Blogi

Kylässä Brewdogilla, osa 3/4: Referral 40 Day panimolla

Day 3

Päivän alku

Aamulla tilausbussi starttaili hotellin ulkopuolella palkintomatkan väkeä odotellen. Matkaa panimolle Elloniin olisi noin 25 kilometriä.

Porukkaa löytyi likimain täysi lastillinen. Valtaosa oli Brittein saarilta, mutta myös Pohjois-Amerikasta kymmenkunta ja muualta Euroopasta ainakin sen verran. Ei ihan sellaista nuorta punkkaria kuin olisi voinut ollakin. Seassa oli toki klassista bändipaitaa, mutta nekin keski-ikää lähestyvillä tai sen ohittaneilla. Vaikeahkoa hahmottaa miten amerikkalaiset handlaa aikaeron, ainakin siinä tapauksessa kun lentää perjantaiksi päähäppeningiin ja heti sunnuntaina takaisin, sellaisiakin oli.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Equity Punkit jaettiin bussissa tehokkaasti neljään ryhmään kuin päiväkodissa ikään. Tässä Cocoa Psychojen marssijärjestys päivään. 

Cocoa Psychot pääsivät alkukahvittelujen jälkeen aloittamaan labroista. Sitten lounas, Savage Hive Hugger tasting, eka brewery tour, hengailua, toka brewery tour souritiloihin, whisky-tasting, Q & A ja päätteeksi paluu Aberdeeniin, missä illallinen Union Squarella.

Alkuhengailut ja tervetulotoivotukset tapahtuivat panimokompleksin toisessa ravintolassa, Overworks taproomissa. Cameron Brewdogilta piti intron päivään pikakahvin ja pienen purtavan siivittämänä. Vaikka kahviakin oli merkattu ohjelmaan, halukkaille oli pitkin päivää bisseä tarjolla. Eikä se aiheuttanut kenessäkään mitään ördäämistä, fiilistelyä kylläkin.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Referral 40 Day aloittelut Oveworks taproomissa.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Overworks taproom.

 

Brewdog 40 Referral Day 2019

Brewdog 40 Referral Day 2019

Lab tour

Labrakierros alkoi preferessimaistelulla pienryhmässä. Valittu tasting-formaatti oli suht kevyt ja nimenomaan kätevä näinkin suurelle kokonaisjoukolle.

Alkutarinoiden jälkeen menimme pieniin privaattikoppeihin, joissa odotti neljä paria juomia. Joka parista sokkona saatiin valita itseä miellyttävämpi. Sinivalon tarkoitus maistohuoneessa oli estää oluen värin vaikutus arviointiin. Testaajille oli varattu myös vettä ja crackereita makunystyjen neutralointiin. Pienet sippaukset riittivät hyvin mielipiteen muodostukseen.

Maistojen jälkeen palattiin debriiffiin. Molemmilla naapureillani sattui olemaan just samat rastit testilapussa kuin itsellä. Kerrottiin, että joka parissa toinen juoma oli Punk IPAa ja toinen jonkun kilpailijan tuotetta (Goose Island, Camden, Fourpure). Viimeisessä parissa molemmat näytteet olivat Punk IPAa, joista toinen tuoretta ja toinen muutaman kuukauden ikäistä. Kopissa istuessa ei käynyt mielessäkään, että niin monessa näytteessä olisi ollut samaa olutta. Jännästi kävi niin, että kaikki rastit osuivat juuri Punk IPAan ja neljännessä parissa sen tuoreeseen versioon. Ehkä tässä sitten tuli todistettua, että Punk IPA on olut omaankin makuun, vaikka yleensä hakeudun sitä särmikkäämpiin valintoihin.

