Blogi

Maistuuko tölkitetty olut jotenkin erilaiselta? Osa IV: Hapanolutta tölkistä

Otetaan hapanta

Äskettäisinä aikoina on tullut haastettua tölkkiä pakkausmuotona. Yksi epäilyksen aihe oli happaman nesteen potentiaalinen haittavaikutus pakkausmateriaalin, siis tölkin pinnoitukseen.

Kirjoitukseen päätyi asiaa funtsiessa eka käsiin osunut tölkitetty sour: The White Hag Irish Brewing Companyn Púca – Dry Hopped Lemon Sour 3,5% ja sen Berry Hibiscus Ginger -versio. Nimi Púca tarkoittaa mystistä taikavoimaa, joka on tuottanut oluen. Nykykielellä siis hiivaa, ja on muuten panimon omalla villihiivakannalla tehty tämä olut.

Arviossa oleva olut on erittäin kirkkaan tasaisen punaista. Kaunis väri. Sillä aikaa kun kuvan räppää lasista, vaahto on hyvin nopeasti ja äänekkäästi sihisten jo häipynyt. Vastaavaa Púcaa, väriltään keltaista ja maustamatonta versiota on myynnissä myös ilman berry etc. lisämääreitä.

Tämän tuoksu tölkin reiästä on hapan marjaisa, puhdas, kylmä, voimaisa. Lasista yhä vaan marjaisampi, ei enää niin kliininen.

Maku on todella hapan, sitruunahappamuus on övereintä mitä mieleen saa. Tykkään. Vinhasti kipristää suuta kuin monet megakirpeät karkit. Niinkus jotkut happamat nauhakarkit, Brain Blasterzit ja niin poispäin.

Raaka-aineiden valikoima on varsin kiintoisa: sitruuna, korianteri, hibiskus, inkivääri, ruusunmarja, villimarjoja. Nuo kaikki ohra- ja vehnämaltaineen, humalointeineen sekoittuvat keskenään ja jäävät sitten täydellisesti sitruunanhappaman jyrän alle. Kuivahumalointikin jää hapokkuuden jalkoihin ihan täysin.

Ei todellakaan löydy metallisuutta tästä. Totta puhuen on sen verran aggressiivinen makuprofiili hänellä, että sieltä ei voisikaan mikään raskasta kertasinkoa heiveröisempi piirre nousta esiin. Safe bet sikäli.

The White Hag: Púca beerOn niin hapanta niin hapanta et rupesi kiinnostamaan, että mitenköhän hapanta. Kaivetaan pH-mittari esiin, kalibroidaan se ja eikun mittaamaan. Muutama toisto ja edustavaksi lukemaksi saadaan 2,8. Väkevä happoliuos siis, vaikkei tätä puhdistusaineena raaskikaan käyttää.

Jälkeenpäin satuin maistamaan myös sitä keltaista versiota samasta oluesta. Ei tuntunut suussa läheskään yhtä happamalta kuin tämä punainen, vaikka pH-mittarin mukaan happamuus oli juuri samalla tasolla. Mielenkiintoinen juttu.

Summana olemus: tosi hapanta ja hiilihapotettua sitruuna-marjamehua. Ei tule olut ekana mieleen tästä juomasta.

Olen ainakin toistaiseksi vakuuttanut itseni siitä, että tölkki ei haittaa maussa. Yhteensä neljän postauksen sarja syntyi tästä huolesta. Edelliset olivat:

Kaikki tukevat toisiaan ja noiden perusteella ei alumiinitölkistä makuaistille haittaa ole. Case closed tuoreenpuoleisille tölkkioluille ainakin. Jos jossain vaiheessa näppeihin päätyy vanhenemaisillaan olevia craft beer tölkkejä, niin ehkä nekin vielä läpi maistellaan.

Dumarointi

Kotiolutharrastajan arvio: Tosi kiva, mut en panis. On vissiin ottamassa sijaa back-to-somewhat-basic-beer-styles periodi elämässä, vaikka tuskin se mikään pysyvä trendi on.

The White Hag: Púca beer



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top