Aiemmassa postauksessa tutkailtiin kaksivuotiaan kotioluen makua. Siinä vahvan belgialen tapauksessa vielä ei merkittävämmin ollut muuntumista tapahtunut ja vahvemmat, sanotaan yli 8% oluet voivat pitkäänkin säilyä juomiskelpoisena. Esimerkiksi barley wine tyylinen Thomas Hardy’s ale (11,7%) uskaltautuu väittämään säilyvänsä 25 vuotta ja yli 15% vahvuisilla oluilla on nähty viittauksia jopa 100 vuoden säilymisaikoihin. Pitkä säilytys todennäköisesti ainakin hieman hapettaa olutta ja maku siinä voi muuttua hyvinkin etikkaiseksi. Viime kädessä sekin on sitten makuasia pitääkö maun muuntumista pitkässä säilytyksessä pilaantumisena vai kiinnostavana ja hyvänä juttuna.

Kokeiluja voi tehdä ja erikoisuutta tavoitella äärevillä säilytysajoilla, mutta ehkä kiinnostavampaa on silti nauttia olut ennen kuin sen huippumaku on selvästi ohittunut. Sinänsä mainio olut voi hiilihappojen vähetessä mennä todella flättiin ja ankeaan kuntoon, vaikkei varsinaisia hiiva- tai bakteerikontaminaatioita tapahtuisi missään vaiheessa.

Vintage beer skene vaikuttaa vielä olevan kovin pientä eikä siitä juuri näe kirjoitteluakaan. Voi silti veikata että kyllä se sieltä alkaa nousta craft beer innostuksen vanavedessä.