Tarinoidessa kävi selväksi, että freesi ipa paitsi maistuu niin myös myy paremmin. Tästä johtuen luonnollisesti pyritään saamaan olut sopivan tuoreena hanoihin ja sen kontrollointiin on monia systemaattisia menetelmiä. Prosessit rokkaa panimoissakin. Jo edellä oli huomio siitä, että asiakas voi baarissa nähdä milloin olut on kegitetty. Tässä on jotain samaa kuin kalakaupassa 🙂

 

Brewdog 40 Referral Day 2019

Sokkotasting sinisen valon kopperoissa. Foto: Pasi Salervo.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Tastingin debriiffi.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Labroissa vierähti hyvä tovi. Kemistejä, mikrobiologeja ja hillitön määrä laitteistoja. 

Savage Hive Huggerin julkistus ja lounasta

Labrakierroksen jälkeen palattiin Overworks taproomiin, joka osoittautui tukikohdaksi koko päivään. Lounasjuomaksi oli ensin tarjolla Multitrack IPAa, mikä on collabo Bearded Irisin kanssa. Sanoisin varsin luonteikkaaksi lounastarkoitukseen. Se on ollut monien kehumaa, mutta ei ylety omalla suosikkilistalla ylimpien sekaan. Safkana muun muassa saatiin erinomaisen hienosti ja ronskisti yläkanttiin maustettua chili con carnea.

Tätä tilaisuutta varten pannun Savage Hive Huggerin maistatus meni Jason Pondin vedolla. Edellinen työnantaja kaverilla oli ollut Firestone Walker. Kuulemma tämä bisse ikääntyy hyvin. No niinpä, kun speksiä katsoo. Tyylinä on barley wine 12%:n voimalla, 100 IBUa jenkkihumaloituna ja kanervahunajoituna.

Ainakin tässä vaiheessaan olut oli jokseenkin hiilihapoton eli on se isoillakin tekijöillä sama juttu tämän tyylin kanssa tuoreena. Äärevästi hunajainen tuoksu, ja sen makukin isoin ikinä omassa suussa. Yleensä en ole viehättynyt hunajasta oluen raaka-aineena, kun ovat lähinnä vähämakuisia ohuita eikä edes hunaja maistu. Tähän batchiin hunaja sen sijaan antaa hyvin paljon karakteeria, ja hurjasti makeutta noin ollen.

Kaikenlaista muutakin kuultiin. Jasonin panemista oluista suosikkinsa on Lost Lager. Vastaus silminnähden yllätti monet kuulijat. Humalaa täällä käyttävät 6-10 tonnia viikossa. Sitten jälleen korostui tämä: For hoppy beers toss to fridge and drink right away! Kuullaan muun muassa, että Elvis Juicen reseptiä on muutettu paremmin jenkkimakuun sopimaan ja että nykyään siideriäkin täällä valmistavat.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Jason Pond liidasi tämän osuuden.

Brewdog 40 Referral Day 2019 Brewdog Savage Hive Hugger

Ensikosketus Savage Hive Huggeriin (vas.). Erää tuli myös on-line myyntiin, josta se loppui saman tien. Lähettivät perästä täyden lootan kuriirilla kotiin (oik.). Oh boy, fairly fair 🙂

Brewdog 40 Referral Day 2019

Take-away lounasta Overworksilla.

Panimokierros

Brewdog 40 Referral Day 2019Ajan lyhyt historia Brewdogin osalta: James ja Martin, Fraserburgin kundeja alun perin, polkaisivat firman pystyyn vuonna 2007. Vuosituotanto tuolloin oli noin 1000 HL. Ensimmäiset valkoiset tankit näkyvät edelleen kuvissakin jäljempänä, uudempien isompien sammioiden varjossa.

