Blogi

Kylässä Brewdogilla, osa 1/4: Stämpwänkkäyksen alkeet

Miten tähän on tultu

Kävi lykästys edellisen Brewdogin EFP V (Equity For Punks) joukkorahoituskampanjan seurauksena. Siihen liittyneessä uusien osakkeenomistajien rekrykampanjassa pikkupalkintojen (lue: craft bisseä) lisäksi saamapuolelle kuului kahden päivän matka lentoineen ja majoituksineen Brewdogin pääkallopaikalle Elloniin. Eka Brewdogin puolesta ohjelmoitu päivä olisi sisältävä panimolla pyörimistä Referral 40 Day rekryteeman mukaisesti ja toisena olisi osallistuminen Beatnik-festareille samassa paikassa.

Järkyttävän isot kiitokset kaikille, jotka kauttani omistajiksi innostuivat!

Toki en oikeasti uskonut etteikö jostain kilpailusäännöistä olisi löytynyt vaikka sellaista pikkuprinttiä, jolla rajataan isommat palkinnot vain Brittein saarilla asuville tai jotain. No ei löytynyt ja siinä vaiheessa kun lentoliput pullahti meiliin keväällä, oli syytä uskoa asiaan. Postaussarjasta on hyvä sanoa, että se ei ole mitenkään gifted, mutta trippi toki oli.

Ensimmäisen päivän ohjelmaksi alkuluulo oli, että Ellonissa porukalla pantaisiin olutta, saataisi kierros tehtaalla, tapaaminen vanhojen isäntien kanssa ja lopuksi illallinen yhdessä Aberdeenin Brewdog-baareista. Jo ennen matkaa selvisi, että tekevät tällä kertaa spesiaalioluen valmiiksi. Isona etuna, että päästään teemapanoa jo samana päivänä maistamaan. Oluen tyylistä oli osallistujien kesken moniportaisia äänestyksiä ja tokihan aina äärevimmät tarjotut optiot voittivat. Nimikisasssa voiton vei Savage Hive Hugger.

Vaikka Brewdogin tarinaa on tullut kohtalaisesti seurattua, myös Beatnik Brew Day tapahtumat on jääneet vähän etäisiksi. Pääsylipussa hehkuteltiin näin: ”It will be a lovely day filled with beer, tours, banter and much more”. Ja kuulostaahan tuo hyvältä: chillailua koko päivän.

Matkavalmistelua ja matkalla

Brewdog Punk IPA

Punk-fiilistelyä juhannuksena ennen matkaa.

Firman puolelta joustavuudesta kertoo, että ihan vaan kysymällä onnistui liittää omakustanteisia lisäpäiviä valmiin ohjelman oheen. Pari lisäpäivää seurasi heti siitä.

Viikko ennen matkaa sattui kohtalaisen yllättävä juttu. Toinen ennakkoon etsityistä ekstramajoituksista heitti meiliin peruvansa majoitukseni. Eipä ole näinkään ennen käynyt että majoittaja vaan – kohteliaasti toki – ilmoittaa et ei pysty. Taustalla oli sinänsä liikkis syy. Tuossa yhden henkilön pyörittämässä lafkassa hänen poikansa oli päässyt skottien hockey-joukkueeseen. Joukkue oli majoittumisen aikaan menossa Irlantiin pelirundille, jonne isäkin aikoi. Sympatiat avoimuudesta syyn suhteen. On vaikea olla kovin närkästynyt vaikka uutta majoitusta joutui hakemaan pikavauhtia ja 51 euron majoitushinta yli tuplaantui. Onnistuin saamaan lisäyön samasta hotellista, jossa Brewdogin ryhmävaraus oli, siinä mielessä ok lopulta kuitenkin.

Huikeet oli odotusarvot tälle matkalle. Näkee senkin onko äijästä yksin matkustajaksi, tai siis viihtyykö privaattimatkoilla. Noita ei ole vyön alla hirveesti eikä pitkään aikaan, kun mitään työmatkoja ei ole syytä tähän laskea.

Lähtöpäivänä vietettiin kesäloman alkupäiviä. Aamuyhdeksältä olin lentokenttäjunassa. Erikoinen tunne kun kaupunki tuntui vielä nuokkuvan työpäiväaikaan. Uteliaan jännittävä olo.

