Tuotantomääriä ja itsenäisyyden arvostusta

Aina välillä puheisiin putkahtaa kysymys siitä mitä craft-olut on tai miten se eroaisi muusta oluesta. Kummallista kyllä, craft beer on samaan aikaan aivan selvä mutta myös erittäin häilyvä juttu. Koska napakkaa suomennosta sille ei tunnu olevan, käyttelen tänään surutta ja suoraan englannista riuhtaistua craftia.

Hyvin usein tällainen olut ja sen valmistus liitetään panimon omistuspohjaan ja tuotannon volyymiin. Modernin craft beerin historiaan on vahvasti liittynyt alkavan yrittäjyyden näkökulma, mikä osin selittänee miksi nuo tekijät ovat muodostuneet tärkeiksi kriteereiksi. Ehkäpä itsenäisyyden korostukseen myös liittyy hiukkanen kapinaa suurteollisuutta kohtaan. Seuraava taulukko tiivistää muutamissa maissa vallitsevia käytäntöjä.

Taulukkoon kootut kriteerit ovat teknis-käytännöllisiä. Johonkin mitattavaan suureeseen erilaiset rajat on tietysti vedettävä. Siitä miten craft beer oluena poikkeaa muusta olutmaailmasta taulukko ei vielä kerro. Jos ja kun asiaa haluaisi lähestyä olutkärki edellä, voi panna merkille että craft-olueen liittyvä omanlaisensa vanhaa olutmaailmaa haastava mentaliteetti ei heijastu eri määritelmissä kunnolla eikä ainakaan yhtenäisesti kaikkialla.

Yhdysvalloissa craft-panimoiden toiminnassa olennaista on kirjattu olevan muun muassa innovaatiot olueen ja sen panemiseen liittyen. Panimot ottavat käsittelyyn vanhoja oluttyylejä ja kehittävät uusia. Olut valmistetaan yleensä perinteisistä ainesosista, mutta uusiakaan ei ylenkatsota. Panimot pitävät kiinni rehellisyydestä asiaansa kohtaan tuotteillaan ja itsenäisyydellään. Kontrastoiden, vähämakuisen vaalean lagerin volyymituotanto voiton maksimointiin ei kelpaa.

Useat tärkeät mainitut kriteerit eivät ole maantieteellisesti siirrettäviä. Tuotantomäärien kautta tarkastellen yksikäsitteisyyden ongelma seuraa heti, kun yrittää sisällyttää määritelmään eri kokoisilla markkinoilla toimivat panimot. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuotantokriteerit ovat kovin erilaiset kuin Suomessa. Yhden ja saman oluen tulisi voida olla craft beeriä riippumatta siitä missä se valmistetaan tai nautitaan.

Independent Craft Seal Griffin Claw Brewingin Downtown Bourbon Brown -oluessa.

Palataan vielä suomenkielisiin ilmaisuihin. Paljon käytetyt käsityöolut- tai käsityöläisolut-suomennokset lykkäävät harmaita hiuksia. Voi craft beer käsityönä tehtyä olla, mutta ei pelkästään siten. Sitäpaitsi tästä seuraa loputtomasti rajanvetohaasteita siitä mikä on riittävä määrä käsityötä, tai liittyykö vaatimus vain joihinkin tiettyihin työvaiheisiin.

Pitääkö vaikka mäski sekoittaa käsin? Pitääkö pullotus tehdä käsin? Saako panossa käyttää esimerkiksi sähköä apuna? Riittääkö, että joku käsin mittaa vierteen ja oluen lämpötilaa valmistusprosessin aikana? Niin sanotut käsityöpanimotkin pyrkivät käyttämään yhä kehittyneempiä menetelmiä kun ennen pitkää lähtevät tavoittelemaan laadun parannuksia ja toiminnan tehostamista.

