Kotiin tuomisina matkamuistot ovat tärkeitä ja niitä Costa del Sol onneksi tarjoaa. Tosin jo marraskuun lopulla paikan voisi nimetä Costa del Precipitationesiksi. Säästä viis, tässä matkakertomusta Malagan alueen bottleshoppailusta. Kaupunkikohteet on koottu heti kärkeen tähän kartalle, ja muutkin tekstissä mainitut paikat löytyy kun zoomaa karttaa ulospäin neljän-viiden tason verran.

La Botica de la Cerveza – Malagan helmi

Olin liikkeellä samoilla hoodeilla samoissa meiningeissä viimeksi puoltoista vuotta sitten. Silloin oli nettiä kahlaten löytynyt enemmänkin bottleshoppeja. Nyt useimmat niistä olivat hävinneet listoilta ja jäljellä oli vain yksi sopiva, La Botica de la Cerveza. Lyhyellä googletuksella oli toinenkin bottleshop tyrkyllä mikä kuitenkin näytti tukkumyynniltä eikä aiheuttanut toimenpiteitä. Aika kaukana keskustan ulkopuolella se olikin. La Botica de la Cerveza on sama, jossa jo aiemmin oli tullut asioitua. Silloin paikkoja maastossa etsiessä tuli vesiperiä ja tietojen luotettavuus jäi arveluttamaan. Tällä kertaa intoa isompiin taustatöihin taltutti se kun aiemmasta kokemuksesta tiesi tämän yhden paikan hyväksi ja sijainninkin tarkkaan.

Siesta on pohjoiseen päivärytmiin tottuneelle outo paikka. Espanjalaisten lepohetki iltapäivällä-alkuillasta olisi just niin hyvä aika tehdä ostoksia rennosti ja sen enempää loma-aikatauluja säätämättä. Tämän pullokaupan aukioloaika on 12-15 ja taas 19-02, joten käynti vaatii aukiolojen aktiivista varmistamista ja menojensa sovittamista.

La Botica de la Cervezan julkisivu ja valikoimaa.

La Botica de la Cervezasta ei halpaa bisseä saa, mutta espanjavalikoimaa on hienosti kertaluonteisesti tai harvoin asioivalle. Hankalahan näitä on muuten saada, joten pelkkä saatavuus riittää hyvin syyksi käyntiin. Talteen saatuihin oluihin voi suhtautua kuin keräilykappaleisiin. Pullohinta on helposti se 5€ kappale. Tarkemmin laskien omat ostokset paljastivat keskimääräiseksi hinnaksi 4,7€/kpl.

Uutuusoluiden hylly.

Kaupankäyntiä melkein hankaloitti, ettei ollut myyjämiekkosen kanssa kunnolla yhteistä kieltä. Isompaan hifistelyyn valinnoissa ei siksi ollut saumaa. Fokus oli tiukasti espanjalaisiin craft-oluisiin ja niistä vielä preferenssi kaikkein paikallisimmissa. Myymälässä oli yksi kokonainen hyllysarake espanjalaisia oluita ja sen päälle kaksi hyllyä uutuuksia. Loput paikan oluista oli importteja, jotka tuli sivuutettua valintoja helpottaakseen. Pöydällä lojuneen olutkatalogin pohjalta arvioiden oluita oli kaikkiaan kolmisensataa. Nopealla arviolla espanjalaisia erilaisia craftbissejä oli kolme tusinaa ja niistä 12 lähti matkaan. Sen verran painonkin puolesta helposti mahtuu matkaan, kun on varusteena kaksi kovaa matkalaukkua. Ikinä ei ole hajonnut pulloja laukunpaiskojienkaan toimesta. Eikä hajonnut nytkään.

Kotiintuomiset. Can’t wait.

Lopuksi yritin udella kauppiaalta muista pullokaupoista. Myyjä yllättäen kertoi bottle shopeja löytyvän ihan läheltä 2-3 muutakin. Vaan enpäs usko, että ymmärsi kysymystä oikein. Muutenkin kommunikointi englanniksi oli tarpeettoman sekavaa. Jos hän tarkoitti lähellä sijaitsevan muutamia pubeja, niin se on helppo uskoa se. Yhdessä läheisen Plaza de la Mercedin irkkupubeista kaffet tulikin imaistua olutshoppailun päälle. Ja sen jälkeen mentiin rattiin jännittämään saako auton ulos helevetin ahtaasta parkkihallista. Eipä ihme, että suuri osa auton kyljistä on rytyssä täällä. Parkkipaikat Malagan ytimessä on ongelma. Niitä ei ole. Nyt on tullut koeteltua kaksi bottleshopin sijaintiin nähden lähintä “parkkitaloa”. Todella nihkeän ahtaita paikkoja, eikä montaa muuta muutenkaan ole. No, kummallakin kerralla parkkeeraus kuitenkin onnistui. Ovat merkattuna oheiselle kartalle. Bisselähteelle piti päästä sillai lähelle, ettei tarvinut pulloja pitkin poikin kaupunkia retuuttaa. Vastaisen varalle ehkä kuitenkin etsiytyisin jalankulkuetäisyydelle ydinkeskustasta poispäin ja etsisin kadunvarsipaikkoja, joita jo syrjäisemmillä kaduilla saattaa löytää.