Helsinki-Vantaan lentokenttä

Nakkasin ruumalaukun drop-offiin ja sain printtiboardingpassin Aberdeeniin asti, mahtavuutta. Moni, firmat ainakin, hehkuttaa appisitä ja -tätä digifantsua, mutta puhelimen uudehkokin akku pettää todellakin liian helposti. Heti turvatarkastuksen jälkeen bongasin Maku Cuben (2xAPA ja 2xRed Ale) duty free myymälässä. Ohitan myös Oak Barrelin ja päätän käydä ykkösterminaalin 60 Degree Bar & Breweryssä kun aikaa on. Matkalla sinne pikkuisessa Richie’s kioskissa näkyi olevan viittä eri Top Fuelia. Pikkuhiljaa kehitystä olutvalikoimiin tuntuu tapahtuvan tälläkin kentällä.

Harvoin tulee lennolle mennessä bisse otettua. Voi sanoa, että ainoastaan all male tripeillä ja noita ei perheelliselle enää joka vuosikaan osu. Tämän reissun teemalla olisi ollut väärin olla ottamatta. Päädyn Maku Osinko Pilsiin (2,5dl/5,90€), kun en ollut sitä aiemmin maistanut. Postaan hintahavaintoni oluthinta.fi palveluun. En ole pilsien ystävä vaikka oluen valmistuksen lajina se on vaativa ja piireissä niiden uutta nousua trendien kärkeen kovasti ounastellaan. Maku näköjään osaa tämän tyylilajin ainakin oman suun mukaisesti.

Lentokentän oloissa 60 Degree Bar & Breweryn valikoima on ok, mutta tällä erää Oak Barrelin dissaus liki harmitti. Osinko Pilsin jälkeen päädyin sittenkin Oak Barreliin, joskin vain kännyä lataamaan. Paikalla oli myös polttarijengiksi osoittautunut poikaporukka. Ei voinut olla huomaamatta. Sain hilattua akun 90%:iin ennen KLM Cityhopper Embraer 190:iin astumista.

Lento lähti hyvin ajassa, ajattelin ehkäpä ehtiväni Damin keskustaan matkan teeman mukaisesti Brewdog Bariin nopealle käynnille. Laskeutumisen ja jatkolennon boardaamisen väli oli 3h. Siitä häslingit matkoineen pois about 1h, niin jäisi 2h peliaikaa kaupungilla. Hätäisen googlauksen mukaan paikka olisi parin kilometrin päässä rautatieasemalta. Mahdollista, mutta päätin ettei matka ole suorittamista varten. Tutustuisin Schipholin kuppiloihin ja mielummin syön ja juon kentällä hyvässä rauhassa. Sitäpaitsi meni extra 30 minuuttia ennenkuin oltiin edes tuloterminaalissa. Syynä kaartelut taivaalla kun alas ei kerran mahtunut. Päätös oli erityisen hyvä siitäkin syystä, että myöhemmin tapaamani amsterdamilaiskundi kertoi, että eipä siellä toiminnassa olevaa Brewdogbaria olisi ollutkaan.

Schipholin lentokenttä, Amsterdam

Brouwerij 't IJ IJWITAiemmat vaihdot täällä ovat kai olleet nopeita kun kenttäravintelit ja -shopit alueineen tuntuivat ensin oudoilta. Äh, vaikutelma johtui vain aluksi lounge 1:sessa pyörimisestä, jossa muuten on esimerkillinen puistokattoalue plattanäkymällä. Myöhäiseksi lounaaksi päätyi jo varmasti pitempäänkin tiskissä seisonut korealainen burgermiili. Ruokailuolueksi löytyi paikallinen Brouwerij ’t IJn Ijwit. Se osoittautui puhtaan briljantiksi witiksi, mallitapaus lajiaan, vahva suositus. (EDIT 24.7.2019: Matkan jälkeen maistoin samaa Alkosta ostettuna. Melkein vaikea uskoa että kyse oli samasta oluesta, Suomeen roudatun pullon perusteella jäisi suositus antamatta.)

Schipholin kenttämyymälöitäPitkän vaihdon ansiosta oli aikaa tutkia paikkoja. Kaupoissa olutvalikoimaa on hiukkasen, lähinnä kuitenkin 4-6 hollantilaisen oluen koontipakkauksissa, mikä on toki luonteva formaatti Hollannista kotiinpäin palaaville matkalaisille. Hyvä niinkin joskaan beer bottle shopeillaan Schiphol ei niitä mainetta. Sopii päivitellä sitäkin, että ovat halunneet laittaa myös perus-Heinekeniä eräisiin Craft Beer ja Speciaalbier otsikoituihin pakkauksiin, esimerkiksi vaikka Brouwerij ’t IJn, Two Chefs Brewingin ja Brouwerij De Praelin rinnalle.

