Vyaleniy Lev – Kuivattu Leijona (5,5%)

Viides Pub 1516 & Breweryn olut näytti painepullossaan niin juhlavalta, että tätä piti pihdata muita Venäjän ihmeitä pitempään. Montakos kertaa on joutunut korkkiruuvilla olutpullon avaamaan. Taitaa olla eka kerta nyt, kun tämän sisällä ollut ei tarpeeksi painetta itsekseen tai helpolla irrotakseen eikä korkinpäätä käsin vääntelemälläkään päässyt eteenpäin. Pienen tussahduksen saattelemana lopulta kuivakka ja hieman murenevainen korkki irtosi. Melkein ihmetys on se, miten koskaan ovat saaneet korkkikorkin tuonne sisään.

Ensimmäinen reaktio: tosi ärtsy olut. Happaman marjamehun tuoksu. Hiilihappoja on, tosin vain sen verran etteivät ne makuun enää kovin ylety. Vähän vaahtoa synnyttää, mutta melko flättiä on. Vaahto on vaalean ruskeaa, nopeaan poistuvaa. Väri vaikuttaa viininpunaisen mustalta normaalissa huoneen valossa, takkatulen ääressä se ilmentää selvästi ruskeampaa sävyä.

Etukäteen ei ollut mitään tietoa oluen tyylistä, paitsi mitä nyt painepakkauksesta voisi arvata. Mallasta en löydä enkä humalaa (IBU 12), joten luonteeltaan puhtaasti marjaolueksi menee. Tietämättömän marjaveikkaus osui mustaherukkaan tai sen kaltaiseen. Suutuntuma on ohut. Helkkarin hapan maku, melkein pistävä. Alkoholi jää piiloon.

Kyrillisen labelin huolellisen tutkimisen jälkeen vahvistuu oluen sisältävän vaaleaa ohramallasta, poltettua mallasta, vehnämallasta, karamellimallasta, kirsikkaa, humalaa, vettä ja hiivaa. Raaka-aineista jää tsaarinvallan ottein dominoimaan se kirsikka, mutta sellaisella otteella joka ei edelleenkään ihan samaistu klassisiin Kriek Lambiceihin. Olis kiva tietää paljonko marjoja on kipattu sekaan, varmaan paljon. Sanotusti nimenomaan spontaanikäytetty olut, mitä nyt tällä kertaa tarkemmin tarkoittaakaan: Eli onko oltu mitään hiivaa lisäämättä vai onko kuitenkin tarkoituksella lisätty jotakin villihiivakantaa.

Kokenut Neuvostoliiton kävijä maistaa samaa juomaa vieressä. Hän kuvailee sitä vanhaksi neuvostojuomaksi. Sellaista mitä 70-luvulla oli. Sellaista, että mielummin otti silloin vettä. Sanoo, että Baltika oli jo toista, siis miellyttävämpää. En tiedä mitä silloin tuolla juotiin, kirsikkaoluita, laimeita marjalikööreitä vai mitä, mutta oma tuomio on lievempi. Kummajaistahan tämä on, mutta lasi tai pullo menee innolla ja helposti erikoisuuksiin tutustuen. Ei kuitenkaan menisi kokonainen batchi ja tarkemmin ajatellen tämä yksi pullo on ihan sopiva määrä.

Olut on pantu huhtikuussa 2013, eli juotu 3,5v ikäisenä. Se kuitenkin on vain 5,5 prosenttinen. Miltähän tämä on tuoreempana maistunut, voisiko huippumaku jo olla ohi? Näin veikkaisin. Maistelun ja kirjoittelun aikana kirkastui epäily, että oluen esikuvana kai ovat Kriek Lambicit. Jo pelkästä yrityksestä saa nostaa hattua panimolle. Ja jos tämä kriek-spekulaatioiden polku kestää, alkaa tuntua entistä luonnollisemmalta se, että vastaaviin oluisiin Belgiassa käytetään niin laajasti säilyvyyttä parantavia hapettumisenestoaineita. Tässä niitä ei ollut.

Tiivistettynä: Lievästi hapotettu erittäin väkevä kirsikkamehu, joka kuitenkin on olutta.

Kotiolutharrastajan arvio: En panis

Norwegian bonus – Bresnjev Sovjet Staut (8%)

Venäjän teemaan nimetty norjalainen Kinn Bryggerin superherkku. Tästä ei stout omaan makuun parane! Supertäyteläinen, rankan tummasuklainen paahdettu kermamallaspommi, silti humalakin kutkuttaa. Tosin Fuggles ei ole kiehtonut humalana ennen tätä tapausta. Aikamoiset määrät on tuota humalaa pitänyt työntää keitokseen, koska Fugglesin alfahapot asettuvat vain 4-5% paikkeille ja IBUja ilmoitetaan olevan 70. Eipä Fuggles useinkaan liene katkerohumalana, ja se on tosiaan ainoa humala tässä oluessa.

Poikkeuksellisesti vain 3 ^oC:ksi jäähdytetty stout toimii kuin unelma. Tuoksuu suklaamousselta. Kauniin kermainen, joskin vaipuva vaahto. Tiheää nestettä tämä. Täydellinen jälkiruoka. Ostettu Oslon lentokentältä, joten voi olla vaikea saada lisää, mikä on säälien sääli. Bresnjev my main main!

Suosituslämmössäänkin 10-12 ^oC:ssa oluen lupaus pitää. Varsinkin makupuolella kaikki voimistuu heti, erityisesti maun pituus kasvaa. Ei kitkeryyttä, vain syväkermaista vahvaa vaahtopaahtonamia. Tässä juomassa on rauhallista ja arvokasta luonnetta, ei kiivailevaa anarkistiluonnetta. Tästä voi ottaa oppia. Viva la Bresnjev!

Suosituslämmössä myös tuoksu voimistuu ja pehmenee maun perässä, näkö on öljyistä, kaunista. Huoneenlämmössä viipyiltyään ja 17 ^oC:seen ehdittyään olut on edelleen hyvässä juomakunnossa. Mestarillinen stout toimii läpi lämpötilaskaalan ja tällä kertaa wow-efekti syntyi korostuneen kylmänä. Bresnjev oh-la-la!

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin todellakin

Craft beer  ja kotipaneminen – rajat ylittäviä rakkauden kieliä molemmat

Kaikenlaiset pelailut pitävät maailmaa väsähtäneenkireästi pihdeissään ja siihenkin näkymään outo pakansekoittaja kantaa korsiaan kekoon. Mutta onneksemme hyvän oluen kieli yhdistää. Vaikka mitä päätyisi ajattelemaan isojen voimien toimista siellä sun täällä, niin käsityöoluen into ja henki ylittää vallan, kylmän rahan ja politiikan tarkoitusperät. Näin halutaan uskoa, perskkeles, olkoot vaikka kuinka naiivia, sattanas. Kun asiat on tarpeeksi pieniä, niistä ei pääse syntymään kähinääkään. Peace, Love & Craft Beer!