Bottleshopin verevä setä.

Bottleshopin kalpea turisti.

Malagan keskustan tavoitettavuus on harvakseen käyvälle heikompi mihin on Helsingissä tottunut. Renfe-junayhteydestä huolimatta. Kulkemisen hankaluus on sääli erityisesti suhteessa siihen miten upeanviehättävä Malagan vanha kaupunki sokkeloisine kävelykatuineen ja ravintoloineen on. Jos matkan pääkohde sattuu olemaan aurinkorannikolla Malagan ulkopuolella se pieni vaiva kannattaa nähdä, että pääsee ihmettelemään vanhan kaupungin labyrinttejä. Se on ikään kuin miniatyyriversio Barcelonan loistokkuudesta. Ja huumorimielessä löytyy myös Ale-Hop niminen putiikki, jolla ei ole mitään tekoa oluiden kanssa. Kotimaisista sitä lähellä on vaikka Tigerin tilpehööriformaatti.

Ale-Hop shop, krääsämyymiö.

Autolla liikkuessa tavoitettavuuden haaste ei ole yksin Malagan liikennejärjestelyt. Siestan takia neljä kertaa päivässä ruuhkatukokset vaivaavat ahtaita kaupunkiväyliä muuallakin. Liittyy hyvin vähän olueen, mutta kun kerran autoista puhutaan niin Malagassa on aivan loistava Museo Automovilistico. Aina ei tee mieli visitoida samaa museota toistamiseen, mutta tänne huvittaa tulla vähintään sen toisenkin kerran. Käsittämättömän hienoja autoja! Toinen toistaan upeampia! Kuusi tähteä viidestä!

Näitä löytyy automuseosta kokonaisina.

Muita ostospaikkoja

Entä mistä muualta pullo-oluita löytyisi? Ex tempore tuli mentyä El Corte Ingles tavarataloon. Eihän sen artesaanioluthylly ollut mitään kymmeniin viinihyllymetreihin verraten, mutta oikein kiva silti. Tässä valikoimassa Domus -panimon Cream Beer 15% vaikutti kummalliselta ja samalla kiinnostavalta tapaukselta. Jää myöhempään tutkintaan mistä siinä on kysymys.

El Corte Inglesin artesaanioluet.

Paikallisen Prisman eli Carrefourin cerveza artesana -valikoimaa löytyy myös hitusen. Erityisesti tuli hankituksi pari Murex-panimon olutta. Panimo sijaistee Axarquíassa Torre del Marissa Malagan itäpuolella. Sattuu myös olemaan lähellä idyllistä Frigilianan käsityö- ja panimokaupunkia, jossa La Axarcan kiertolaispanimo sijaitsee. Murexit meni maisteloon paikan päällä.

Murex-imuttelun fiilikset

Tumma 6,5-prosenttinen Negra on ylitsevaahtoava. Ei ole ihan täydessä tikissä. Sama havainto jatkuu sekä tuoksuun että makuun mustan maltaan ja/tai paahdetun mallastamattoman ohran ylikorostuneena kitkeryytenä. Kitkeryys sekoittuu ehkä vahingossa sattuneeseen maitohappokäymiseen. Jos happamuus olisi tarkoituksellista, niin tyyliin nähden voisi pitää jopa innovatiivisena piirteenä. Eipä osannut espanjankielistä etikettiä kovinkaan pilkulleen tulkita, mutta rohkenisin väittää ettei ole hapanolutta tässä tavoiteltu. Joka tapauksessa happamuus ei ollenkaan istu makukomboon itseä miellyttävällä tavalla. Runko on ohut eikä maku ole erityisen maltainenkaan. Humaloinnin keveys ei tue luokittelua esimerkiksi black ipaksi. Ei nouse suosikkilistalle oikein miltään kulmalta.

Tämä nyt oli tämmönen kappale. Aiemminkin laatuvaihtelut on espanjalaisissa artesaaniaoluissa tulleet löydettyä, joskin kokemukset ovat valtaosin olleet hyviä ja innostavia. Jännä nähdä miten kotiin roudattavan saaliin kanssa käy. Pikkuhiljaa se tulee selviämään.

Kotiolutharrastajan arvio: En panis

Murexin Rubia ale on jälleen odotettua happamampi, mutta tässä tapauksessa se toimii. Tosin tässäkin veikkaukseni olisi, että happamuus on tahatonta. Pilseniä on mallaspohjana, vähäisesti humalointia ja vahvuutta 4,5%. Kevyt ja vaalea, odotettuun tyyliin nähden erilaisen kiva. Vaahtoilu tavallisella hyvällä tasolla eikä happamuuden ohella yllätysmakuja ollut kuten edellisessä Negrassa.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin