsaasti ja kestävästi vaahtoava. Lasiin ilmestyy pehmeän kuohkean näköinen vaahtomeri. Ryhdikäs ja esteettinen.

Raikas pirteä hedelmäinen-kukkainen tuoksu. Ei se äärevin, mutta odotuksia nostava. Keittohumalina on Columbus ja Loral, jälkimmäistä on käytetty lisäksi keiton jälkeen. Jotkut neipaksi nimetyt vaikuttaa pale alelta, ja jotkut pale aleksi nimetyt vaikuttaa neipalta. Kuten tämä tässä vaiheessa.

Maisto: noo, eipä neipalta sittenkään vaikuta. Maku on tyylikkään hillitty, humalat erottuu muttei riehu flavoreina eikä katkeroina. Ehkä ne eniten jää jälkimaussa kitalakea kutittelemaan.

Tasaisen varma runsaalla suutuntumalla. Oikein jees, vaan jos ekana maistettuun vertaa, persoona jää pienemmäksi. Erottavinta tässä on kuninkaallinen visuaalisuus.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Ehkä miinus.

Bringing Yorkshire Brack 6,4%

Haze Outdoors Patrons Project 16.04. Portteria.

Ei aivan mustaa, piiru tummanruskeaa seassa, melkein kuin joku brown ale olisi kyseessä.

Näyttävä keskikestävä vaahto. Aluksi kasvanut vaahtokukka valuu kuplien pinnoilla piakkoin takaisin nestepilariin, jättäen millin-parin vaahtolevyn.

Esiin tulee voimallinen paahtuneen maltaan tuoksu. Pullea pehmeä suutuntuma, mallasvetoinen juttu jossa ryhdikästä lakritsanjuurisuutta, suklaata ja lievää maustetta. Tulee, hitsi vieköön, omat vastaavat kotioluet mieleen. Omatkin bisset parhaimmillaan osaa olla kelpo juttuja.

Panimomestari kertoo tässä käytetyn crystal-, ruskeaa ja suklaamallasta, joista saadaan toffeen ja talvimarjojen, tumman suklaan ja kahvin makuja. Noista kahvin voisi itsekin toki mainita (ei kuitenkaan voimakkaana) ja tumman suklaan ilman muuta, toffeen voisi myöntää (no ehkä lakritsaisuus kääntyy oluen lämmetessä vähän tähän suuntaan), marjoista on mahdoton sanoa.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Oli.

Vierasolut: Pressure Drop Podium 5,2%

Tyylinä kerrotaan Belgian Pale. Tämäkin on hyvin vaalearunkoinen. Vaahdot on esteettiset kestävää laatua, sen laskeuduttua pitsiroippeita jää sinne tänne isoina mälleinä.

Tuoksu heittää sitruunaa-kukkaa. Maku on raikas, kirpeä ja hedelmäinen, ja samalla erittäin flavor-humaloitu.

En heti keksi mikä tästä tekee belgityylistä, vaikka eurohumalia on mukana. Humalina ovat Huell Melon, Amarillo ja Mandarina Bavaria. Lopuksi katson panimomestarin saatteen: tässä on belgihiiva ja näin arvoitus ratkeaa. Kukkaiset esterit johtuvat juurikin tuosta hiivasta.

Kiva freesi ja korkean juotavuuden humalan kärkiä irrotteleva jano-olut.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Oli.

Don’t Mess With Yorkshire Ale 4,5%

Ulkonäkö on kaikin puolin samasta sabluunasta useimpien edellisten kanssa. On tässä boksissa isolla prosentilla hyvin vaalearunkoisia aleja. Vaihtelua ehkä kaipaisi laatikkoon enemmän.

Tuoksu myös on yhtä innosteleva kuin muissa, jopa vielä irrottelevampi. Oikein hyvä, hedelmä-kukka-osastoa erittäin freesillä otteella.

Maku on edellä mainitun pohjalta aika yllätyksetön mukava. Tässä kuitenkin löytyy katkeroa selvästi enemmän kuin edeltävissä ja mahdollinen hienostunut flavorointi jää sen jalkoihin. Ja sitä enemmän mitä pitemmin aikaa kuluu suuhun kulautuksesta. Lähtökohtaisesti pidän enemmän herkemmistä flavor-painotteisista kuin jyräävästä jyrkkyydestä, ja siksi tämä asettuu tähän asti maistetuista vähemmin kiinnostaviin. Hyvä ja moitteeton mutta näin.

Panimomestarin huomiot oluesta kertovat sen perustuvan klassiseen brittiläiseen pale aleen, korostettuna kaurahiutaleilla suutuntuman lisäämiseen. Jenkkihumalilla mennään: Falconers Flight, Chinook ja Cascade.

