Ainekset minilomaan

Lähtökohtana matka tuli suuntautumaan perheen kanssa Tanskan Legolandiin. Silloin lapsikeskisyys on tietenkin matkan prioriteetti kaikin puolin. Mutta onko siihen mitenkään helposti ja joustavasti yhdistettävissä olutkulmaa? Löytyykö mitään sopivia kohteita tai tuotteita arkisen liikkumisen lomaan. Ennakko-odotukset oluen suhteen näistä lähtökohdista olivat vaatimattomat, vaikka Tanska olutmaaksi tiedetään.

Legoland sijaitsee reilun 6000 asukkaan taajamassa Billundin liepeillä. Paikan kokoon nähden sen lentokenttä on yllättävän vilkas ja kansainvälinen. Itse asiassa se on Tanskan toiseksi vilkkain kenttä. Legopuiston ohessa matkailijoita vetää Lalandian vesipuisto, ja pian myös nyt rakenteilla oleva mittavan näköinen ”Legoland2” ympärivuotinen huvipuisto, joka nousee Billundin keskustaan lähelle Legon innovaatiokeskusta. Se ensimmäinen Legoland perustettiin 1968 ja nythän näitä on ympäri maailmaa yhteensä 9 kappaletta.

Lentokentän Budgetilta hyvissä ajoin etukäteen vuokrattu auto oli hävyttömän halpa (ti-pe 37€). Vaikkei olisi ollutkaan, niin auto olisi pitänyt ottaa. Vuokraus oli tehty kategoriaan Ford Fiesta tai vastaava, ojensivat cross-over Bemarin. Well-received.

Pakko makustella hetken paikkakunnan nimeä: Billund Billund Billund. Hieno nimi. Siis niinku kirjaimellisesti suomennettuna: Autolehto (bil-lund). Hieno nimi.

Matkaa kuvien kautta

Kohteita kartalla

Yllä näkyy enimmät kohteet, joista kirjoituksessa puhutaan. Lisäksi viisi muuta lähintä panimoa löytyy karttaa neljä tasoa ulospäin zoomaamalla. Autoillen kaikki nuo olisivat helposti tavoitettavissa. Tosin ei tullut niitä kierrettyä, vaikka läheisessä Vejlen kaupungissa kävimme. Siellä olisi ollut kaksi panimoista ja paljon muuta.

Hotelli

Billundin keskustassa sijaitseva Hotel Refborg löytyi Legolandin webbisaitin kautta.

Huvipuistoalueella olisi ollut hieman kalliimpaa hotellimajoitusta tarjolla, mutta se ei nyt houkuttanut. Refborgia voi autoilevalle suositella keskustasijainnin ja idyllisyydenkin suhteen. Erityiskehut respan luota löytyvästä myymälästä, josta saa tanskalaisia ja muita craft-oluita yhteensä tuplajääkaapillisen verran. Sitä ei osannut odottaa. Näissä oloissa hito hyvä valikoima.

Täysin mahdoton kuvitella, että suomalaisessa pikkuhotlassa tai isoimmassakaan kuviteltavissa olevassa olisi vastaavaa. Myöhemmin paljastui, että vastaavat valikoimat löytyy halvemmalla monista pienistä ruokamarketeista, mutta silti hieno juttu.

Hotel Refborgin myymälä ja sen positiiviset bissekaapit.

Hotellin ravintolassa viinatkin oli kenen tahansa käden ulottuvilla. Suomi ja Tanska ovat henkisesti paljon kauempana toisistaan kuin 80-luvulla pohjoismaisen yhteistyön huumassa varttunut voisi uskoa. Tästä aiheesta muitakin esimerkkejä myöhemmin.

Matkan maistot, eka bisse

Grauballe Bryghusin Franks IPA (7,5%) on hotellin omasta puodista. Hinta 48 DKK/0,5l (13€/L).

Komeansamea puhtaan ruskea väri, kermamainen tiheä kestävä vaahto. Runsas tuoksun aromihumalointi, puutapihkaa, havumetsää, humalahartsia ja yrttejä. Suutuntuma dipaksi ohuehko muttei ohut. Hiilihapot on vähäisiä suhteessa vaahtoamiseen.

