Tartu hetkeen!

Carpe diem sai ihanan konkreettisen merkityksen Alkon kylmäkaapilla.

Feral Vinifera (9,8%) oli täydellinen heräteostos samalla reissulla kun piti hakea juhannusolueksi pullo sahtia.

Julman hintaista tosin on juoma: 21,95e/0,375l tai 58,53e/l. Ensi vilkaisulla kävi mielessä ”ohoh, tuota en ainakaan osta”. Salamana syntyi myös ajatus juhlistaa jollakin olutyksilöllä pian alkavaa kesälomaa. Siihen tarkoitukseen johonkin villiin ja viinintuotantoon jo nimellään kutsuva Feral Vinifera sopi sittenkin kuin nenä päähän. Eksklusiivisen kallista, huippumaineinen panimo, jännittävä wild ale ja valmistettu viinirypäleiden kanssa. Hyvin paljon tästä ostopäätöksestä voi myös laskea edellisen Firestone-Walker -maiston ansioksi, oli se niin vakuuttava.

Olut on collabojuttuja panimon sekä paikallisten viininkasvattajien ja -tekijöiden kanssa, tarkemmin Andrew Murray Wineryn kanssa. Blendi on muodostunut oluen käyttämisestä Sauvignon Blanc, Chenin Blanc, Viognier ja Chardonnay rypäleiden kanssa.

Olut kuuluu panimon villihiivaiseen, eksentriseen ja mielikuvituksekkaaseen Barrelworks-sarjaan. Niinpä siitä ilmoitetaan erikoisempiakin speksejä:

• Batch: 4
• Kypsytysaika: 8-24 kuukautta
• Hiivat: Brettanomyces lambicus ja Lactobacillus delbrueckii
• Titrattava happamuus: 9 g/l
• Tynnyrisuhde: 70% ranskalaista ja 30% amerikkalaista tammea
• Pullotettu: 20/10/2017
• Parasta ennen: 20/10/2037
• Pääblendaaja: Jim Krooks
• Tynnyrimestari: Jeffers Richardson

Titrattava happamuus

On ensimmäinen kerta kun törmään oluissa happamuuden kuvaamiseen titrattava happamuus (TA, titratable acidity) -suureen avulla. Sen käyttö on nähtävästi tavanomaista viinimaailmassa, mutta eipä niinkään oluiden kanssa. Ilmentää hyvin Firestone-Walkerin muutenkin syvää suhdetta viinintuotantoon.

Oluiden valmistuksessa happamuutta kuvataan pH-yksiköiden avulla ja niiden avulla voidaan myös luonnehtia valmiin oluen happamuutta. Titrattavan happamuuden sanotaan olevan pH:ta tarkempi mittaus kuvaamaan sitä kuinka happamana olut aistitaan. Suu ei aisti pelkästään vapaiden vetyionien määrää, josta pH kertoo. Ihminen aistii sekä vapaiden vetyionien että orgaanisiin happoihin sitoutuneen vedyn vaikutuksen.

Titrattava happamuus viittaa liuoksen vapaiden vetyionien sekä hajoamattomien happojen kokonaiskonsentraatioon, ja näin TA:n voi uskoa paremmin edustavan ihmisen kokemaa happamuuden tunnetta. Edellisten linkkien havainnoissa ja kirjoituksissa myös oli törmätty siihen, että pH ei aina täsmällisesti tai loogisesti kuvaa aistittua happamuustasoa.

Titrausta (Kengksn / CC BY-SA).

Titrattavuus yleisesti viittaa happoon, joka voi luovuttaa protonin happo-emäs -reaktiossa ja titrauksen avulla pyritään määrittämään tuntemattoman yhdisteen määrä tunnetun yhdisteen avulla.

Oluen happamuutta määritettäessä titraus tehdään neutraloimalla liuos vahvan emäksen kuten natriumhydroksidin (NaOH) avulla. Tavan mukaan oluen titrauksessa oletetaan oluen happojen koostuvan 100% maitohaposta. Hapanoluessa maitohappo dominoi, mutta oluessa olevat myös muut hapot vaikuttavat happamuuden maistamiseen. Eri hapot maistuvat erilailla, vaikka niiden TA olisi sama. Niinpä, tarkkaan ottaen TA-arvon yhteydessä tulisi samalla raportoida, minkä hapon suhteen se on määritetty.

Tyypilliset vapaiden vetyionien pitoisuudet mehussa tai viinissä vaihtelevat noin 0,1-1 mg/l välillä, kun titrattavan happamuuden arvot voivat olla 4-8 g/l (grammaa tiettyä happoa per olutmäärä). Kun nyt tästä TA-suureesta kuulin, välittömästi tuli mieleen etsiä jotakin muunnoskaavaa sen ja pH:n välillä. Mitä mahtaisi tarkoittaa Feral Viniferan 9 g/l pH-asteikolla. Näiden kahden määreen välillä ei kuitenkaan ole suoraa tai ennustettavaa yhteyttä. Ylimalkaan voi silti sanoa, että mitä alempi pH, sitä korkeampi TA.