Aivan sellaisenaan oluessa ei tavoita kerrottua sitruunaista katkeroa ja kukkaisuutta yhdistyneenä hartsiseen lime-kuorisuuden loppumakuun. Jos rajaa kukkaisuuden vain tuoksun puolelle ja unohtaa hartsisuuden niin sitten natsaa omassakin mielessä. Aluksi raportoitu nouseva katkero sisältää epäilemättä myös rivosti röyhkeää limen kuorta. Jännästi tuo röyhkeys taipuu melkein nöyryydeksi kun loppudesi ehtii lasissa lämpiämään.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Ehkä.

OFS009 Rice Lager 4,3%

Ne jotka ovat tätä blogia lukeneet arvannevat, ettei vaaleissa lagereissa odotukset ole korkealla. Riisilager vieläpä. Eh. Otetaan se vastaan kun paketissa oli ja viritetään nauttimistilanne siten, että saa saunakaljana ottaa.

Vaalea nätti on silmälle. Fair enough.

Maku antaa korostunuttakin voimaisuutta, humalan tyylikästä purentaa ja vaalean maltaan puhtautta kliinisellä murteellaan. Kontrolloitu humalan kyydittämä kevyt tyyli säilyy kivalla balanssilla jälkimaussa, ei mitenkään repeile, ei riehu. Eikä tämä mitään lirua ole.

Kyllähän tämä tyylikäs tapaus on. Jos tämän sorttisista oluista tykkäisin niin varmasti juuri tästä. Tykkäänkin tällä kertaa, vaikka tyylilaji ei bestis ole. On elegantti saunaolueksi jos mikä. Fanfaarin paikka.

Kelpaa tämän kanssa vilvoitella. Joutaa omat ennakkoluulot riisilagerista romuttamolle. Eipä silti, on sitä ennenkin päiväntasaajan kuumalla biitsillä joku riisibisse maistunut ilman kitinöitä. Ei jättänyt toivomisen varaa saunan jälkeisenä jäähdyttelyoluena. Ehkäpä täydellinen siihen hetkeen.

Panimomestari ilmoittaa tämän olevan ensimmäinen lager OFS-sarjassa. Riisihiutaleita oli kuulemma laitettu runsaalla kädellä. Sanotusti puhdas, raikas, kesäinen janonsammuttaja hillityllä jenkkihumaloinnilla, El Doradoa ja Amarilloa. Tavoitteena oli ollut kepeä lager harmonisena helpolla juotavuudella, mihin liittyy häivähdys humalien luomaa mandariinia, appelsiinia, ananasta ja kukkaisuutta. Sanoisin, että pano on osunut just täydellisesti maaliin ilman noita humalavivahteiden yleviä toiveunia. Tai sitten aistit ei vaan niitä tavoita.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Ööö, en osaa sanoa, nyt ei vaan osaa.

Order Of The Faith DDH IPA 6,5%

Hyviähän nämä oluet on, siis todellakin, mutta taas kaipailisi hiukan enemmän variaatiota tyyleihin. Kesäkuumilla superkivat vaaleat IPAt menee fantastisesti, mutta nyt syyskuussa jo rupeaa sää viilenemään ja ilta pimenemään.

Tämän Northern Monk ja Alpha Delta Brewing collabon ulkonäöstä, tuoksusta ja maustakin voi sanoa samaa kuin vastaavista edellä. Esteettistä, aromaattista, raikasta, hiilihappoista, sameaa, hedelmäistä, hartsista, mehuisaa, maukasta, hyvin miellyttävää, super.

Humalina löytyy Citra, Mosaic, Comet ja Simcoe, siis pientä variaatiota näissä on joskin NEIPA-IPAisuuden päälinja pitää. Aromien ja flavorien voittokulku on kunniakas, jota DDH-käsittely buustaa. Hemmetin hyvää, laatikon parhaimmistoa. Panimomestari luonnehti olutta West Coastin ja NEIPAn hybridinä, joka on höystetty vierteeseen whirlpoolatulla Simcoen mäntyhartsilla ja myöhemmin dryhopatulla Mosaicilla ja Citralla.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Oli.

Vierasolut: Pressure Drop Play The Dane 6,8%

Olut toistaa samaa tarinaa. Voi olla lyhyestä virsi kaunis arvion mielessä.

Visut kaikin puolin kuten edellisessä, oikein miellyttävät siis. No ehkä vaahtomaasto näytti aivan erityisen vispikermaisan houkuttelevalta.

Tuoksu on samaa kivaa raikkaan rallattelevaa NEIPA-linjaa, mutta edellistä asteen vaimeampi.

Maistaessa juoma tuntuu suhteellisen hiilihapottomalta, mutta samalla paksulta. Kylmänä on täynnä aika yksiulotteistakin flavoria, mutta valtoimenaan sitä. Katkerot on jätetty toisiin oluisiin. Ihan tarpeeksi esimerkillistä NEIPAa näille makunystyröille.

