Ruokakaupan hyllylle oli helmikuussa ilmestynyt Pyynikin käsityöläispanimon Kuusenkerkkä Ale. Kuusenkerkkä on kasvukauden alun tuote, mutta toki sitä voi pakastaa ja sitä kautta tuottaa olutta ympäri vuoden. Fiilistellään tätä olutta yhdessä viime kesäisen Brewniversen kerkkäalen kanssa. Mahtipohtisesta otsikosta huolimatta kovin vakavalla tai tuomitsevalla mielellä ei halua olla. Antaa kaikkien vaahtokukkien kukkia.  

Omiin arviointeihin introtaan tässä postauksessa samalla luokitus:

Panisin / En panis

Tarkoittaa, että tekisinkö itse kotioluena samaa uudestaan tai voisinko tehdä maisteltua kaupallista olutta vastaavan kotipanon itse.

PYYNIKKI

Käsittelyyn ensin Pyynikin käsityöläispanimon kerkkä. Tyyliltään pintahiivaolut, mallaspohjassa ohraa ja vehnää. Strategiset mitat siltä osin kuin etiketti antaa myöten: 4,6% ja that’s it.

Korkki tussahtaa huomiota kiinnittävän vaisusti avatessa. Olisiko hiilihappoja päässyt osin karkuun vai onko pullokäyminen jätetty tarkoituksella minimiin? Kehittää vaahtoa mutta ei mitenkään eksessiivisesti, karbonaatio on melko alhaisella tasolla. Väri vaalean ruskea sameahko. Hetkisen huoneenlämmössä viihdyttyään voi huomata oluen tuoksuamplitudin olevan melko matala, joskin jotakin erikoisempaa ja hankalammin nimettävää sävyä tuoksussa on. Uskottavasti lähtöisin kerkästä. Maku voisi ehkä olla raikkaampi ja kerkän maun osalta odotukset oli reippaammat. 

Hauska kokeilu, erikoinen, ei massojen juoma, kokonaisuutena voi mielenkiintoisena oluena pitää. Kerkän annostelu on arvattavasti ollut paljonkin maltillisempaa kuin battlen toisella osapuolella eikä kerkkäkirpeydellinen katkeronomaisuus samalla tavalla irroittele menemään kuin vielä Brewniversen tuoreena olleen kerkkäoluen tapauksessa. Niin kuin muissakin persoonaa omaavissa oluissa, ns. juotavuusominaisuudet ei kutsu nauttimaan kovin suuria määriä mikä myös hyvin sopii tolkullisen oluen käytön mentaliteettiin.

OLUTARVIOINTI: PANISIN (pienen erän)

BREWNIVERSE TUOREENA

Seuraavana vuorossa Brewniversen viime kesäinen kerkkäale. Strategiset mitat: 5,1%, IBU 24, 777g kerkkää per 25L valmista olutta. Kerkkämäärä on aika reipas, elleipä jopa täysin överi. Pelkistetyssä mallaspohjassa vain perusmaltaana pale alea ja kerkkämäärään nähden vaimea humalointi. Edellä kerrottu laskennallinen IBU ei ota kerkkää huomioon. EBC jääköön spekseistä tällä kertaa pois, koska laskennallinen EBC selvästi aliarvioi väriarvoa. Kylmäsäilytykseen jääneet pari pulloa antavat hyvän tilaisuuden olutbattlen tiimellyksessä puntaroida samalla erän säilyvyyttä noin 8 kk ikäisenä.

Katsotaan alkuun tuoreen oluen merkintöjä. Heti astioinnin yhteydessä oli kesäkuun 2015 taitteessa tehty seuraavia huomioita: Voimakas aromaattinen tuoksu, miellyttävä, persoonallinen, samea vaaleanruskea näkö, ja vaikka ei vielä karbonoitunut niin pientä kivaa vaahtoa muodostui sopivasti tuopin pinnalle. Maku aika voimakas, ei kuitenkaan ylikerkkäinen, ei tällaisenaan massojen juoma, mutta ehkä kuitenkin harrastajien. Maku assosioituu pirteään, pehmeään, toki kerkkään ja tuoreeseen puumaisuuteen positiivisella tavalla, ei kuitenkaan pihkaan mitä olisi voinut odottaa.

Parin viikon ikäisenä saman oluen pulloversion ensimaisto: Melko vähähiilihappoinen, maku linjassa kesäkuun alkupuolen maistamisen kanssa, jossa kerkän ennalta vieras maku oli melko voimakas, aluksi tuoksussa kerkkä ei ole ollenkaan yhtä erottuva. Kymmenen minuutin kuluttua huoneenlämmössä lämmetessään tuoksu voimistui selvemmin nenään. Tuoppi silloin toinen tällöin tyylisesti juotuna jännä olut, kiehtova, mainio, mutta useampaa pullollista peräperää tuskin viitsii juoda.