Oluen humaloinnista mainitaan ”mæskehumle, first run humle, kedelhumle, aromahumle”. Monenlaista humalointia on harrastettu. Ensimmäinen viittaa mäskäyksen aikaiseen humalointiin, kedelhumle kaikkein tavanomaisimpaan keitonaikaiseen humalointiin ja aromahumle myös tavanomaiseen kuivahumalointiin.

First run humlella kaiketi tarkoitetaan samaa kuin first wort hoppingilla (FWH). Tämä on mäskihumaloinnin kanssa hieman harvinaisempien humalointitekniikoiden joukossa. Olutta juodessa huomasi, että se mitä hardcore-panemisen foorumeilla sanotaan FWH-tekniikan tuomasta pehmeydestä humalointiin, voi totta tosiaan pitää paikkansa!

Mitenkään konkreettisesti FWH:n vaikutusta ei ole ennemmin päässyt tiedostavasti ja erottuvasti toteamaan. Katkeroista terävyyttä tästä oluesta ei löydy vaikka sekä katkeroa että flavoria on. Itsehän usein kaipaan räiskettä ja räimettä humalointiin, mutta hyvä se on humalointi näinkin. Toisekseen mieltymys lie paljolti myös tottumuskysymys. Tähän uuteen sävyyn voisi helpostikin tottua vanhan tottumuksen kustannuksella. Upea ja avartava humalakokemus.

Flavoria on tuotettu First Gold ja Centennial-humalilla, aromit enimmäkseen Citralla. Katkerot ei maussa riehu muun humaloinnin yli vaikka tyyliluokitus on IPAa ja speksi sanoo IBUiksi 80. Jotenskin muuten tuntuu, että aiempina viime vuosina IPAt yhdistyivät yleisesti ottaen voimallisemmin juuri vahvaan katkerointiin, kun taas nykyään enemmän flavorointiin.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin.

Ps. Olisi muuten suomenkielisillä humalointitermeillä vakiinnuttamisen paikka, jos läheskään kaikkia tarpeellisia edes löytyy. Mut finglish aina toimii.

Legoland

Ken tästä portista käy, saa kaiken legoista nähdä ja enemmän. Suurimpia vuoristoratoja ei löydy, mutta aika lailla täysiverisenä huvipuistona tätä voi pitää, ei pelkästään valtavana Lego-näyttelynä.

Legolandin partnerina on Royal Beer panimo. Sen tuotteita ei puistossa lähdetty etsimään, niihin ei vahingossa törmätty, eikä niitä jääty kaipaamaan. Miksikö ei jääty kaipaamaan? Olut ja huvipuisto on epäkiinnostava yhdistelmä. Ne eivät leiki yhdessä.

Ulkoilmaan rakennettuja valtavia legokaupunkeja. Tämä on Legolandin perinteisintä osastoa kauan ennen Ninjago 4D-leffoja ja muuta yritysidean uudelleen keksimistä. 

Legoista oli väsätty myös panimo.. no ei.. meijeri sen väitetään olevan.

Billundin marketeista

Billundissa on monta ruokakauppaa, vilkaistaan niistä yhtä: Super Brugsenia.

Sama juttu joka marketissa. Vahvat ja heikot alkomahoolit lepäävät rennosti hyllyissä kaikkien ulottuvilla. Mutta mitään ostoryntäystä ei näy. Sentään ollaan sen verran paranoidisia, että tiukat viinat on sijoitettu kassojen läheisyyteen.

Super Brugsenin oluthylly.

Aamutuimaan arviolta 70-80 vuotias pariskunta katseli pääsiäisoluita. Pitkän hyllyn toisesta päästä seurailin venytetyn hetken heidän toimintaansa. Molemmat olivat kiinnostuneita siitä, mitä olutta ostetaan eikä päätös ollut mitenkään nopea. Siitä selvästi keskusteltiin.

Vastaavaa näkyä ei pysty kuvittelemaan Suomessa vielä: Että vanhemmat eläkeläisetkin huolella valitsevat oluensa ja ylipäänsä juovat käsityöoluita. Jos mietitään nykyisten 80-vuotiaiden käyttäytymistä ja ajatellaan sukupolven väliksi 25 vuotta, matkaa tanskalaispariskunnan tapoihin voi arvata olevan ainakin yhden, ellei useamman, sukupolven verran.