Lähinnä jää miettimään tuota flavorin luonnetta… Mikähän se nyt taas.. Joku pelkkä greippisyys olisi liian helppo vastaus. Sitä sitrusromantiikkaa näissä nyt on yhdessä ja toisessa. Lainataan tuolta edeltä Heathen NEIPAn spekulaatiolistalta ainakin ananas ja potentiaalisina vivahteina mango ja passionhedelmä, jotka myös nousevat paremmin makuun kun olut lämpenee lasissa.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Oli.

Homebrew Heroes Shepherd’s Warning 6,3%

Viimeiseksi oli säästynyt edeltävistä poikkeava purkki. Nyt lähtee english red ipa, Patron’s Project 23.02.

Sisällä keinovalossa väri näyttää tummanruskealta. Valtaisa melko kestävä vaaleanruskea vaahto, joka oli laskeutuva kermavaahtomaisiksi saarekkeiksi.

Hyvin voimakas karamellinen-viljainen tuoksu, harvemmin tavattu, puolimakeaa kuukieista ja miedosti mallaspöllyistä. Tässä on kolme eriasteisesti paahdettua caramel-mallasta: carared, vaalea ja tumma caramel. Mukana myös vehnää ja Munich-mallasta. Jostain syystä salmiakkikin assosioituu. Hauska kyllä.

Maku voimistaa tuoksun signaaleja. Jotenkin paljon vivahteikkaampi punaipa kuin vastaavat, joita on makumuistiin jäänyt. Humalat on vieraita itselle – Admiral, Jester, Olicana, Opus (ts. CF182) – kaikki brittiläisiä. Ne tekevät tästä entistäkin kiehtovamman. Admiral oli mennyt keittoon, muut whirlpooliin ja kuivahumalointiin.

Maltaat pelaa tässä oluessa isoa roolia. Kepeää silti intensiivistä toffeisuutta mukana, kuin suolakristallejakin. Olut on maltaisten makujen sateenkaari, joten sen moniulotteisuus ilmenee hyvin eri lailla kuin muissa boksin isoissa makuspektreissä. Tämä on ollut jonkun kotiolutkilpailun tähtiainesta.

Oliko 6,2 euron wörtti kaupan oluena? Oli. Turhan pieni vaan oli annos, hitsin hitsi. Fiilistelyt katkesi kesken kaiken.

No oliko kova juttu? Olisko muita vaihtoehtoja?

Montako NEIPAa tai likimain sellaista tässä olikaan? Vastaus: 6/9 joista yksikään ei huono. Jälkikäteen pohtien se riisilager oli itse asiassa joukon piristys ja erottava tekijä. Pari muuta non-NEIPA-like bisseä olivat Bringing Yorkshire Brack ja Shepherd’s Warning. Näistä varsinkin jälkimmäinen tarjoili pirteää eksentrisyyttä ja ensimmäinenkin oli loistava.

Vaikka hintaa per purkki tulee ”kauppaolueksi” kohtuu runsaasti, hinta tuntui yleensä oikeutetulta, helpostikin. Näin on varsinkin jos sattuu saamaan paketin postikuluitta Suomeen, sellaisiakin alennuksia on ollut liikkeellä.

Toisaalta, jos sattuu olemaan nimenomaan neipoista kiinnostunut eikä välttämättä hae yllätysmomenttia oluen vaihtamisella purkista toiseen, voi miettiä Carthusian-boksin neipoille hintavertailukohtaa. Sellaisena käy omaan suuhun loistavasti istuva BrewDog x Cloudwater New England IPA, joka kustantaa BrewDogin skottipuodissa £49,95/24tölkkiä (0,44l) siis n. 2,3€/tölkki (+postikulut). Saksan kaupan puolella hinta on 3,2€/tölkki.

Noilla hintatiedoin ja laaduin mainittu New England IPA lyö todella hyvin kampoihin jos esimerkiksi seuraavan kesän varalle ”perus-ipaa” miettii. Päättyneen kesän vertailuja edullisista Suomen marketti-ipoista löytyy täältä. Nuo lähikauppojen huokean pään ipat ovat samassa hintaluokassa BrewDog x Cloudwater New England IPAn kanssa. Sieltä vaan ei maailmanluokan tai muitakaan neipoja löydy vastaavilla hinnoilla.

Northern Monk menee tähän asti testatuista klubibokseista kärkikastiin yhdessä Mikkeller Beer Clubin kanssa, vaikkei aivan Mikkellerin testikuukauden boksiversiolle pärjännyt. Olihan tämä tosi hyvä setti! Jos joku heikkous olisi sanottava, niin yksipuolisen puoleisesti hyvät oluet. Sellane first beer world problem niinku.