Tärkeä hetki alkutaipaleella oli edesmenneen olutguru Michael Jacksonin rohkaisu tehdä harrastuksestaan ammatti. Ratkaiseva askel kasvuun puolestaan oli Tescon järjestämän kilpailun voitto. Silloin vielä pakkasivat käsin oluita ja selvästi erilaiset torifestarit olivat tulleet myyntikanavina tutuksi. Kierroksella mainittiin niin hurjia lukuja pullojen käsin pakkaamisesta, että ei uskalla toistaa tässä josko vaan kuulin väärin. Lisää lainaa piti saada pakkauslinjaa varten, mutta sepä ei tuosta vaan onnistunutkaan. Tielle osuneet vaikeudet ovat kuitenkin olleet voitettavissa kuten tässäkin asiassa voi havaita.

Vuonna 2008 Brewdog työllisti 9 henkeä ja tuotannon määrä oli nelinkertaistunut. Seuraavana vuonna oluen määrä edelleen tuplaantui ja osakkaita – equity punkkeja – oli ensimmäisen joukkorahoituskampanjan kautta 1329 kappaletta. Ensimmäinen baari avutui 2010 Aberdeeniin.

Kasvu läpi vuosien on ollut roimaa. Vuonna 2015 työntekijöitä oli 540, vuosituotanto 134 000 HL, osakkaita 32 000 ja baarejakin 44. Viime vuoden 2018 vastaavat luvut olivat 1500 työntekijää, 88 baaria ja 96 000 equity punkkia yhteensä viiden rahoituskampanjan kautta. Tuotanto oli noin 500 000 HL, mitä voi verrata suomalaiseen pienpanimotoiminnan rajapyykkiin 150 000 HL ja toisaalta 7 000 000 HL rajaan jenkkilän Independent Craft Beer Seal kriteereissä.

Vaikka kasvu on ollut hurjaa, vielä sille on potentiaalia. On noita tuotantolaitoksia lisää rakenteilla ja suunnitteilla parhaillaankin. Ja faktahan on, että näitä uutisia nyt vaan tulee ja tulee:

 

Brewdog 40 Referral Day 2019

Näkymä panimon suuntaan, samassa rakennuksessa on myös DogTap ravintola.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Ne vanhat valkoiset tankit taustalla.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Lähistöllä asuva vakavan luokan legoharrastaja saatiin houkuteltua tekemään pienoismalli panimosta. Kertaalleen jo hajonnut rakennus on nyttemmin kietaistu läpinäkyvään pleksilaatikkoon. Overworksista löytyy vastaava rakennelma.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Graafista ilmettä panimon seinässä.

 

Brewdog 40 Referral Day 2019

Panimokierroksen yksityiskohtia. Foto: Pasi Salervo.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Panimokierroksen yksityiskohtia. Foto: Pasi Salervo.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Pullotuslinjaa.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Kegityslinjaa.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Putkistojen pituutta ei ehkä kerrottukaan, mutta sitä riittää.

Konttoreita ja semmosta

Brewdog 40 Referral Day 2019

Pääkallopaikalla.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Periaatteet muuttuvat asenteeksi seinälle ja sitäkin kautta yrityskulttuuriksi. Foto: Pasi Salervo.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Avokonttoria oli moneen käyttöön, mitä kaikkea firmoissa nyt tarvitaankaan.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Koiria oli työpisteillä enemmän kuin firmoissa yleensä. Uskoisin.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Ja akvaarioita. No ehkä tämä oli ainoa näkemäni, mutta silti.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Konttorikeräys opaskoirille.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Toimiston hyllyillä oli paljon muitakin tunnustuksia. 

Väkevät alkoholit

Brewdogin repertuaariin kuuluu nykyään paljon muutakin kuin Punk IPAa. Ensin saatiin kokea Lone Wolf ginejä ja Rogue Wave vodkaa. Nämä ei niinkään wörki itselle, joten osuus meni aika löysällä kuuntelulla. Hyvin katajaista giniä kyllä, tyyli ei vaan putoa. Epäilemättä monet kyllä tykkää. Vähän samaa oli piakkoin seuranneen whisky-tastingin kanssa. Kuulemma ”the more distilling the more flavor”. Näytteet olivatkin tuplatislattuja, melko kirkkaita ja siis varsin nuoria, itse asiassa puolen vuoden ikäisiä.