Sitäpaitsi, harvoin jos koskaan näkee englannin kielisenä versiota hand craft beer. Yksin craft viittaa taitoon – the skill of making – olkoonkin että toisinaan sen määritelmät viittaavat myös käsin tekemiseen.

Laajaan käyttöön levinnyt ja sinänsä helppokäyttöinen ”erikoisolut” ei kummoisesti kuvaa mistä asiassa on kysymys ja voi se craft-olut olla varsin tavallistakin. Perus pale ale on aika tavallista. ”Valtavirran lager-oluesta poikkeava olut” puolestaan on kuvaava, mutta turhan mutkallinen ilmaisu.

Synonyyminä craft-panimolle en varsinaisesti diggaile myöskään pienpanimo-termiä, koska se asettaa tavallaan oletuksen siitä, että craft beer ei voisi olla kasvavan panimon tuote. Siinä positiivisessa tapauksessa, että pienestä panimosta kasvaa isompi, se joutuu kummalliseen tilanteeseen: häviääkö siltä menestyvä tuote alta kun se ei jonkun perusteen mukaan enää olisi craft beeriä? Selittelemään se ainakin joutuu.

Pienpanimosta puhuminen on joo toimiva tapa vaikkapa Suomessa korostaa toiminnan kokoluokkaa tai vaikka kuvaamaan panimon kelpoisuutta verohuojennuksiin. Kuitenkaan pieni panimo jollakin markkinalla ei todellakaan välttämättä ole pieni panimo jollain toisella markkinalla.

Itsenäisyys ja riippumattomuus ei aiheuta vastaavaa ihmetystä kuin panimotoiminnan pienuuteen referointi, joskaan niistä ei suomenkielistä vastinetta ole käyttöön johtunut. Indie-panimoista ja -oluista voisi Suomessakin puhua, muttei ne ole laajemmin saaneet tätä merkitystä edes harrastajien piirissä.

Riippumattomuudella muuten selvästi viitataan taloudelliseen riippumattomuuteen jättisuurista yrityksistä. Nimittäin juuri craft beeriin liittyvälle toimintakulttuurille ominainen ilmiö on panimoiden välinen konkreettinen yhteistyö. Tyypillistä on myös laajapohjaiset omistukset panimoista joukkorahoituksen kautta, mikä myötävaikuttaa yhteisöllisyyden vahvistumiseen.

Valtavirran volyymimarkkinan sijasta – ota asenneolut

Pienet ja itsenäiset toimijat varmasti ansaitsevat sympatiaa. Heikompaa pitää puolustaa. Isot yritysryppäät eivät tunnu handlaavan sitä, että ihmisiin vetoaa entiteetin samaistuttava ja kaikenpuolinen asenne ympäröivää maailmaa kohtaa sekä yhteys tuotteen käyttäjään. Suuruudesta seuraa perinteisesti myös kasvottomuus tai ikävämmin vain tuotebrändien taakse piiloutuva yritysmielikuva.

Yksin hyvä tekninen oluen laatu ei vaan riitä, sorry. Ei kiiltävä markkinointipinta eikä taloudellinen tulos, sorry. Ja aivan turha lähteä jahtaamaan pieniä tekijöitä niille laadusta kettuilemalla. Kilpailu kyllä hoitaa panimon pois pelikentältä, ellei sen laatutaso pidemmän päälle asetu hyvälle tasolle.

Jos jo voitollisessa toiminnassa raha ohjaa yli kaiken muun, myös asenne on kaupan. Craft beerissä on voimallisesti kyse olutasenteesta ja -aatteesta. Globaalitkin firmat kyllä pystyvät aatteellisuuteen – niiden päätöksentekoa ohjaavat aatteet vaan taitavat vedota enemmän pääomasijoittajiin kuin craft-olutkuluttajiin. Valtavirran olutkuluttajat tuskin juuri välittävät kummastakaan aatesuunnasta.