Brouwerij ’t IJn lahjapakkaus jäi kiinnostelemaan paluumatkan juoksuvaihdon varalle. Voisi tosin tulla ylitarjontaa tuomisista, koska Aberdeenissa on useita pullokauppoja ja viikonlopun isännilläkin saattaisi olla tarjottavaa myös poisviemisiksi.

Brouwerij 't IJ

Schipholin kenttämyymälöitä

Kenttämyymälän hubailuja: tsekkibudweiseria myydään jenkkibudweiserin logolla.

Kentällä yhden satelliittisakaran päästä löytyi irkkupubiksi naamioitu kuppila. Sen tunnelma oli hyvinkin irkkuhenkistä pölinää arki-iltapäivänäkin. Valikoima puolestaan oli rajoittunut Murphyyn ja Heinekeniin. Loogista sitä taustaa vasten, että Heineken omistaa Murphy’sin. Brewdog-hörhöilyn kulmasta on helppo olla varma, että sen brändin alla toimivat lentokenttäbaaritkin olisivat monipuolisempia. Erityiskehu siitä, että lentokenttäpubissa on erikoisen komea ja historiallisen makuinen valokuvakäytävä. Ohut väläys sen seiniltä:

Schipholin Murphy's Pub Schipholin Murphy's Pub Schipholin Murphy's Pub Schipholin Murphy's Pub

Jossain Amsterdamin ja Aberdeenin välillä näkyi hieno glooria. Niitähän näkyy melko useinkin lentokoneen varjon ympärillä havaitsijan alapuolisessa pilvikerroksessa.

Glory

Glooriassa auringon valo taittuu spektrin väreihin pienistä pilvipisaroista. Vähän niinkuin täydellinen sateenkaari pienoiskoossa.

Aberdeenshireä matkapaikkoineen kartalla

Alla on kartta paikoista, joissa koko postaussarjan osalta tuli pyörittyä tai jotka muuten ansaitsevat huomiota. Erityisesti, Lontoon Bermondsey Beer Milen innostamana skottipanimo Fierce Beer on ideoinut Aberdeen Craft Beer Kilometren. Sen paikat on väritelty turkooseilla täpillä. Mielenkiintoisesti Brewdog Bar Union Square ei ole speksissä mukana. Jään miettimään josko syynä on ollut se, että tuo baari vaan on sen verran uusi ettei ehtinyt mukaan alkuperäiseen ideaan. Kilometrin pituus muuten on tässä 965 metriä, ”imperial kilometre” 🙂

loading map - please wait...

Park Inn By Radisson Aberdeen: 57.142300, -2.110920
Citi Hotel Aberdeen: 57.144800, -2.102050
BrewDog Union Square: 57.144040, -2.096715
BrewDog DogTap: 57.370271, -2.052104
BrewDog Aberdeen: 57.149441, -2.097874
BrewDog Aberdeen Castlegate: 57.147800, -2.093711
Six° North: 57.150100, -2.096680
Archibald Simpson: 57.147800, -2.093500
Fierce Bar Aberdeen: 57.147400, -2.094470
Prince of Wales: 57.146700, -2.099070
The Grill Aberdeen: 57.144843, -2.104279
McGinty\'s Meal an\' Ale: 57.143015, -2.112122
Noble Hops: 57.139500, -2.116680
JK Fine Foods: 57.138000, -2.120680
Craftsman Company: 57.145483, -2.096158
CASC: 57.145500, -2.097410
Aberdeen Whisky Shop: 57.143295, -2.111349
BrewDog Overworks Taproom: 57.370479, -2.052748
BrewDog Inverurie: 57.283800, -2.373890
BrewDog Peterhead: 57.505092, -1.780858
Brew Toon brewpub: 57.507277, -1.780697

 

Day 1: Stämpwänkkäystä Aberdeenissa

Koneen laskeuduttua iltasella ja kaupunkiin saapuessa ensi vaikutelma oli: ei tääl vissii muuta ole ku kivitaloja. Tavan linnoja pieniä kaikki. Järeetä ja jylhänsynkeää. Joku todellakin osaa rakentaa kivestä ja myös niin haluaa tehdä. Ehkä täällä ei kerta kaikkiaan ole puuta tai muuta sopivaa rakennusmateriaalia. Ainakin just puiden osalta on vain pientä puskaa silmiin osunut. Tai olisko sama kuin Savitaipaleen kirkon kanssa; tehdään kivestä niin ei tulipalo haittaa enää toista kertaa.

Jään pohtimaan et mitä jos täällä on paljonkin tyyppejä, jotka ovat nähneet vain tämmöisiä kaupunkeja. Niin mitä ne miettii.. että maailma joka puolella on kuin tarinoista aikojen ja taikojen takaa.