Pari eri viskinäytettä päästiin maistamaan. Erityisesti jälkimmäisen kanssa oli paiskittu kovasti töitä miellyttävän ohralajikkeen löytämiseen. Kypsyttelyä on varmaan vielä odotettavissa, kun tislehän on kirkasta ja whiskyn ruskea väri tulee tynnyrikypsytyksen seurauksena.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Tislaamo. Takavasemmalla sanotusti maailman ainoa ”3-kuplainen” tislaamolaitteisto. Foto: Pasi Salervo.

Brewdog 40 Referral Day 2019 Brewdog 40 Referral Day 2019

Tislaamon tuotteita: Lone Wolf giniä perus- ja sitruunaversiona, sekä Rogue Wave votkaa.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Whisky-tastingin liideri.

Q&A sessio Brewdogin perustajien tapaan

Tämä osio saattoi etukäteen ajatellen olla se kaikkein kiintoisin.

Kuultiin Kiinan edistyvän. Saksan markkinoille meno oli Brewdogille itselleenkin yllätys, jos kohta markkina on kiinnostava. Yleisössä oli aprikointia siitä, miten craft beer kulttuurin kohtaaminen perinteisen saksalaisen olutkulttuurin kanssa tulee sujumaan. On siinä saksalaisilla sulateltavaa. Stonella ainakin oli haasteita.

Seuraavista trendeistä kysyttäessä Martin nosti matala-alkoholiset oluet ja uudet humalalajikkeet. Brewdogiltakin on odotettavissa uusia alkoholittomia – ainakin ”hazy” -oluita. Muista yhteyksistä tietää, että Hazy Janesta on suunnitteilla kokonainen neljän oluen tuoteperhe puolesta prosentista yhdeksään prosenttiin.

Tavoitteina mainittiin mahtavan maun saaminen kuluttajille asti ja uskomattoman hyvä asiakaskokemus. Jälkimmäisen voi uskoa johtajien sanovan missä vaan busineksessa. Toinen asia on sitten se, miten siitä suoriudutaan ja mikä jää puheiden tasolle. Brewdogilla on jo pitkään ollut poikkeukselliset näytöt suoriutumisesta sekä mahtavien makujen että liiketoiminnan kasvun kautta, joten puheille on katetta. Asiakaskokemuksesta on vain oma subjektiivinen arvio, mutta esimerkiksi tähän matkaan liittyvät jutut nousevat tavoittelemaansa kategoriaan suvereenilla tavalla.

Joukkorahoituksen ja yksityisten pääomasijoittajien rooleista kysyttäessä mainittiin jotain 7-8 vuoden aikahorisonteista niille. Ehkä tämän voi jonkinlaisena heikkona signaalina ottaa listautumisella spekuloiville, mutta paljoa sen varaan en laskisi.

Honest To Dog -kampanja on herättänyt paljon keskustelua. Siinähän asiakas sai Brewdog baareissa maksaa ostoksistaan omantunnon mukaan. Moni jopa rehenteli somessa sillä kuinka jätti tosi kalliitkin ostokset likimain maksamatta. James kertoi heidän näin testanneen uutta bisnessmallia.

Mainittiin Brewdogin olevan ”highest valued craft beer company globally”. Punk IPA puolestaan myy maailmanlaajuisesti parhaiten.

Oluen laadulle sanoivat lähituotannon olevan parempi. En ole ihan varma viitattiinko tällä raaka-aineiden vai lopputuotteen lähituotantoon. Kaiken täällä kuullun perusteella ja toimitusketjuihinkin liittyen sanoisin, että ainakin lopputuotteen lähituotantoon.

