Day 2

Takana hyvin nukuttu yö, edessä aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja 17 astetta lämpöä. Loistavaa.

Kaartelua Aberdeenin keskustassa

Aberdeen keskustakartta, joka myös on ovelasti käännetty niin, että pohjoinen on kuvassa alhaalla ja etelä ylhäällä.

Jylhyyden ohella city tuntui aluksi hiukka ehkä ahdistavaltakin, mutta kun pääsi kävelemään ympäriinsä auringon valossa, se avautui yksinomaan upeana, vangitsevana. En ole tällaista nähnyt missään. Nopeasti kaupunkikokemuskin arkistuu, mutta ensikertalaiselle tämä oli vaikuttava.

Pääkatu Union Streetia molempiin suuntiinsa, ylempänä illan hämyssä ja alempana aamun auringossa.

Näihin kahteen kuvaan tiivistyy paljon jykevästä atmosfääristä.

Kävelykierroksella yritin 6^o Northiin aamupalalle. Se oli kuitenkin aukeamassa vasta kello 12:00. Paikka houkutteli, koska myös kuuluu Aberdeen Craft Beer Kilometren listoille.

Parkkitalokin kuin bunkkeri.

Kuin nää kuormurit mahtuu näille kujille?

Ajattelin Bon Accord ostorilla sapuskan tärppäävän ja tavallaan tärppäsikin. Löysin itseni yhdestä Pret A Manger kuppiloista. Peribrittiläinen pekonipapu yms-tyyppinen olisi eniten kiehtonut, mutta nyt oli tyytyminen kolmioleipiin.

Ostoskeskukset – niin kuin kaikki muukin – on piilotettu harmaiden kivifasadien taakse. Täällä lienee armoton julkisivulautakunta muiden värien käytölle. Vaikka ostaritkin näyttävät kivettyneiltä, sisältä ne ovat mitä moderneimpia, ja sama muissa putiikeissa. Ulkoa on vaikea arvata mitä sisältä löytyy, koko kaupungilla on Januksen kasvot. Täällä kannattaa tietää mistä ja mitä etsii.

Siispä etsin tieni Aberdeen Maritime Museumiin, joka löytyy sataman lähistöltä kuinkas muuten. Satamakaupungin historiaan meri tietysti kuuluu eikä vähiten Pohjanmeren öljykenttien takia. Ne ovat tuoneet sekä vaurautta että tragediaa. Jälkimmäistä seurasi ainakin Piper Alpha öljynporauslautan räjähdettyä 1988 vain noin 200 km Aberdeenista koilliseen. Tuo on historian pahin porauslauttaonnettomuus ja sen seurauksena surmansa sai 167 henkeä.

Church Ship vuodelta 1829, Aberdeen Maritime Museum. Erilainen kirkkovene, tai siis, kirkkolaiva. Kirkkolaiva kuulostaa sittenkin kovemmalta jutulta kuin on, sillä kyseinen alus kai ainoastaan esiteltiin jonkin uuden kirkon avajaisissa. 

Kirin-olutpulloja, Aberdeen Maritime Museum. Skotlantilaisella kauppamies Thomas Blake Gloverilla oli roolinsa Kirin-oluen synnyssä. Hän muutti Tokioon Mitsubishin neuvonantajaksi 1876. Maan ensimmäinen panimo oli aloittanut Yokohamassa 1869 lopettaen 1884. Toiminnan loppumisen jälkeen Glover oli seuraavana vuonna mukana panimon uudelleen käynnistämisessä. Alunperin hollantilainen olut pääsi näin suosioon, kun Japan Brewery Company tuli pian kannattavaksi. Vuoteen 1888 mennessä sen kaikki pullot saivat Kirin -merkin, ilmentäen myyttistä, hyvää onnea tuottavaa olentoa.

Sukelluspuku, tai miniatyyrisukellusvene, Aberdeen Maritime Museum. Tuon asusteen sisällä sukeltaja kykenee toimimaan ilmakehän paineessa.

Päätin päätyä seuraavien öiden majoituspaikkaan Park Inn by Radisson SAS:iin hyvissä ajoin puolen päivän jälkeen. Se tarkoitti samalla, että voisin haahuilla iltapäivän ryhmämatkan lähtöaikaan oikeilla hoodeilla ja ehkä päästä kyytiin vaikken ollut mukaan ilmoittautunut. En kovin tarkkaan edes tiennyt minne matka suuntautuisi. 

Ehkäpä ainoa poikkeus Aberdeenin couple of shades of grey meininkiin olivat julkean värikkäät prideportaat Bon Accord kauppakeskuksen liepeillä.

Matkailua Aberdeenshiressä – Inverurie ja Peterhead

Hotellin edustalla hengailu tuotti tulosta. Pääsin jutustelemaan pikkuhiljaa paikalle kerääntyvien heppujen kanssa. Etukäteen tiedossani oli vain vahva epäily paikasta ja ajasta, josta eräänlainen epävirallinen ennakkokiertue lähikaupunkien Brewdog-baareihin olisi lähdössä. Pikkubussiin päätyi 14 hengen seurue, pääosin brittejä-skotteja, joukossa yksi saksalainen ja minä. Piakkoin selvisi, että olin päätynyt BD-tosifanien porukkaan.

Matkasuunnitelma oli ajaa ensin Inverurien pikkukaupunkiin. Paikallisessa Brewdog-baarissa hengattaisiin puolisentoista tuntia. Matka tulisi siitä jatkumaan Peterheadiin missä sama homma ja paluu Aberdeeniin alkuillasta. Jokainen legi oli ajelun kestoltaan enemmän tai vähemmän alle tunti. Taatusti en olisi näitä paikkoja osannut omin nokkineen hakea, joten mukaan pääsy oli onnenpotku.