Aberdeen

Tämmöstä täällä. Matalia harmaita kivitaloja. Tässä lähestytään lentokenttäbussilla kaupungin keskustaa.

Myöhemmät havainnot ympäristöstä pysyivät ensivaikutelman polulla. Koko kaupunki on kuin jättimäinen kivikuutioista koottu joku tolkien-tylypahka-semireplika ja samalla totaalisen viileä epärealitymesta. Wizardien henget ne valuu katukuiluissa eestaas. Julkisivujen värit toistuvat joka paikassa harmaana ja mustanharmaana, siis joka paikassa.

Niin outoo vihreiden metsien miehelle. Olkoonkin, että moderni kotoinen kauppakeskusarkkitehtuuri tätä näköä etäisesti muistuttaa. Miettii niitä kylmän harmaapeltisiä ikkunattomia jättirakennelmia, tyyppiesimerkkinä vaikka Itäkeskuksen Prisma ja sen kaverit.

Citi Hotel majoituksen helposti löydyttyä illan tavoitteeksi kirkastui: Aberdeenin baariwänkkäykset alta pois ja ruokaa. Rempan jälkeen avattu hotelli veloittaa 39 puntaa yö, oma huone omalla suihkulla, aamiainen 5 puntaa. Loistava sijainti ja muutenkin budjettimatkalaiselle ok.

Stämpwänkkääminen – Brewdogin baarileimojen haaliminen – tuntuu olevan suosittu harrastus ainakin Brewdog-brittifanien, siis osakkeenomistajien – joita on yhteensä yli 100 000 – keskuudessa. Joka baarilla on oma leima ja niitä kerätäkseen rundataan ympäri maata ja palloa.

Matkaan lähtiessä luonnollisesti pakkasin Brewdog-passini mukaan, vaikka vielä esimerkiksi Brewdog Helsingin leimaa ei ollut tullut haettua. Aloitan siis vakavamman keskittymisen tähän wänkkäystoimintaan näin lähempänä ideoiden syntysijoja.

Tähän leimapeliin liittyy eri tasoisia palkintoja myös. Eräänlainen kalkkisten versio Pokemon Go’sta. Alin taso palkinnoille on kerätä kaikki Aberdeenin ja Ellonin brewdogbaarit. En kyl vielä tiedä miten siitä saavutuksesta palkitaan.

Brewdog Bar Union Square

Brewdog Union Square, Aberdeen

Lasissa Tsar Struck ja passissa matkan eka leima. Kun eihän leimoja oikeaan passiin enää mistään saa.

Brewdog Union Square, Aberdeen

Brewdog Bar Union Square ostoskeskuksen toisessa kerroksessa.

Aloitan mission uutukaiselta Brewdog Union Squarelta: 1/3 pint of Tsar Struck, 9,1% stout. Tuoksun puolesta aika samaa suklaisuutta kuin vaikka näiden miedommassa Jet Black Heartissa. Ei juuri lainkaan vaahtoa. Maku on paljon JBH:ta rohkeampi. Me likes.

Suosittu paikka selvästikin, mutta meteliä on omaan makuun liikaa. Ai niin, täähän nimenomaan on punkbrändi. Olkoon siis ja sitä paitsi Ramones herättää lämpimiä muistoja jostain. Ihanan ristiriitainen kertosäe: ”I wanna be sedated!”

Täällä samassa paikassa tullaan parin päivän päästä syömään palkintomatkalaisten yhteinen illallinen. Onpahan leima jo valmiina, niin ei tartte enää ressata sitä siinä sitte. Huomenna vielä saa baanata omin nokkineen.

Myynnissä olevat kolmasosa- ja kaksikolmasosaa pinttiannokset kuulemma ovat täällä vaatineet lakimuutoksen, jota Brewdog on ollut menestyksekkäästi ajamassa. Tarinan kuulin myöhemmin joltakulta samaan tilaisuuteen osallistuneelta, hieno stoori.

Brewdog Union Square, Aberdeen

Brewdog Bar Union Square Aberdeen.

Brewdog Bar Castlegate

Brewdog Castlegate

Turning Point Silent Circus ja toka leima.

Seuraava leimarasti ottaa viitisen minuuttia kävelyä Brewdog Bar Castlegateen. Valitsen vieraspanimon tuotteen: Turning Point Silent Circus, 9,0%  tripel, 1/3 pint. Herkku maustekeitos, omaperäinen tripeli huippukivasti, belgityyliä aivan omalla tavallaan ilman että perustyyli kärsii. Joku mauste-hedelmäkombo sen luonteen tekee, väri poikkeuksellisen vaaleeruskean samea mut eipä siitä maku kärsi. Tätä olisi superia saada joskus uudestaan. 

