Blogi

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 1/3

Aiemmin tuli tehtyä postaus liittyen Pietarinkin panimoravintoloihin. Laajennetaan Venäjän skooppia Moskovaan asti yhden panimoravintolan verran ja kolmiosaiseksi postaussarjaksi. Kaveri asuu Moskovassa ja toimitti näytteitä paikallisesta panimoravintolasta. Sain näin haltuun viisi olutta Pub 1516 & Breweryn valikoimasta.

Panimon panovehkeet on hankittu kolme vuotta sitten Belgiasta. Kapasiteettia vaikuttaa olevan sangen mukavasti panimoravintolaksi. Virtuaalikierroksenkin tarjoavat tiloistaan. Omakohtaista kokemusta Moskovan craft beer skenestä ei ole ollut, vaikka pari vuotta sitten positiivisesti yllätyinkin Moskovan pienten kulmakauppojen oluttarjonnasta.

pena2

Väläys Pub 1516 & Breweryn tiloista. Kiitos Pena & Lena, Moskovan olutlähettiläät! Pena on lupautunut jeesaamaan Moskovan matkaa suunnittelevia. Häneen voi olla yhteydessä kauttamme, jos haluat vinkkejä craft-mestoista tai muista vierailun arvoisista paikoista.

Pub 1516 & Brewery Moskovan kartalla

 

Pac Man Pale Ale (4,5%)

Ensimmäisenä viidestä oluesta tuli korkatuksi Pac Man Pale Ale. Sillä on oiva vaahto, sameanpuoleinen, vaaleanruskean kellertävä väri, jättää hienoa pitsiä. Tyypillinen iloinen keskivahva citran tuoksu, ohut suutuntuma, melkein hieman vesimäinen ja juotavuus sen puolesta isoa. Tuoksussa pieni viuhahdus saippuaa. Maussakin pieni välähdys kellaria, mutta mikään noista ei varsinaisesti haittaa olutnautintoa. Jälkimakuun jää havaittavasti katkeroa, enemmän kuin juoman 29 IBUa signaloi. Keskikastin citra-ale kepeään aleluokkaan. Toimii varsinkin, jos ei jää erityisemmin miettimään mitään vaan sippailee iisisti vaan.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin

img_1967-2 img_1968-2

 

Haka Black IPA (7%)

Täysmustaa ja voisiko tyyliin muuta kuuluakaan. Aika rajallista vaahdon muodostusta, mikä tyylille tuntuu ominaiselta. Miksei nämä Black IPAt muuten yleensä tunnu kehittävän reilua kestävää vaahtoa, hmmm. Mallaspohjan kanssa sen havainnon on täytyy olla naimisissa.

Tässä tapauksessa tyylille on alkoholia yläkanttiin totuttuun nähden. Isosti paahteinen tuoksu. Suutuntuman suhteen ennakkomielikuvat ovat tyylissä siellä varsin ohuen puolella eikä tämäkään siitä poikkea. Sen sijaan paahtoaste on tavallistakin roisimpi. Se on hyvä, mutta tässä on muutakin keskivertoa parempaa: enemmän makuvivahteita nimittäin, ohutta öljymäistä salmiakkia, mikä miellyttäisi stoutissakin.

Alkoholi ei kuitenkaan maistu ja vahvasta mausta huolimatta ja kevyen rungon siivittämänä juotavuus on isoa. Noh, viiltävä pitkäkestoinen ylipaahde sitä toki pienentää, jos malttaa jäädä pohdiskelemaan sitä jälkimakua. Juomaa voi nimittäin siemailla nopeammin, jolloin ei koskaan pääse tekemään huomioita tiukasta loppupaahdosta.

Mosaicin ja columbuksen tuottama ibuarvo on ison puolella (70 IBU), mutta katkero ei nouse makuun ollenkaan samassa määrin.

Black IPA ei yleensä kuulu suosikkityyleihini, mutta tämä miellyttää. Luonnehtisin enemminkin crossoveriksi Black IPAn ja Imperial Stoutin välillä. Itse asiassa: lämmetessään tämä olut alkaa yhä enemmän stoutmaistumaan.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin

img_2078 img_2079

 

Postaussarjan jatko-osissa lisää saman panimon kamaa ja vähän muutakin. Sitä ennen hieman olutrunoutta:

Fire… walk with me

img_1980-2

 

Through the maltiness of future’s past,
The brewmaster longs to see.
One chants out between two worlds…
”Fire… walk with me.”
We lived among the people.
I think you say, brewpub.
We lived above it.
I mean it like it smells… like it tastes.
I too have been touched by the hoppy one.
Tattoo on the left barrel
Oh, but when I saw the face of Ninkasi, I was changed.
I took the entire tap off.
My name is Pac Man Pale Ale.

– Mike’s Monologue, Twin Peaks, modaukset punaisella, kuvassa Pac Man Pale Ale –



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top