Moniolutkulttuurisuus houkuttaa – case Tansania
Eipä sitä useinkaan saa tansanialaisia oluita maistaa. Se on eka kerta nyt. Nöyrät kiitokset matkailevalle Miikka-setämiehelle.
Serengeti Premium Lager (4,8%), Serengeti Breweries, Dar es Salaam: Korostuneen pehmeä, täyteläinen ja maltainen, eipä niinkään humalaa eikä tässä tarvikaan. Kaunis ja erittäin kirkas näkö, puhtaan valkea kestävähkö pikkukuplainen vaahto. Tyylin mukainen ohut suutuntuma. Jos vaaleaa melko neutraalia olutta tekee mieli niin sata kertaa mieluummin tätä juo kuin tuttuja valtamerkkejä. Oikein helppo ja hyvä juoma varsinkin kuumassa. Varsinainen janonsammuttaja. Hyvään fiilikseen saattaa olla osasyynä lämmin aurinkoinen ilma ja hyvä niin.
Premium tuntuu nimessä oikeutetulta syystä että tässä on käytetty vain mallasta eikä sen lisänä maissia tai maissitärkkelystä kuten muissa kuvien oluissa. Näillä muilla on vahvuudet Kilimanjaro 4,5% ja Safari 5,5%, ja ne molemmat on pannut Tanzanian Breweries Dar es Salaamissa. Voisi jopa sanoa että kullakin kolmesta oluesta on oma lokeronsa vaaleiden lagereiden hieman tylsän genren sisällä. Premium-brändäystä tukee sekin, että vain tämä Serengeti on pakattu lasipulloon.
Maussa Serengetin eron Kilimanjaroon huomaa selvästi. Tässä tapauksessa premium on todella premium. Kilimanjarossa Serengetin korostunut pehmeys on poissa ja sijaan on saatu kelpo annos latteaa vetisyyttä.
Hieman vahvempaa Safaria ei samalla kertaa saatu korkattua maistoon, mutta jo seuraavana päivänä oli päättäväisyyttä viedä Tansanian koe maaliin. Oli vähän niin kuin pakkokin, jotta oli ensimmäiset vielä tuoreessa makumuistissa.
Safarikin on selvästi Serengetiä vetisempää. Ja ehkäpä se ero Kilimanjaroon lievästi maistuu juuri hieman viiltävänä alkoholin makuna, selvemmin ainakin jälkimaussa. Jättää muuten reilusti pitsiä lasin reunaan eikä ulkonäössä ole muutenkaan huomauttamista. Kahden viime maistetun välillä ei varsinaisesti edes huvita pohtia olisiko kokonaisuutena toinen toistaan parempi. Sen sijaan Serengeti korjaa koko potin.
Kaikki kolme varmaan puoltaa paikkaansa janojuomana kunnon hikikuumassa Afrikassa. Silti olisi mielenkiintoista saada käsiin tansanialainen versio hefe-weizenistä, sikäli kun sellaista on olemassa.
Näitä kaikkia oluita taitaa olla myös tarjolla lasipulloversiona. Serengeti osoittautui myös monen paikallisen suosikiksi. Etiketti on myös pullossa erityisen onnistunut. Kilimanjaron suosiota puolestaan selittää yksi kaikkien aikojen parhaista sloganeista: ”If you can’t climb it, drink it!”. Tansaniassa baareissa parhaiten tuntui olevan saatavilla juuri Kilimanjaroa.
Pullon preferoinnissa pakkausmuotona on varmaan mukana oman mieltymyksen aiheuttamaa biasta. Tölkkikeskustelussa aina on hyvä vetää omakohtainen sokkomaistatuskokemuksemme. Testattiin oluen sivumakuja joista yksi oli metallinen. Maistajat tiesivät etukäteen kaikki testissä mukana olevat sivumaut, mutta eivät sitä missä järjestyksessä ne tulivat. Kun maistajilta arvuuteltiin mikä sivumaku kulloinkin sokkonäytteessä maistui, lähes aina joku ehdotti metallista. Olut oli tölkkiversio eräästä kotimaisesta peruslagerista.
Noista tosiaan omaan makuun selkeästi parhaiten istui Serengeti. Afrikan oluista on joskus tullut maistettua aika outojakin tapauksia, ainakin Madagaskarilla lisenssillä pantu Guinness oli sellainen..