Toinen tapa valmistukseen olisi humalan kokonaan pois jättö, koska makupotkua tuntuu ainakin isosti annostellessa löytyvän hyvin eikä maku tai aromi ole lainkaan vastenmielisiä, raffia uutuusarvoa maussa on. Jos omia uusia vastaavia oluita tulee, niin kerkän annostelua tulee todennäköisesti vähennettyä ehkä reippaastikin, sekä juotavuuden että kerkän riittoisuuden lisäämiseksi.

Vastaava kegiversion ensimaisto: Aluksi ylivaahtoamista, mikä helpotti kolmella nopealla ylipaineventtiilin nykäisyllä. Hiilihapottunutta kyllä, vaikka ei mitenkään paljon. Maku linjassa aiempien merkintöjen kanssa, mutta hieman intensiivisempänä ja terävämpänä.

Tilanne heinäkuun alussa: Oluen vaahdosta on muodostunut aivan erityisen pienikuplaista, hyvällä tavalla tiheää runsasvaahtoista, kestävää ja erityisen pehmeää ja kermaista (postauksen toiseksi viimeinen kuva). Vaahto parhaimmistoa Brewniversen oluissa. Muutaman viikon kypsyminen oli myös leikannut terävintä kirpeyttä pois, vain parempaan suuntaan. Silti kerkän maku ja tuoksu edelleen voimakas.

Tuoreena maistamisesta yhteenvetona voi sanoa maun olevan varsin omintakeinen, ehkä etäisesti Nelson Sauvinia muistuttava ilman greippisyyttä. Katkeron sijalla on voimakas tasainen kirpeys. Tuntui erityisesti uppoavan ei-olutharrastajiinkin.

BREWNIVERSE IKÄÄNTYNEENÄ, 8KK

Olut on kehittynyt yhä erilaisempaan suuntaan. Maku oli taas yllätys, neutraali sellainen. Tuoksussa havumetsänkasteista vehreyttä toiveunien siivittämänä. Uniikki tuoksu joka tapauksessa. Haittapuolelle jää se, että karbonointi on ottanut siipeensä ja juoma on päätynyt melko flättiin kuntoon eikä tuoreen oluen ihanaisesta kermavaahdosta ole jäljellä kuin muisto valokuvissa. Suutuntumassa edelleen yllättäen liukkautta ja todella yllättäen ikään kuin kerrostuneisuutta siten, että päältä sipattuna ohutta vetisyyttä alempana löytyen normaalitukoisuutta. Näissä hommissa täytyy vähän mielikuvitustaankin välillä ruokkia.

Kerkän voimakas kirpeys on vahvasti tasoittunut kypsytyksen aikana poispäin, mutta ominaismaku on silti hyvin erottuva. Väri vaaleanruskea sameahko. On ollut patenttikorkillisessa pullossa, mikä nyt ei ihan tarpeeksi ole pystynyt pitämään hiilihapoja sisällään.

Pullon verran tämä maistuu edelleen jo pelkästä uteliaisuudesta, mutta kokonaisuutena pidemmän puoleinen säilytys ei ole tälle oluelle ollut eduksi. Se nyt on selvää, että jäljelle jäänyttä viimeistä pulloa ei kannata enää jemmata. Haluaako joku sen maistaakseen? Ilmoitus vaikka sähköpostiin ja nopea noutaja Helsingin alueelta saa omakseen 🙂

OLUTARVIOINTI: PANISIN (pienen erän)

LOPPULAUSEET

Raaka-aineena kerkkä on siitäkin mielenkiintoinen, että sen keräämiseen sopiva hetki ei kasvukauden alussa ole kovin pitkä ja silloinkin vierekkäisistä puista samanaikaisesti kerättynä maku saattaa vaihdella melkoisesti. Taitaapa myös olla niin että omatekoista erää vastaavaa kerkkäkonsentraatiota ei kaupallisen volyymin keittoihin ainakaan helposti saa järjestettyä. Vaikka nyt 2000L keittoon tarvitsisi tuoretta kerkkää jo vajaat 70kg.

Reilut kolme vuotta sitten markkinoilla oli myös Rekolan Panimon Metsän Henki kerkkäolut. Nyt jo hatarien makumuistikuvien mukaan siinäkään ei voimallisesti tai edes mainittavasti olisi kerkän ominaismaku erottunut. Vaikkei kerkkämäisyys kaupallisissa oluissa niin vahvasti maistuisikaan, on se silti kiva nyanssi ja käy erottavana tekijänä, kun kuluttaja tekee pullovalintaa ison pullorivin äärellä marketissa. Ja silloin sitä juotavuusominaisuuttakin on oluessa enemmän.

Maistelutaistelumielessä analyysi on vähän epäreilu, koska omasta tuotoksesta kaikki tunnelmat ja yksityiskohdat pitkin valmistus- ja kypsyttelymatkaa on tiedossa, mutta kaupallisesta oluesta vain se ohikiitävä fiilinki, jonka ainokaisen pullon siemailemisesta saa.

27.2.2016 / Jani