Jos TA kerran on kuvaavampi ihmisaistimuksen kannalta, miksei sitä käytetä enemmän? Niin, kyllähän se titraaminen vaan on aika lailla työläämpää kuin pH-mittauksen teko. Ehkäpä juuri siksi.

Maisto

Oluen säilymisajaksi oli speksailtu kunnioitettavat 20 vuotta, mutta sai nyt mennä tuoreeltaan vajaan kolmen vuoden ikäisenä.

Tuotekuvaus nostaa esiin kuivatut aprikoosit, guavan, vaniljan, sitruunan ja ruusut. Saas nähdä kykeneekö omat aistit noihin, hapanta nyt ainakin pitäisi olla.

Näkö on perusruskea, vaahto enimmillään pikkureipas ja sihistäen laskeva.

Tuoksun ensifiilis on hyvin etikkainen. Ehkä se pitää ajatella tälle ominaisena. Huomio etikkaisuudesta tosin melko äkkiä kääntyi myös ja ennemminkin hedelmäiseen, ja hyvin rypäleiseen happamaan. Viiltävä. Lasissa muutaman minuutin jälkeen ilmiöt pehmenivät vaan happoisuus ei poistunut. Kirkastui samalla miksi speksitkin fokusoivat myös happamuuden ilmoittamiseen. Edes pH:ta valmiin oluen etikettispekseissä ei heti tule mieleen, että olisi missään ilmoitettu.

Maku esittäytyy hapokasrunkoisena, kielellä kuplivana kiheriöitsijänä. Suussa pyöritellen eri vivahteet nostelee päitään.  Tuotekuvauksen aprikoosi tuntuu loogisen vahvalta, kenties luumua, ynnä muuta eri sävyin kielellä aaltoilevaa valkoviinimäisyyttä. Ei tämä etikoitunutta ole vaikka ensi tuoksun lehahdus loi mielikuvaa siitä. Aika kepeä runko, jota jyrkät ison maitohapon happamat – epäilemättä eri rypäleiden  ja villihiivan villitsemät – makupyörteet huljuttelevat. Brettaisuus nousee tajuntaan sitä voimallisemmin mitä pitempään asiaa funtsii, lopulta syrjäyttäen valkoviinimäisyyden kuvailun kokonaan. Tynnyreisyys ei spontaanisti ollenkaan nouse edellisten alta.

Ilman muuta erikoisen erikoinen olut ja lomanaloitukseen hyvä ja mitä kiinnostavin. Rationaalis-makuteknisesti ei silti nouse oman suun suosikiksi, mikä on kyseisen oluttyylin piikkiin pantava juttu. Eipä sitä olla valkoviinin lipittäjiäkään. Kova hinta puolestaan takaa sen, että juoma jää hyvinkin ainokaiseksi kokeiluksi koko elinaikana. Mielummin ja mielellään pistän rahani Firestone-Walkerin muihin juttuihin.

Vaikkei sitä suoraa yhteyttä titrattavan happamuuden ja pH:n välillä ollut, kuitenkin menin ja mittasin tämän oluen pH:n 25 asteen lämpötilassa. Se oli 2,4. Kyllä kyllä, lukeman mukaan hapanta on ja sellaiselta maistuikin. Hyvin loogisesti käyttäytyi, eli korkea TA ja matala pH.

Samalla pH-arvolla tämä olisi päässyt aiemmassa testissä jaetulle happamuuden ykköstilalle BrewDogin Raspberry Blitzin kanssa. Vastaava pH-arvo oli silloin mittautettu myös Hartwallin lonkerolle, laimennetulle kirsikkamehutiivisteelle ja omatekemälle kombuchalle.

EDIT 2.7.2020: Kun tulee johonkin asiaan huomiota kiinnittäneeksi, pian siitä löytyy lisää havaintoja. Mikkeller Baghaven Violet Beverage Blend 1 villihiivaolut ilmoittaa TA-arvokseen 10,8 g/l.

Tunnelmointia tilanteessa

Aurinko vajoaa hitaasti latvojen taa, itikat jyystävät käsivartta, järvityyni peilaa taivaan värit värisevään pintaan. Thermacell päälle ja jyystö loppuu.

Toisilta rannoilta veen yli kiirii ihmisluonnon ja lintujen ääniä kesäyöhön. Vittusaatana sanoo joku, ja joku vastaa kriikviikskriikriij.

Suomen kesä on parasta!

Spläts! Joku putoaa uimaan  vittusaatanan suunnalla. Viimeksi kun mittasin, vesi oli 26.

Se on loma nyt!