Puheissa kiiteltiin vuolaasti equity punkkeja, ja likipitäen sama viesti siellä pääkonttorin seinälläkin lukee.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Q&A sessio Martinin (vas.) ja Jamesin (oik.) kanssa. Foto: Pasi Salervo.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Overworks hapanoluiden tuotantoon

Brewdog tuntuu käyttävän ilmaisua alternative fermentation siinä missä monet puhuvat villihiivakäyttämisestä. Samasta asiasta on kysymys.

Käymistiloihin meno oli oma operaationsa, jossa sinisten muovisuojien veto kenkien päälle aiheutti jononmuodostusta. Sisällä nähtiin heti julmettu määrä tammitynnyreitä, jonne olut terästankkien jälkeen siirtyy kypsymään useammaksi kuukaudeksi. Primäärikäyminen villihiivalla kestää viikon-pari, sen jälkeen lisätään sopivaa bakteeria happamuuden tuomiseen. Toimintaa leimaa avoimuus, mutta hiivakannoista kysyttäessä ei sentään tarkemmin voinut sanoa.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Peruspanimo oikealla ja Overworks-fasiliteetti taustalla. Foto: Pasi Salervo.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Kuparinen ns. coolship-astia turbid mash -mäskätylle vierteelle. Siinä vierre altistetaan paikalliselle ulkoilmassa olevalle flooralle. Tästä vierteen matka jatkuu terästankkeihin pääkäymään. Lämpötila on oleellinen juttu, joten tätä astiaa käytetään vain talvipuolen kuukausina. 

Brewdog 40 Referral Day 2019

Tynnyrien määräksi oli mainittu 700.  

Brewdog 40 Referral Day 2019

Brewdog 40 Referral Day 2019

 

Dinneri Brewdog Bar Union Squarella

Paikka oli tuttu jo parin illan takaa. Olipa melkomoinen häslinki ison seurueen etukäteen tilaamien ruokien kanssa, kun vastaavaa plaseerausta ei oltu määritelty. Viisaasti etukäteistilauksista kuitenkin saatiin nimilistat, jotka pöydissä pyörivät. Kaikki kai saivat lopulta toiveensa. Kukkakaali burgerin seuralaisena oli toimiva juttu.

Bissepuolella kovasti puhutti illan mittaan hanaan saatu Buxton Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Imperial Stout, joka kuulemma oli viimeisiä eriä maailmassa. Olut on isossa maineessa. Kiva että ehti maistaa tätäkin nestemäistä mutakakkua.

Kotipanijoita oli joukossa useampiakin, ainakin Suomesta, Hollannista, Englannista ja Norjasta, jopa niin että dinnerillä kiersi maistiaisia kotipanoista. Brassikaveri puolestaan kertoi, että Brasiliassa sourit ovat iso juttu. Catharina sour on itse asiassa ensimmäinen Brasiliasta peräisin oleva BJCP:n tunnustama oluttyyli.

Päivällä oli Savage Hive Huggerista saatu mukaan yhdet pullot. Brittien HC-jengi tempaisi baarissa. Kokosivat tyyliin parikymmentä pulloa Savage Hive Huggeria ja lahjoittivat ne henkilökunnalle. Pointti oli ”they serve us, we serve them” ja arvostuksen osoittaminen siinä työssä mitä ravintolahenkilökunta tekee. Lähes pelottavan näköistä miten yksi mies pystyy tuon määrän pulloja kerralla kuljettamaan. Joku niistä saattoi tippuakin, mutta yhtään ei kai hajonnut.

Brewdog 40 Referral Day 2019

Iltasafka Union Squarella.

Brewdog 40 Referral Day 2019 Brewdog 40 Referral Day 2019

Chipotle burger with cauliflower. Jaettavia jälkkärioluita oli lopulta pöytä täynnä, koska piikki oli auki pitkälle iltaan. Enimmäkseen vitsinä syntyi käsite megablend cocktail-tyylisestä olutblendauksesta.

Jatkoa seuraa vielä yhden postauksen merkeissä.

Postaussarjan kaikki osat



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top