Ne on kesäilmat taivaalla nyt, mikä vaatii kesätyylistä olutta kans, tietty.

* VAROITUS! Artikkelin lopussa lukijaa odottaa yllätys. *

Sokkotesti: pullo vastaan tölkki

Koejärjestelyssä oli pyydetty avustajaa kaatamaan olut tuoppeihin ja olemaan aluksi kertomatta kumpi lasi sisältää pullosta ja kumpi tölkistä peräisin olevaa bissee. Molemmat pakkaukset – pullo ja tölkki – sisältävät vaaleaa suodattamatonta Erdingerin vehnäolutta (5,3%).

Yläpuolella kuvassa voi havaita, että ovat hiukan erilaisia nuo käytetyt tuopit. Toisessa ei ole mitään merkintöjä ja toisessa sattuu olemaan Franziskanerin logo sivussa. Näytteet on helppo lasin perusteella erottaa toisistaan eikä pitäisi mennä sekaisin ainakaan.

Juomien tunnusmerkit ja ensivaikutelmat

A) Lasi, jossa on logo kyljessä (ns. ”label”)

Vaahto laskeutui paljon äkimmin kuin toisessa näytteessä, mutta oli aika hieno sekin pitsiä jättäen. Värit oli molemmissa oluissa yhtenevät ja kutsuvan luontevat hefelle.

Tuoksu oli hillityn ja erottuvan hiivainen, ehkä hyvin miedosti banaaninen. Tässä vaiheessa jäljellä oli enää vain ohut vaahtokuori tuoksuun vaikuttamassa.

Maisto pian vaahdon lähes laskeuduttua: sameankaltainen, yllättävän flätti mikä jättää vähän penseän fiiliksen. Maku ei ottanut tuoksun jälkeen odotettuja askelia raikkauteen eikä banaanisuuteenkaan. Aika mälsä hefeweizeniksi suorastaan.

B) Lasi, jossa ei ole merkintöjä (ns. ”no label”)

Tuoksu on edellistäkin vaimentuneempi (samanaikaisesti on edelleen 5cm vaahto päällä), kuitenkin vertaisnäytettään vaimeasti heijasteleva. Tässä vaahdon kesto oli minuutteja pidempi. Odotus vaahdon laskeutumisesta: 0,5cm kohdalla tuoksu jää yhä neutraaliksi inspiroiviin hefeodotuksiin nähden.

Maku kuitenkin miellyttää selvästi toista enemmän. Tämäkään ei ole tyylissään huippuinnostava, vaan ennemminkin ok-perus.

Kuplajuomia nämäkin

Lasin kylkiprintillä ei varmaan saa fysikaalista eroa juoman olemukseen, mutta lasilla muutoin ehkä saakin. Ainakin tässä testissä ohuempi lasi (”no label”) vaikutti pitävän juoman pitempään viilempänä. Näinhän se yhden teorian mukaan menee.

Lasien paksuudessa oli selvä ero.

CO₂-volyymi on baijerilaisvehnälle tyypillisesti runsas. Molemmista vaahdoista ja kaadon jälkeisistä rungosta vapautuvista kuplaryöpsyistä näki, että hiilidioksidia oli reilusti kuten tyyliin kuuluu. Mitään kihelmiöintiaistimusta ei suuhun kuitenkaan syntynyt. Erityisesti näin logolla varustetun (”label”) tuopin kanssa.

Runsaat vaahdot kuten kuuluukin. Vain toisella vaahto kesti kasassa lasin reunojen yläpuolella.

Logolla varustetun (”label”) tuopin kuplintaa heti kaadon jälkeen.

Kuvattoman (”no label”) tuopin kuplat vastaavasti. Visuaalisesti samankaltaista käytöstä on molemmissa.

Tiivistys havainnoista

Labeloitu lasi vaikutti rungoltaan flätimmältä. Juomien lämpötilaero voisi periaatteessa viedä vaikutelmaa tähän suuntaan, vaikkei toinenkaan erityisen suussakuplivan tuntuinen ollut. Kuplivuuden tuntu on siinä mielessä kiintoisa detalji, että sillä on vaikutus juoman janonsammuttavuuteen. Mikä puolestaan korostuu hefelle ominaisissa kesäkuuman nautintahetkissä.

