Kolme iloista IBUa Tervasaaressa

Mikkellerin IBU-sarjan mustapäät olivat juuri pääsemässä best before jaksonsa päähän, joten päädyimme ne miehissä maistelemaan loppukesän pussikaljoina. Tarkemmin ottaen termoskassikaljoina. Kiitos Pasi ja let’s maistellaan!

Niin jännittävä hetki iloisille veikoillekin, että silmät muljahtelee. Vertaa vaikka jutun otsikkokuvaan.

Tölkkien kyljestä löytyy vanhan liiton näkemys makujen aistimisesta. Tässä maistossa yllättäen tuli vastaan enemmän sweet- kuin bitter-osastoa. 

Puistokaljanäkyjä nähtynä kohti Katajanokkaa, Kruununhakaa, Merihakaa, Sörnäisiä ja Kalasatamaa.

Puistokaljoittelu sattui koulujen aloitusviikolle. Sibelius-lukion abeilla on traditiona telttailla Tervasaaressa koulun alkua edeltävä yö. Nurmikenttä täyttyi teltoista pikkuhiljaa.

0 IBU

Raaka-aineissa humalaa on mukana. Hiukan siitä yllätyin, koska oluen nimi indikoi nollakatkeroa. Kaipa siis teossa on hyödynnetty pelkästään kuivahumalointia tai muuta IBU-laskentakaavan kanssa kikkailua. Raaka-aineissa ei toisaalta mainita yrttejä, joilla 0-ibuisuutta voisi myös tavoitella. Voltteja löytyy 12,1%, joten tätä ei pidä sekoittaman alkoholittomiin nollaoluisiin.

Lähtökohdistaan tältä odottaa vahvaa maltaisuutta ja tietenkin olematonta katkeroisuutta. Oletukset toteutuu heti maistaessa, rankalla makeudella ryyditettynä. Oluessa yksituumaisesti huomataan sahtimaista makeutta, mutta vielä enemmän vahvan belgiblonden kaltaisuutta. Katkerointia ei erottuvasti maistu eikä pitäisikään. Toki jos olisi sokkomaistossa, en varmaan 0-ibuiseksi arvaisi, sen verran belgiblondemainen olemus dominoi.

Mikkeller 0 IBU Tervasaaren reunalla.

1000 IBU

Same but different, eli samaa kamaa kuin edellä mutta tuhannen ibun voimalla. Jaapa jaa, puhutaan kyllä tuhannen tulimmaisen teoreettisesta ibusta. Kemiallisen koostumuksen mielessähän maksimi-ibut on jossain siellä sadan paikkeilla. Laskentakaavaleikittelyllä päästään helposti ja kauas rajan yli niinkuin tässä tapahtuu.

Teoreettisiksi 1000 ibua jäävät senkin puolesta, että ei tämä edes erityisen katkeroiselta vaikuta, oli mitta-asteikko mikä tahansa. Vuosia sitten join toisen version Mikkellerin 1000 IBU:a ja silloin katkeron tuntu todellakin ampui katosta läpi. Tätä olutta ei voi sellaisena pitää, ja siinä pitkällä varastointiajalla on sormensa varmasti pelissä. Sitä kuinka paljon vaikutusta viivästetyllä nautinnalla on, ei pysty arvata.

Tässä on sama blondemainen fiilis tuoksuun ja voltitkin ovat samat 0-ibuisen kanssa. Maussa ei todella arvaisi katkeroa maksimoidun. Humalointi ei miltään kulmalta tuo wow-efektiä. Termoskassikylmänä tässä on jotenkin pikkukatkeroinen säröisä makuolemus, joka ei ihan asetu aloilleen. Tässäkään ei ole korostuvasti aromi- tai flavor-humalan tuntuja.

Kaksi ensin maistettua olutta ovat yllättävän samanlaiset. Megaibutus aavistuksen heikentää makufiilistä nollaversioon nähden, näin on aluksi viileämpänä. Lämmetessään 1000-ibuisen säröisyys muuttuu tasaisemmaksi ja alkua enemmän katkeroerottuvaksi. Kaiken kaikkiaan oluena se on hyväkiva kuten 0-ibuinenkin, mutta samalla hyvin yllättävä ennakkomielikuvaansa verraten.

Mikkeller 1000 IBU Tervasaaren reunalla.

3000 IBU

Mitenkä homma menee kolmetonnisen veljeksen kanssa? Alkoholia siihen on saatu muita enemmän, 15,5%.

Tuoksu on samalla tontilla pikkuveljiensä kanssa. Maku on edellisiä erilaisempi, alkoholinen, joskin perusmeininki on sama. Oikein kivahyvä olut tämäkin, makea maltainen jopa tahmaavasti, mutta ei ole nautintakunnossaan alkuunkaan selvää miksi ”3000 IBU”. Ehkä tämä ilmentää isot ibut yhdistelmänä craft-unelmaa, oluenpanon teoriaa, ajanhammasta ja markkinointia.

Mikkeller 3000 IBU Tervasaaren reunalla.

Kolmoisotto – speed tasting

Katsotaan vielä rintarinnan löytyykö kontrasteja sitä kautta helpommin. Väri on kaikissa samanruskea, 3000:nen hiukan tummempi. Kaikki tuottavat pienemmän puoleista vaahtoa, tosin nyt kaatomäärätkin ovat minimaaliset.

Puistossa juoma-astioiden kanssa saa tehdä kompromisseja ja pikanäytteenotto pahvimukista on pienoinen ongelma. Se ilmenee esimerkiksi siinä, että 0- ja 1000-versiot on latistuneet ja selvästi pahvistuneet eka maistosta. Ei ole täysin selvää paljonko havainnoista menee pelkästään pahvikupin piikkiin, ehkä aika paljonkin.

Tonnista maistaessa tuntuu, että nyt eroa kahdessa pikkuveljessä on enemmän kuin ensimaistoissa. Molemmat ovat ehtineet lämpenemään termoskassin kylmästään. Nopealla syklillä kolmetonnista perään napatessa sen ero luonteikkuudessa korostuu suhteessa aiempaan. Ullatus.

Speed tasting miniannoksin.

Lopuksi vielä blendaus siten, että kaikkia versioita on lurautettu samaan lasiin. Sekoituksen tunnistaa helposti samaksi juomaksi, ei siinä mitään. Ensimmäisenä huomiona näytteiden miksaus hävittää kolmetonnisen alkoholisuuden. IBU-cocktail muistuttaa eniten 1000-versiota. Ominaisuudet ovat keskiarvoistuneet, kaipa 0- ja 3000-versiot neutraloivat toisiaan.

Hyviä oluita kaikki, mutta bitteriä eivät tällä kertaa tarjoilleet.

Blendi jossa pienet määrät IBU 0, 1000 ja 3000:a.

Kiven takana piilossa majaillut Pirkka III heräsi morjestamaan pikkuserkkujaan.