Kapinallishenkisen skottipanimon pienomistajana olen hyvin tyytyväinen siihen, että firman voitoista 20% menee henkilöstölle ja hyväntekeväisyyteen Unicorn Fundin kautta. Huolimatta siitä, että suoraviivaisesti ajatellen kaikki se on osakkeenomistajien tuotoista pois. Siinä mielessä nerokas firma muuten, että se on onnistunut näyttävästi brändäämään asenteensa, jopa craft-olutasenteen.

Kotoinen iisalmelaispanimokin voisi päästä nauttimaan joidenkin kohderyhmiensä sympatiasta, jos ihmiset tuntisivat sen säätiötaustan ja sen toiminnan tarkoituksen. Säätiön viime vuoden vuosikertomuksen mukaan sillä on panimossa 53% äänivalta ja 16% omistusosuus. (Kumpaisenkin edellä viitatun firman osalta olisi toisen kirjoituksen paikka miettiä ovatko ne ”pieniä, suuria vai jotain muuta” suuren juomateollisuuden kontekstissa.)

Kiusallaan voi esittää suomen kieleen käsityöoluen, pienpanimo-oluen ja muiden vastaavien haastajaksi sanaa asenneolut. Indie-olutkin olisi aika naseva, jos haluaisi seurailla anglosaksisen maailman menoa. Tosin silloin vielä paremmin voisi puhua craft-oluesta suomeksikin.

Craft-olutta voi lähestyä myös toisesta kulmasta

Lämmöllä otan vastaan Glen Forden ehdotelman, joka triggeröi koko asiaa pohdiskelevan postauksen:

Craft beer is an embodiment of quality, pleasure and humanity.

Silti siihen kaipaa jotain olutmaailman makujen monipuolisuutta korostavaa, jotain uuden ajan olutasenteista, kestävästä kehityksestä ja raaka-aineiden ei-keinotekoisuudesta kertovaa. Vaikkapa näin:

Craft beer and craft brewery both embody genuine beer attitude with a brewery’s own and independent name, appraising quality, natural ingredients, pleasure, Earth and humanity, while deeply acknowledging vast variety of old and new beer styles and tastes.

Siinä päivän muotoilu craft-olutasenteelle ja vastaukseni postauksen otsikon ensimmäiseen kysymykseen. Siihen toiseen kysymykseen voi sanoa: vaihtoehtoja on.

Kuvauksessa on myös kunnioitettu riippumattomuuden ihannetta tarkoittaen, että olutta tuotetaan pääomistajan nimellä ja suvereeni päätösvalta panimossa on sillä itsellään. Viimeiset tarkennukset tarkoittavat samalla sitä, että ne voivat sittenkin tulla jossain vaiheessa esteeksi craft-panimon kasvulle blokaten vieraan pääoman pääsyä yritykseen. Mutta jos ja kun craft-panimossa katsotaan olennaisesti tästä olevan kysymys, kuten alun taulukko näytti, niin silloin näin on.

Vaikkei tällä erää siihen päädytty, niin sekin ulottuvuus kävi mielessä ettei vieraalle pääomalle ehkä tarvitsisi olla rajoituksia, jos todelliset suuret omistajat ja valmistaja olisivat selkeästi ja näkyvästi logoineen tuotteessa kerrottu ja eritelty. Kun siis kyllähän olut- eikä vain omistuskärjellä ajatellen eräillä vaalean lagerin volyymipanimoilla nykyäänkin on yksittäisinä tuotteina craft-olueen hyvinkin rinnastuvia marginaalituotteita. Olennaista on pitää keskiössä laadukkaat ja monipuoliset oluet, mutta myös kuluttaja.

Bonus-kysymyksenä: onko kotipaneminen craft beeriä? Jos juuri käsityönä tekeminen olisi asian perusta, kotipaneminen jos mikä sitä olisi. Eikä edeltäväkään kuvaus sitä pois sulje.

Kinnegar Swingletree Farmhouse Saison, jossa irlantilainen versio indie craft beer -leimasta.