Toinen erä: Erdinger pullo vs Erdinger tölkki

Edellinen postaus – ottelun 1. erä – jätti tuloksen täydellisen ratkaisemattomaan tilanteeseen siitä, olisiko pakkausmuodolla merkitystä Erdinger-hefen maistuvuuteen. Juomanäytteiden merkkaukseen liittyi lopulta epäselvyyttä siinä määrin, että tehty huomio pullossa olleen oluen paremmasta maistuvuudesta voisikin olla tasan päinvastoin. Niinpä oli syytä toistaa sokkotesti.

Uusia Erdinger-näytteitä hakiessa huomio kiinnittyi hintaan. Pullo 4,29 eur/0,5L (sis. pantti 15 snt), tölkki 3,89 eur/0,5L (sis. pantti 10 snt). Tölkki on halvempi panttien huomioon ottamisen jälkeenkin. Ostopaikka oli sama kaikissa neljässä näytteessä.

Vasemmalla pullo, oikealla tölkki. Sama sisältö, sama määrä sisältöä, eri pakkaus, eri hinta.

• Pullo: Parasta ennen 01/2019, eli todennäköisesti samaa erää kuin ykkösvaiheen testissä.
• Tölkki: Valmistettu 21.2.2018, vanhenee 21.2.2019, eli noin 2,5 kk myöhempää erää kuin ykkösvaiheen tölkki.

TasteLab testaa: Huomiot teistingistä

Teippimerkattu tuoppi

Tällä kertaa oli otettu täsmälleen samanlaiset lasit erojen minimointiin koejärjestelyssä. Vaikka *nyyh nyyh* weizen-lasityylistä pitikin luopua pinttilasien eduksi. Näytteiden erottamiseksi toiseen lasiin oli sutaistu teipin palanen. Lasit oli tällä kertaa myös hyvin  jäähdytetty jääkaapissa.

Molempien juomanäytteiden lämmöt suoraan jääkaapista otettuna ja IR-mittarilla havaittuna olivat 9^oC. Hiukan hämmentää noinkin korkea lukema. Uusi kysymys nousee siitä kuinka hyvin vaahtokuoren päältä napattu lukema edustaa oluen rungon lämpötilaa.. Jääköön se tällä erää  enempää tutkimatta. Mittaustulos oli joka tapauksessa sama molempien pinnasta liipaistuna.

Molemmissa tuopeissa ulkonäöt olivat hyvinkin samanlaiset sekä värin että vaahdon osalta. Vaahdot laskeutuivatkin likimain samaa tahtia, toisin kuin 1. erässä.

Toisen kierroksen Erdinger-vehnät. Näyttävät lähes identtisiltä kaikin puolin.

Teipillä merkattu tuoppi

Tuoksu oli tosi raikas, aavistuksen hiivainen, ei kuitenkaan erityisemmin esterinen, jos ollenkaan.

Maku oli pehmeä suuntäyttävä, hienoisen pullataikinaisen neilikkainen. Sopivalti hiilihapokasta, ei mainittavan banaaninen. Oikeastaan todella kermamainen, mikä hefelle yllättää.

Tuoppi ilman teippimerkkausta

Tuoksu oli oikein raikas, pienesti hiivainen, ei kuitenkaan kovin esterinen, jos ollenkaan.

Maku oli pehmeä suuntäyttävä, herkästi pullataikinaisen neilikkainen. Sopivalti hiilihapokasta, ei mainittavan banaaninen. Tätä ei varsinaisesti halua sanoa kermaiseksi, se on edellistä suorempi siinä suhteessa ja ainoa mainittavampi ero juomanäytteiden välillä.

Loppupuhinat makumatsista

Saatiinko uutta heikkoakaan signaalia kumpi olisi parempi pakkausmuoto? Molemmat toisen kierroksen juomat olivat varsin nautinnollisia hefejä, ei aivan superhuippuja nämäkään. Vaan kylläpä olivatkin samankaltaiset!

Edeltäneessä ensimmäisessä sokkotestissä näytteiden miellyttävyysero oli tuomaroitu (otaksutun) pullonäytteen eduksi, ja silloin pullohefe oli noin kaksi kuukautta tölkkihefeä tuoreempaa. Tässä toisessa maistossa ikäeroa oli yhden kuukauden verran, mutta nyt tölkkiversio oli se tuoreempi. Toisessa maistossa molemmat oluet olivat hyvin kunnossa eikä ensimmäisen maiston tapaista kontrastia niiden välille syntynyt.

Koska eroa makuun ei nyt syntynyt ei ole niin väliä kumpi lasi sisälsi kumpaa olutta, mutta todetaan silti:

• Teipattu lasi = pullo
• Ei teippiä = tölkki

Yhteensä neljästä testaillusta vehnäoluesta kaikista vanhin hefe-erä oli myös heikointa. Sen ikä oli noin 5 kk kun muut olivat noin 2,5-3,5 kk vanhoja. Havaittu Erdinger-ero taitaaa olla ennemminkin oluterien iässä eikä ehkä ollenkaan pakkaustavassa. Tämä otaksuma tukisi postaussarjan osien I-IV pääviestiä. Ikääntymisefektin päätyminen selittäjäksi tuntuu ainakin loogiselta.

Kokeilu ehdottelee sitä, minkä havainnon on vähemmän kontrolloidusti aiemminkin tehnyt: Isot ja perinteiset toimijatkaan eivät ole immuuneja laadun heittelylle, joskaan erot laadussa eivät ole yhtä suuria kuin pikkutoimijoilla. Hyvin vähän on tehtävissä sen jälkeen kun myyntierä on lähtenyt panimolta kohti kauppojen hyllyjä. Etkä voi panimona tietää kauanko mikäkin olutannos ehtii vanhenemaan, ennenkuin se kuluttajan kurkkuun solahtaa.

Vuonna 1886 perustettua ja edelleen yksityisessä omistuksessa olevaa Erdingeriä voi hyvin pitää isona toimijana. Se on kotimaassaan Saksassa merkittävien panimoiden joukossa. Esimerkiksi vuonna 2014 tuotantoa oli 180 ML ja vientiä 90 maahan. Vuonna 2015 kotimaansa markkinoille tuotantomäärä oli 150 ML.

Kokonaisuuteena Erdinger-testitkin vihjaavat samaa tulosta kuin aiemmat pullo vs. tölkki -pohdinnat. Niiden perusteella ei vaikuttaisi toisen pakkausformaatin tuottavan toista huonompaa tai parempaa makua.

Jälkitestinä loput pullosta ja tölkistä kaadettiin jälleen isoihin vehnäoluttuoppeihin. Isoissa laseissa saatiin taas samanmoiset näöt rungon puolesta, mutta ”ei teippiä” -versio kehitti enemmän vaahtoa. Muutoin ja nimenomaan maun puolesta havainnot olivat tasan linjassa pint-tuoppeihin kaadettujen näytteiden kanssa.