Laajemmalla kaarella katsottuna oluet olivat olennaisesti samanlaisia, mutta silti miellyttävyysvalinta osuu selvällä erolla kirkkaan lasin näytteeseen (”no label”).

Eroavuuden syytä spekuloidessa voisi sekin olla, että kuvallisen tuopin (”label”) olut on hiukan paperisen oloinen vanhentuneen oluen suuntaan. Katsotaan päivämäärämerkinnät:

• Tölkki: tehty 5.12.2017, vanhenee 5.12.2018
• Pullo: parasta ennen: loppu 01/2019

Näinpä kovin suurta eroa ei erien iässä ole. Se on luokkaa alle 2 kk eikä kumpikaan näyte ole vielä kaamean vanha (4-5 kk ikäisiä). Sen verran ikää näillä kuitenkin on, että ehkä se selittää alkupään nillitykset siitä ettei kumpikaan tuntunut hefeksi huippuinspiroivalta.

Kliimaksi – kumpi on kumpi

No niin, etsitään avustajan jättämä lappu, jolle on merkattu tieto siitä kumpaan lasiin oli kaadettu pullosta ja kumpaan tölkistä. Tadaa!

• ”Label” = tölkki
• ”No label” = pullo, ja siinä meillä on testin voittaja!

Tulos signaloi etua pullopakkauksen hyväksi. Pullo otti näin niskalenkkiä tölkistä, toisin kuin edeltävät kirjoitussarjan makuhavainnot ovat indikoineet. Vastavirtaan ui tämän testin päätelmä suhteessa edellisiin havaintoihin:

• Maistuuko tölkitetty olut jotenkin erilaiselta? Osa IV: Hapanolutta tölkistä
• Maistuuko tölkitetty olut jotenkin erilaiselta? Osa III: Punk IPA tölkistä ja pullosta
• Maistuuko tölkitetty olut jotenkin erilaiselta? Osa II: Tieteellisempi näkökulma
• Maistuuko tölkitetty olut jotenkin erilaiselta? Osa I: Kokeilua ja huomioita

Onko eroa sittenkään?

Otetaan loput molempiin myyntipakkauksiin jääneet oluenjämät jääkaapista. Tällä kertaa voi varmistua siitä, että oluiden lämpötilat olivat samat suoraan jääkaapista maistoon heti mennessään. Molemmat vaahtosivat komeasti ja tuoksut olivat vaimeat neutraalit. Maut: edellinen havainto pullopakkauksen miellyttävyydestä vaikutti pitävän puolensa, joten aiempi pieni lämpötilaero ja spekulaatio se merkityksestä ei näyttäisi olevan selittävä tekijä.

Vielä aivan viimeiset jämät juontiin: miksataan noin 1 dl molempia samaan lasiin. Kumpikaan bisse ei muuttunut liikaa. Ihan niinku että voit sekoittaa erilaisia maailmankatsomuksia (paitsi niitä jotka oikeuttavat muiden vahingoittamisen), sama juttu vaikutuksen osalta.

Jo yhden juoman jälkeen ja/tai seurassa mitään merkittävää eroa tuskin huomaisi näiden näytteiden välillä erikseenkään nautittuna. 

Saatiin jo loppukaneetitkin niin mitäs nyt vielä?

Tässä vaiheessa avustaja-kaataja saapui kotiin kertomaan, ettei pystykään vahvistamaan kumpi on kumpi näyte! No ei voi olla todellista stnprklvtt! Tässä voi tulokset kääntyä päälaelleen.

Eikun lähtöruutuun takaisin, mutta valitaan asiaan positiivinen kulma: Syntyy motivaatio uuteen postaukseen samasta aiheesta ja tehtyjen havaintojen verifiointiin.

Katsotaan seuraavassa raportissa pysyykö tässä havaittu linja pullon ehkä paremmuudesta, ja koitetaan varustautua just samanlaisilla laseillakin.

Erdinger hefet one-on-one, side-by-side ja face-to-face.