Oli hauska tavata koko jengi, craft beer aate yhdistää. Samoin joukoista alkoi kuoriutua myös kotipanijoita. Samana päivänä Inveruriessa oli liikkeellä toinenkin ennakkoporukka. Myöhemmin tutustuin siinä jengissä mukana olleeseen matkan toiseen suomalaiseen, Pasiin.

Brewdog Bar Inverurie.

Leima ansaitaan sourilla: Overworks vs Deya. Olutlistalla kiintoisasti oli merkattu Punk IPAlle myös kegityspäivä. Konkreettinen osoitus siitä, että tuoreuteen panostetaan. Tästä kuulimme lisää myöhemmälllä panimokierroksella.

Mainio sour nautitaan täydellisessä beer garden säässä ja porukassa. Keskustelujen lomasta: ”Scots are fine by rules made in Brussels, but London is too far.” 🙂

Veskissä – siis miesten – löytyy posteri lisäpalveluista baaritiskillä. Luulenpa, että sama löytyy myös naisten puolelta.

Joka paikassa löytyviin villeihin grafiikoihin alkaa tottua ja niitä odottaa.

Kaikissa baareissa löytyviin baaritiskin vierustan Beer To Go kaappeihin ei meinaa tottua. Tarjolla on firman omia ja tasokkaita vierasoluita, kuten aina hanoissakin. Osta ja juo baarissa tai missä huvittaa. Siirtymäolueksi tarttuu Griffin Clawn Downtown Bourbon Brown. Aivan hemmetin hyvä ja taas railakkaasti tynnyriaromia, mitä ei edes suoraan tölkistä nauttiminen pysty estämään. Joku vieressä onnittelee laadukkaasta valinnasta. Taitanee olla ensimmäinen kerta, kun näen American Brewer’s Associationin Independent Craft Beer merkin livenä.

Brewdog Bar Inverurie.

Brewdogin panimo horisontissa, ohiajo matkalla Inveruriesta Peterheadiin.

Matkalla Inveruriesta Peterheadiin.

Brewdog Peterhead on saman oloinen paikka kuin vaikka Inverurie. Juomavalintana nyt Stone Berlinin pilottisarjaa oleva Passionfrucht Weisse.

Passionfrucht Weisse ja leima.

Brewdog Bar Peterhead.

Brewdog Bar Peterhead.

Seurueesta paljastui tietäjä, jonka johdolla kuuden hengen osajoukko lähti saalistamaan paikallista panimoravintolaa. Brew Toon löytyi muutaman korttelin päästä.

Brew Toon.

Brew Toon on mikropanimo, pullotuslinja silti löytyy.

Onnekkaasti tapasimme pääpanimomestarin. Pienenkään panimon tapauksessa kyse ei ole vain laadusta, vaan siitä miten laatu saadaan markkinalle samalla kun kilpailu painaa päälle.

Brew Toonin valikoimaa. Weekend Hooker esimerkiksi tarkoittaa lageria, joka koukuttaa.

Toinen firman pyörittäjistä tarjosi omaan – ei firman – piikkiin Raspberry Carronade Cream Alet koko porukalle. Tarjoaminen kun oivallettiin oltiin heti sitä mieltä, että eihän se näin pidä mennä. Aikamoista kun tälleen sisään tupsahtaa ex tempore useamman henkilön joukkue. Jengi oli todellakin pienpanimoyrittäjän puolella. Jostain brittilehtien kirjoituksista olin jo etukäteenkin päätynyt käsitykseen, että (kuitenkin suhteellisen pieni) brittien craft beer yhteisö on sitäkin fanaattisempi asiansa suhteen. Se viesti sai yhä vaan vakuuttavampaa vahvistusta matkan mittaan.

Yleinen mielipide oli, että talon oluet ovat todella kovaa luokkaa alueen muutenkin kovassa tarjonnassa. Raspberry Carronade vei jalat alta puhtaalla marjaisuudellaan, siinä oli käytetty paikallista vattua. Toisaalta erityisesti esimerkiksi sinettikapsyloitu Smokin’ Barrel Stout (6,1%) sai varauksetonta ylistystä. Jälkimmäisessä kyseessä on 350 pullon rajoitettu erä, joista yksi päätyi kotiin asti ja kypsytyskaappiin. Jälleen kiistämätön todiste skottien tynnyröintitaidosta. Mahdollisimman valoisaa tulevaisuutta Brew Toonille! Ainakin laadun puolesta siihen on loistavat edellytykset.

Ainoa vinkki Brew Toonin suuntaan: Kannattaa vaihtaa paperikassit vahvempiin. Porukan ostoksista kaksi pulloa tärähti katuun pussien pohjan läpi.

Peterheadista päädyimme takaisin Aberdeeniin, jossa porukka osin hajosi ja siihen liittyi uuttakin väkeä, Brewdogiltakin.  Seuraavassa postauksessa pääsemme panimolle Elloniin.

Postaussarjan kaikki osat

• Kylässä Brewdogilla, osa 1/4: Stämpwänkkäyksen alkeet
• Kylässä Brewdogilla, osa 2/4: Yllätysmatka Inverurieen ja Peterheadiin
• Kylässä Brewdogilla, osa 3/4: Referral 40 Day panimolla
• Kylässä Brewdogilla, osa 4/4: Beatnik Brew Collective ja ajatuksia matkan annista