Mutta ollaanko nuoremmissa ikäluokissa – siinä yhden-kahden sukupolven päässä tulevassa nykyisten 30-55 vuotiaiden ryhmässä – niin kaukana tanskalaisista kuin poliittisen myllytyksen läpikäymän keskustelun jälkeen jää valtiolliseksi näkemykseksi. Usein ihastellaan mannermaista alkoholin käytön kulttuuria ja samalla kielletään sen tuleminen. Tästäkin huolimatta, olueen suhtautumisessa muutoksen siemen itää vahvasti.

Kuusi ”erikoisolutta” muuten valikoitui pariskunnan ostoskärryyn.

Hyllyn päädyn pääsiäisoluita.

Matkan maistot, toka ja kolmas bisse

Yhtä hyllyn päädyn påskeöleistä ostin itsekin: De 5 Gaarden Hannibalia (6%).

Kirkkaan tummakuparista väriä, karamaltaista tuoksua ja makua, lievän alkoholilämmittävää, makeaa ja suklaista. Sitä sai mitä tilasi, stereotyyppisen pääsiäisolutmaista. Vain noita, kissa ja nokipannu puuttuvat.

Kotiolutharrastajan arvio tästä: Pienen erän voisi panna.

Maistettua tuli myös Indslev hvede IPA (5,5%). Huomionarvoisesti tässä on vehnää ja vahvaa humalointia samassa. Silti tämä juoma ei ole lähelläkään tyyliä american wheat. Se on baijerilaisempaa reippaalla humaloinnilla, mikä on tosi epäkonventionaalista. Ajatus tiivistyy tämän tapauksen osalta: ipa ipana, vehnä vehnänä.

Kotiolutharrastajan arvio tästä: En panis.

Matkamuistoja Super Brugsenin oluthyllystä

Yhdeksän olutta tarttui koriin. Niistä seitsemän pääsi Suomeen asti, mm. Tanskassa sokkotestin voittanut Vulcano Classic pilsner. Kiinnostavimmasta päästä voi muutoin mainita Mumme-oluen. Se oli suoranainen pakko-ostos, koska Suomessa ei ole kertaakaan tätä tyyliä tavannut. Ostoskorillisen hinta oli 155 DKK, josta keskimääräiseksi litrahinnaksi saa 4,6 €/L. Ei ole todellakaan paha raha tanskalaisista pienpanimoista, joita tässä myymälässä oli edustettuna kymmenkunta erilaista.

Billund Brewery: Dansk Mjød

Vastoin aivan ensimmäisiä ennakko-odotuksia pikkuruisesta Billundista löytyi panimokin: Dansk Mjød. Senkin takia vastoin ennakko-odotuksia, että kyseinen panimo ei tullut vastaan laajemmissa tanskalaisten panimojen nettilistauksissa.

Panimo keskittyy hunajasiman (engl. mead) valmistukseen, mutta tekee myös kahta hunajasiman ja oluen sekoitusta, sekä myy mukavalla repertuaarilla tuontioluita ynnä muita juoma- ja ruokaspesialiteettejä.

Dansk Mjødin oma tuotanto. Vasemmalla kymmenkunta eri tavoin maustettua hunajasimaa. Kuvan oikeassa reunassa oluet.

Ostosten valinta eri tavoin maustetun hunajasiman ja oluiden joukosta oli hankalaa. Henkilökunta tuli nopeasti avuksi tarjoten tietoa juomista ja maistiaisia.

Paikan päällä maistoon päätyi maustetuista hunajasimoista Viking Blood (19%), jossa on mukana humalaa ja hibiskusta (kukkiva pensaskasvi), sekä miedompi Skjalde Mjød (14,8%). Näistä miedompi miellytti enemmän ja otin sitä yhden pullon (26,8€/L).

Toinen ostettu pullo oli Old Danish Beer (10,1%, 11,7€/L), sanotusti brown ale tyyppistä olutta. Tai siis oluena tätä myydään. Tarkemmin ottaen se on oluen ja hunajasiman sekoitusta. Lähemmässä keskustelussa myyjä käytti englannin kielistä termiä braggot, joka kertoo hunajasiman teossa käytetyn mallasta.

Hunajasimasta juomana on kerrottu enemmän vanhemmassa postauksessa. Kotiin kannetuista Dansk Mjødin juomista ehkä kenties lisää myöhempinä aikoina. Vielä ei ole korkattu.