Lähdetään maistoon 8-asteisena

Pullopakkaus näyttää aika lailla rivijuomalta Brewdogin valikoimissa, toki vahvalta sellaiselta. Muutoin näky on pikisen mustaa herkällä heinänruskealla vaahtokerroksella, joka madaltuu pitkään kestäväksi kuoreksi suhteellisen nopeaan. Tuottaa raskaan kaluston koneöljyisää näköä heti vaahtosihinöiden hävittyä pinnalta. Ei vaikuta jäävän pitsiä.

Umpipaahteinen, kylmää laktoosista hillityhkön intensiteetin tuoksua. Ei mikään äkeä alkoviiltoinen tuoksu, pikemminkin pehmyen kahvimaltainen, vaikka kovasti vahvaa on. Makeaa tummaa leipää. Tussahtanutta suutariruutia. Voisi aavistella, että tästä nousee lämmetessään hiiltynyt leivänkuori vielä esiin. Ehkä jo maussa tulee korostunutta kuivuutta ja palaneisuutta. Katsotaan.

Suuhun pantuna huomaa, ettei sittenkään rutikuivaa, mutta palanutta hiillosta joo. Alkoholi tulee peliin mukaan, joskin paljon piilommassa kuin prosentit viittoo. Alkumaussa makeus rimpuilee kielellä ja huulilla, keskimaussa hiiltyvä alkoholi alkaa nostaa kaartaan kääntyen loppumakuun mausteiseksi alkoholisuudeksi. Alkoholisuus ei kuitenkaan lopussakaan äidy äkeäksi, mutta maltainen alkoholin lämpö viipyy kielen kärjellä tosi kauan. Palanut mallas dominoi läpi makustelun.

Toisella sippauksella melko heti kielellä ryhtyy kieppumaan kuiva salmiakkipiikki, joka ehkä on sitä samaa joka edellä kuvautui enemmän alkoholisuudeksi. Nyt sen tulkinta avautuu aivoihin suolaisen salmiakin aistimuksena. Namskis. Perhana.

Tässä pitäisi oikeastaan olla pimeä vuodenaika ja lempeä takka tulineen loimuamassa illan rauhaisuudessa. Fiilinkiä maksimoidakseen. Sen sijaan ollaan virkeän kasvun, vihreän kesän ja alkavien lomien kynnyksellä, valon ja kepeyden iltaviileässä syleilyssä. Tämä intergalaktisen pimeyden valtias on poistunut omilta mukavuusalueiltaan, mutta ottaa tämänkin epätilan haltuun todella suvereenisti.

Stout-yksittäiskappaletta oli jemmattu jääkaapissa ties kuinka kauan eikä erityisempää järkisyytä ollutkaan sitä juuri tähän aikaan ja tilanteeseen avata. Carpe fakin diem ja asioita tapahtuu maagisesti. Kyseinen pullo on ollut hiukan etäisen pelottavakin siinä mielessä, että ei se oikein su-to iltana juotavaksi sovi. Johdatusta saatiin näin siihen oivallukseen, että vahvan stoutin ei välttämättä tarvitse olla vain synkistelyvuodenajan toivon liekki.

13^oC ja uusi maisto

Lasin reunat ovat edellismaiston jäljiltä muuttuneet huomattavan tahmaiseksi. Kylmyyttä ei enää samalla tavalla aisti nousevan lasin sisuksista, kun tunkee nenäänsä kohti pikiöljyä. Lasin heiluttelussa näkee syntyvän paljon pieniä aivan symmetrisiä pitsipalloja sen sisäpintaan. Kerrassaan harmi että ne häviävät nopeasti ennen kuin fotoa ehtii räpätä. Maitomainen ohuus ei myöskään ole enää läsnä tuoksumielikuvissa. Makustelussa runko on jo tosi paljon runsastunut.

Lämpötila 14^oC

Vaikuttaa siltä, että lämmön nousu vaan parantaa tätä. Ulotteisuudet lisääntyvät rungon samalla tihetessä. Oppikirjatapaus. Aiemmin huomattu suolaisuus tuntuu hellittäneen. Dominoivin fiilis on paksu kuivattava öljy melko hiilihapottomalla liukkaudella, jossa kuitenkin on sillä tavalla kitkaa että neste takertuu suunieluun sen makeaksi tahmaksi pinnoittaen. Kestävällä tavalla. Hauska, vahva, suuta palollaan ja palaneisuudellaan haastava maltaan valtias brewniversumin pimeältä puolelta. Full respect.

… ja 15^oC

Käpistelyvälineet nurkkaan ja loppupuolikas pullosta vain puhtaasti fiilistellen.

*PITKÄ TAUKO TUNNELMIEN KIRJAUKSIIN*

Vielä on olutta jäljellä ja lämpöjä 19^oC

Tuoksu on muuttunut ihan eniten lakritsaksi. On tietty paahtomallasalkoholiakin. Salmiakkisuutta. Nämä kaikki huomattavissa määrin tuoksussa. Näkö on täysin vaahdoton flättänä. Pehmeän lämmintä makoisaa tahmafluidia sen itsestään selvän poltetun maltaan kimpussa. Maku polttelevainen varsinkin ennen jälkimakua. Sippauksen jälkeen polttelevaisuus ja maku muutenkin feidautuu makureseptoreilta tasaisen alenevaan tahtiin. Se hiiltyneen leivänkuoren henki jää tahmaisena nieluun. Pitkänä tahmana. Mikä on hyvä asia.

Ei ole bulkkistoutti tämä, eivätkä edes ehkäpä jo ylisuuret voltit onnistu käsitystä muuttamaan.

*TAAS TAUKO*

Kello lyö 22^oC

Tokyo alkaa vihdoin vihjailla yskänlääkkeisyydestä. Ei silti häiritsevästi vieläkään. Ei ollenkaan. Vain pehmeästi kumartaen.

Valtias valmistautumassa illan koitokseen. Housut kintuissa yllätettynä. Tokyokin käyttää jääkaappia.