Moniolutkulttuurisuus vetoaa: Case Portugali, sekä häivähdys olutdata-analyysiä
Taas kävi flaksi kun muutama portugalilainen käsityöolut saapui lomakuriirien toimittamana. Faksimaisesti tulivat pyytämättä jos nyt ei täysin yllättäen kuitenkaan. Portugalin oluita ei ole Suomen kaupoissa näkynyt eikä niitä muutenkaan ole päässyt maistamaan mainstreamiä lukuun ottamatta. Silti Portugali on olutmaana tätä nykyä mitä kiinnostavin.
Shut Up about Barclay Perkins -blogin esittämistä luvuista voi huomata, että Portugali olisi Euroopan nopeiten kasvanut craft beer tuottaja, mitä tulee panimojen suhteellisen määrän lisääntymiseen jaksolla 2011-2014. Taulukoitujen lukumäärien luotettavuudesta ei pysty tiukkaa kantaa ottamaan, joskin jotkut kuten vaikka Tanskan luvut näyttävät kokonaisuudessaan epäilyttäviltä ja blogin kommenttiosion perusteella muutenkin voi säilyttää terveen skeptisyyden. Itse asiassa, netin mukaan tanskalaisen panimoyhdistys Bryggeriforeningenin mukaan Tanskassa on ollut ainoastaan 17 panimoa 2004 ja 2014 sitten 120 kappaletta, mikä kasvu ei heijastu em. luvuissa lainkaan. Datan ylitulkintaa on syytä välttää, mutta uskoakseni aineistosta löytyy paljonkin signaaleja olutmurroksesta.
Toisaalta silloin kun panimoiden määrä on alun perinkin ollut matala, kuten nyt Portugalissa, jo pienehköllä uusien panimoiden määrällä on suuri prosentuaalinen lisäys. Mutta silti, Portugali herättää mielenkiinnon kuten koko Iberian niemimaa. Espanjahan on kakkosena tässä data-aineistossa. Sen tapauksessa panimoiden absoluuttiset määrätkin alkavat olla huomattavia.
Ze Arnaldo Porter
Ensimmäisenä maistoon päätyi Ze Arnaldo Porter panimolta 8a Colina. Pantu Lissabonissa. 6%. Panimolla on kaksi muutakin olutta, tyyleiltään IPA ja lager. Hyvin ja turvallisesti ovat valinneet tuotantonsa, jos pitää kolme oluttyyliä kaikista mahdollisista valita.
Oluen nimi ja kuva etikettiin tulee vanhalta työläismieheltä. Hänellä kerrotaan olevan sama nimi kuin oluen suojelija Arnaldolla. Joka puolestaan vaikuttaa samalta hahmolta kuin humalanpoimijoiden ja oluenpanijoiden roomalais-katolinen, belgialainen pyhimys Arnulfo de Soissons ja/tai Arnulfo de Oudenburg (n. 1040-1087). Pyhimys itsekin pani olutta luostarissaan ja ihmeenä kerrotaan, että hänen ansiostaan olutta juoneet ihmiset välttivät koleraepidemian. On helppo uskoa, että keitetty vesi (myöhemmin olutta) oli jo silloin terveellisempää kuin pilaantunut vesi.
Etiketin mukaan tämä myöhempi Arnaldo on charmantti vanha piippua pössyttelevä mies, joka painaa vielä duunia vaikka olisi jo eläkkeelle pitänyt jäädä. Uurteiset kavot ja pahan näköinen oikean käden pikkusormi äijällä. Elämää nähnyt tyyppi. Oluen luvataan olevan täydellisessä harmoniassa maltaan makeuden ja paahtuneisuuden välillä.
Tosi hyvä vaahto. Väri portteriksi ruskein ikinä, siis ei musta missään nimessä. Tuoksussa huokuu päällimmäisenä pehmeä maltainen olemus. Sitä makeutta on, mutta ei varsin paahdetta. Maussa tulee sen sijaan vastaan salmiakkia. Reilun topakka suutuntuma. Maltillinen paahde ilmenee kitkeryytenä loppumaun puolella ja maiskutellen se hyökkii pitkälle jälkimaussa. Helppo olut portteriksi, vaikka samalla tukeva ilmestys. Etikettiä näkemättä olisi varmaan väittänyt brown aleksi erikoisella salmiakkisella twistillä, joka nyt kietoutuu paahteen pieneen kitkeryyteen. Tuoksussa nousee mieleen myös raaka kala. Eipä silleen kovin puoleensa vetävä mielleyhtymä olueen, mutta silti jees olut kokonaisuutena.
