Juti #7 – Lucky Seven

Seiska on Tapparan puolesta jäädytetty numero ja mailamiehelle kunniaa osoittaa tämäkin rypistys: Pyynikin puolen litran Jutiölppä (4,7%).

Vaan meneekö tämä sporttiteemoitetuksi olueksi, kun nimimiehen urheiluajoista tulee pian kakskytä vuotta. Etiketti on graafikoitu Tapparan väreihin, joten tehdään myönteinen tulkinta. Sitä paitsi päähenkilö on omien peliensä jälkeen rillaillut eteenpäin kiekkokaukaloiden kommentaattorirooleissa.

Jo kymmenen kierrosta liigaa takana tälläkin kaudella, joten ei ole syytä viivytellä lätkäbissehegemoniaa.

Näyttävyys

Nämä uuden linjan tarratyyppiset tölkkilabelit viehättää vanhan linjan etiketinihailijaa. Jotain ihan muuta kuin metalliin suoraan printattu grafiikka. Varsinaisen juoman ulkonäössä ei ole yllätyksiä pale ale -odotuksiin: reipasta ja sopivaa vaahtoutumista, mikä melko pian isokuplaisena laskeutuu ja pitsillään koristelee lasin.

Maittavuus

Tuoksua voisi luonnehtia tuoksuttomaksi. Hyvällä tahdolla viljaisuutta voi siitäkin huolimatta irrottaa. Maku polkee edeltävästä maltaan suuntaan karamellitoffeen kyydissä. Kevyt runko, maltilliset hiilihapot. Pale aleksi on tehty tällainen iisimmän juotavuuden olut. Kyllähän tämän valitsisi kaikista sporttiteemaisista tähän asti vastaan tulleista.

Maun ylä- ja loppukaarella hiukan palanutta sokeripeltisyyttä siitä nousten jälkimakua dominoimaan, mutta kokonaisuus pysyy about pinnan yläpuolella. Ei painu suoraan ylämummoon kuten Laineen polvi jäässä B-pisteen kaarelta napautetut kudit, mutta reboundista sudittuna lipuu längistä hitaasti sisään.

Sikäli kiva, että tässä urheiluolutteemassa on uskallettu liikahtaa pois lager-pils-linjoilta ja lätkän pariin. Vaan missä viipyy Saipa-olut? Viime kierroksella kaatui just mestari Tappara. Jo yksin tuo saavutus ansaitsee oman oluensa.

Kotiolutharrastajan arvio: En panis. Toisaalta liian helppo olut ja vaikka lätkämatsin tauolla oikein mieluusti ottaisin, niin isompaa satsia ei huvittaisi omaan käyttöön valmistaa.