Arkinen alkuilta ja tässä paikassa möly on edellistäkin huomattavasti suurempi nimenomaan musan isosta volyymistä johtuen ja myös nimenomaan ihmismölinästä. Asiakkaana voi helposti hetkisen olla mut duunissa täällä tarttis vastamelukulokkeet tai jotain. Ehkä tähänkin tottuu. Varsinainen hullunmylly. Työntekijöillä selvästi kiirettä pitää. Ihan täysi mesta, mitä voi verrata vaikka heti kulman takana olevaan toiseen paikallisen panimon, Fiercen, baariin. Se oli ohi kävellessä ihan tyhjä.

Brewdog Flagship Bar Aberdeen

Origami Outlaw ja mitä mainiointa chilipizzaa, jossa nduja-makkaralevitettä, mausteista pepperonia, chilihiutaleita, tomaattia ja mozzarellaa.

Brewdog Bar Aberdeen

Brewdog Aberdeen aka Flagship bar on Brewdog-baareista vanhin, perustettu 2010. Se on illan kolmas ja niistä hipihiljaisin paikka. Musiikki on täällä tosi miellyttävällä tasolla ja muutenkin miellyttää satasella, kun Paramore paahtaa kajareissa.

On pizzahetki ja siihen valitsen kaveriksi Brewdogin Origami Outlawn. Yleensä vähän karsastan ”pelkäksi” pale aleksi luokiteltuja, kun usein ovat olleet aika särmättömiä. Tällä kertaa valinnassa ei ole surkuttelun sijaa, raikas ja erittäin hedelmäinen, errrittäin aromaattinen. Ei jaksa enempää hehkuttaa, mutta edeltävään pale ale toteamukseen nähden olen todella positiivisesti yllättynyt.

Näin helppoa se oli Aberdeenin osalta. Myöhemmin vielä plakkariin Ellonin leimat panimokäynnin yhteydessä, niin hyvä tulee. Seuraavaksi helpoin taso olisi kerätä kaikki Lontoon leimat, mikä kai voisi onnistua yhdellä tripillä. Muut loput brittileimat lienee utopiaa ja samoin kuin yleisesti tavoiteltu 40 leiman kokonaismäärä.

Brewdog Flagship Bar Aberdeen

Brewdog Flagship Bar Aberdeen

Brewdog Bar Aberdeen.

EDIT 10.8.2019: Superviileä biisikin löytyy aiheesta. Stamp Wanking In The U.K. by Doug in a Pub, lyrics by Vegar Vaag.

Fierce Bar

Vaikkei leimojen piiriin kuulu, päivän viimeisenä baaritekona palaan Fierce Bariin. Panimo kiinnostelee ja baari kuuluu Aberdeen Craft Beer Kilometreenkin. Alkuillan tyhjyyden jälkeen Fierce Bar on kerännyt sopivalti asiakkaita. Tunnelmaa tuovat ensimmäisiä paikkoja pehmeämpi musa ja iisi puheensorina.

Fierce Beer BA Maple VBM

Fierce Beer BA Maple VBM.

En tunne valitsemaani olutta edes maineeltaan entuudestaan, mutta valittu Fierce BA Maple VBM (Very Big Moose) kruunaa illan. Tämä kolmannespintin tynnyrikypsytetty 12,5% imperial stout hipoo täydellisyyttä makunystyillä. Myöhemmin onnistun bongaamaan näitä Beatnik Brew Dayssä Fiercen tiskillä ja ostan yhden kotiintuomisiksi.

Päivän kaikki bisset osoittautuivat loisteliaiksi. Toinen toistaan parempia. Alkaa mielessä vahvistua ajatus, että pitkällä viski(tynnyri)kulttuurilla on iso merkitys myös näiden oluthavaintojen pohjana. Varsinkin äskeinen Fierce kelpaisi malliesimerkiksi tynnyrikypsytyksestä. Vaikka näitä on mahdoton panna absoluuttisiin järjestyksiin, niin se voisi ihan hyvin olla paras koskaan maistamani.

Fierce Bar valikoimaa

Fierce Bar valikoimaa.

Kun illan hämy oli saapunut hotellille tallatessa, tuli olo että korppeja istuu joka ikkunalaudalla kulkijaa tarkkailemassa. Taianomainen kaupunki.

Postaussarjan kaikki osat



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top