Kotiolutharrastajan arvio: Panisin
Metropolitan Pale Ale
Toisena maistoon Metropolitan Pale Ale, 5,6%, Lissabon, valmistanut Dois Corvos Cervejeira eli kahden variksen panimo.
Tälle oluelle poikkeuksellinen ja hieno piirre on vaahdon muodostus. Vaahdosta kehkeytyi kuvaussession aikana varsin erikoisenkin näköistä ja väliin todella omituista muodostelmaa. Ehkä niistä saadaan kuvakavalkadi näytille joskus myöhemmin. Jo alla olevassa kuvassa näkee, että headi uhmaa siinä painovoimaa. Sen täytyy olla mystistä valkiaa energiaa.
Vaikka olut on erittäin runsaasti vaahtoava, se on ainakin näin ulkoilmassa hallittavissa. Ilma oli itse asiassa niinkin kylmä, että näpit hyytyivät kuvauksen aikana pahemman kerran ja kuono alkoi valua. Epäilys on, että huoneenlämmössä olisi voinut joutua vaikeuksiin vaahtokontrollin kanssa.
Ulkona tuoksu on erittäin sitruksinen. Samaa havaintoa tuli tehdyksi Olvin IPAn kanssa kylmässä ilmassa ja kylmyys myös selvästi altistaa mahtavien vaahtomuotojen syntymiseen. Humalaöljyjen aromit tuntuvat voimistuvan kylmässä, siis aivan toisinpäin kuin yleensä on sanottu oluiden aromeista. Tiedättehän: ”Luostarioluiden kompleksisuus lisääntyy niiden lämmetessä”. Olenkin valmis esittämään empiirisen hypoteesin siitä, että erikoismaltaiden tuomat aromiefektit runsastuvat oluen lämmön kohotessa jääkaappilämpötilasta, mutta sen sijaan sitruksisten humalien aromaattinen intensiteetti voimistuu lämpötilan aletessa. Tämänkin oluen tapauksessa sisään tuotuna sen aromit vaimenivat.
Jähmettyneen vaahdon tuntu suussa oli pehmeä ja kermainen. Siihen oli konsentroitunut merkittävän paljon humalan makua, joskin oli vaikea erotella flavor- ja katkerohuman makua tässä kohdin. Omaksi tyylitulkinnaksi hahmottuu loppujen lopuksi APA. Hieno bisse ainakin näin syyskylmissä olosuhteissa.
Kotiolutharrastajan arvio: Panisin
Galaxia Milk Stout
Kolmantena maistoon Galaxia Milk Stout, edelleen Dois Corvos panimolta, 6%. Panimolla muuten näyttää oleva 26 eri olutta listoillaan. Yksi niistä on sahti. Respect.
Tämän oluen halusi testata heti Metropolitan Pale Alen perään, koska piti nähdä käyttäytyykö sen vaahto samoissa oloissa samalla omaperäisellä tavalla. Ei käyttäytynyt. Nättiä vaahtoa tässäkin, runsaasti ja hauskaa korvasienipiirrettäkin. Mutta korostuneen kummeksuttaviin muotoihin se ei yltänyt. Ze Arnaldo portteriin verraten, tämä on jälleen tutun mustaa. Tyylille hienot visut. Sisään tuotuna kehittää uuden vajaan sentin ruskeankermaisen vaahtokerroksen, kun ulkona kylmässä melkein kokonaan jo ehti katoamaankin. Laktoosi – nyt kun lähtökohtaisesti tietää sitä olevan – antautuu nenään heti tuoksussa mallaspaahteisuuden kanssa. Keskikevyt suutuntuma. Maku kevyen maltainen ja reippaan paahteinen. Lämmetessään maku syvenee. Moitteeton, nautittava stout.
Kotiolutharrastajan arvio: Panisin
Craft beer scene á la Portugali vakuuttaa näiden kolmen näytteen perusteella.