Juuri nämä oluet päätyivät maistoon, koska vuoden-parin sisään myös Itämerellä seilaavat laivayhtiöt ovat heränneet omien oluiden teettämiseen. Tässä kaksi esimerkkiä sellaisista. Aikamoinen positiivinen muutossuunta pahvilavalager-taxfree-kulttuurin rinnalle. Tällä uudella saralla Helheim Hop Brewdogin panemana oli ehtinyt tuotehoodeille ensin. Harmi vaan, ettei sitä enää keväällä 2017 ollut saatavilla.

Mistä kaikesta ennakkomielikuvat syntyvätkään silloin, kun ei ole mitään aiempaa kokemusta oluesta. Joka tapauksessa tällä kertaa niiden mukaan tummaan lageriin kohdistui isommat, tai no, normaalitason odotukset. Tässä tapauksessa voivat olla osin vaikka kansallisuuksien välistä vieraskoreutta ja osin pakkauksen luomaa vaikutelmaa. Yliperämiehisyyden mukaan nimetyllä Försti Alella oli tästä asetelmasta enemmän voitettavaa, ja Vormsin saarella sijaitsevan kylän mukaan nimetyllä dark lagerilla enemmän hävittävää.

Försti Ale (4,5%)

Suomenlinnan Panimon Försti yllätti heti hienolla vaahtokukkeudellaan, rakennuskelpoista foamia. Kaunis tasaisen ruskettunut väri. Viileänä tuoksussa ei juuri mainittavaa, ehkä vähän karamelisoitua kosteaa pyyhettä ja lämmettyään miellyttävämmin sitä ruskeaa karkkia. Suutuntuma ohutta kivempi.

Maku on hyvinkin perusreseptin ale tummanpainavalla, toffeiseen olemukseen ajavalla maltaalla. Jättömaku on suhteellisen raskas, kielen päälle levittyy ja jää päämakua tunkkaisempaa kinuskia. Odottelu ja oluen hienoinen lämpeneminen ei varsinaisesti paranna tilannetta. Varsin hillitty humalointi, ominaisimmaksi jutuksi profiloituu pehmyt maltaisuus kaksitahoisine karamellisävyineen. Odotukset olivat maltilliset ja siinä mielessä saattoivat ylittyäkin.

Löytyy muuten Italiasta melkein edellisen niminen panimo:

Norrby Dunkel (6,3%)

Vormsi-panimon dunkelissa on asiallinen puolen sentin tasainen vaahtokerros. Väri selvästi tummempi ruskea kuin vertaisoluellaan. Tuoksussa voimakasta kylmää kaakaota. Makukin voimakas erittäin tummasuklainen mämmiin ainakin mielikuvatasolla vihjaava. Suutuntuma tyyliin peilaten miellyttävän täyteläinen jopa kermainen. Tuon mainion piirteen vastapainoksi ikävä kyllä erityisesti alku- ja loppumaussa on omaan kitaan sopimatonta tylppää maustemaisuutta ja mustamaltaista kitkeröä.

Lasissa lämmetessään maku muuttuu vielä tuskallisempaan tummakitkerään suuntaan. Mukavasta suuntäyttävästä kermamaisuudesta huolimatta tämä oli kokonaisuutena hankalampi tapaus. Pitipä tarkistaa päiväyskin, sitä oli vielä puoli vuotta jäljellä.

Konfrontaatio

Näistä kahdesta Försti veti pitemmän korren, jos toki vielä selvästi viileänä Norrbykin oli suht ok. Makuasioita niinkuin aina, mutta mieltä poksauttelevia efektejä ei päässyt syntymään. Yhdistävänä tekijänä molemmille itse asiassa olivatkin hieman ristiriitaiset fiilingit. Tämän maiston oluista ei esimerkiksi ollut Helheim Hopin haastajiksi, mikä olisikin ollut kovan luokan saavutus.