Kuuden vuoden ikäinen belgitripel-kotiolut: Ikääntymistestin osa 4
Olin kuvitellut, että tätä erää olisi ollut vain yksi pullo jäljellä. Ilahtumisen paikka havaita, että olikin vielä kaksi. Niistä toinen maistellaan tässä. Tyylinä 9-prosenttinen tumma belgitripel ja säilytyspaikkana jääkaappi.
Korkkaus ja alkutuijotus
Hyvin maltillinen, elegantisti nouseva vaahtotuppo. Sama tilanne oli jo kolmen vuoden kohdalla. Vaahdon luonne ei edelleenkään ole kääntynyt gushingiksi, mitä silloin tuli aprikoitua. Nyt meni pohjahiivat sekaan mikä tuotti rungon väriin hiivaista hailakkuutta. Ilman sitä rungon värinä olisi säilynyt terve mahonki.
Päältä lipaistuna vaahto maistui tutulta oluen ominaismaulta potenssiin kolme. Metkaa. Samaa kertoi tuoksu. Heti tiesi ettei pilalla ollut tämä ja oli taas muuntunut kiinnostavalla tavalla. Tässä vaiheessa ei muita yllätyksiä kuin intensiteetin syveneminen.
Suuhun siitä
Tätä erää on tyyliluokassaan jonkinasteisesti vaivannut suutuntuman ohuenpuoleisuus, kun vertailukohtana kuitenkin ovat maailmanluokan trappistit. Itseironisena päivänä on voinut löytää vetistäkin kuvausta, mutta enää siihen ei mielikuvitus taivu. Suutuntuma on nyt edelleen ja selvästi tiivistynyt.
Jaahasjassoo, maussa on sellaistakin uutta jota ei vaahtoimailun perusteella arvannut. Nestettä maistaessa vaahdon väkevä karamellisuus ei toistu kunnolla. Tumma sokerikaramelli on siis konsentroitunut aivan erityisesti vaahtoon. On se myös maussa dominoiva piirre, mutta raskas karamelli-intensiteetin lupaus jää neljäsosatiehen.
Hiilihappoja on ja nestepinta suorastaan kuplii alkuvaahtoilun laskeuduttuakin. Tässä suhteessa olemus kuitenkin on aivan liian tasainen ollakseen suuri taideteos. Kotioluttaidetta silti.
Maistelun mittaan löytyy alkoholisuuden kaikuja neutraalilla tavalla. Takavuosien selvä kirsikkaisuus-cherrymäisyys ei tunnu enää nousevan. Myöskään tuoreen bissen mausteinen kulma ei pärise aistinsoluilla. Isossa kuvassa olut on kuten ennenkin eikä se varsinkaan pilaantunutta ole.
Belgitripelien ikäännyttämisestä
Tämän tyylisille on kuullut mainittavan viiden vuoden ikäännyttämisen tuovan parhaat tulokset. Viiden vuoden testi jäi väliin syystä, että tosiaan luulin vain yhden pullon olevan jäljellä ja sitä piti venyttää. Neljän sekä kuuden vuoden maistojen mukaan voi kuitenkin peilata tilannetta. Ei voi lähteä väittämään, että kumpanakaan hetkenä olut olisi ilmiselvästi parhaimmillaan, mutta eipä se myöskään ole ollut heikoimmillaan. Muutenkaan ikävuosien parhausjärjesteykseen laitto ei tunnu kovin mielekkäältä. Erilaisia ne ovat olleet ja kaikki kelvollisia.
Maksimisäilymisajan estimaatiksi on tämmöiselle mainittu 12 vuotta. Nyt kun mennään puolessa välissä ainoa syy epäillä, ettei jopa tuohon päästäisi on vaahdon lievä ylikehittyminen. Se ei kuitenkaan heijastu maussa tai tuoksussa mitenkään negatiivisena.
Tärkein viesti tähän astisesta ikäännytyksestä tiiviistyy siihen, että sopivan tyylinen kotiolutkin kestää aikaa hyvin ja vertikaalisessa maistossa mielenkiintoista elämistä tapahtuu. Makusävyjä tulee ja myös menee. Kotiolutsatsikin voi saada kunnioitettavan pitkän ja kunniakkaan elinkaaren.
No onko pullojen panttaaminen kannattanut? Ainakin tämän oluen tapauksessa kyllä. Ehkei mitään ääreviä muutoksia olemisen kaarellaan, mutta kiinostavaa ja ajoittain erittäin kiinnostavaa muuntumista. Hyvin tämän tunnistaa tyylinsä edustajaksi tuoreena ja vanhana.
Oma jännityksensä tulee olemaan, montako vuotta sitä viimeistä pulloa tulee säilytettyä. Vai voisiko vielä jonkun kiven alta löytyä lisää tätä panosarjaa? Elämä on jännä paikka näitäkin miettiessä.
Varhemmat muistiinpanot tästä oluesta
Originaalit tastinghuomiot melko tuoreena
Nyt on jo niin pitkään kulunut oluen panosta, että teki vielä mieli kurkistaa tuoreen oluen maistomuistiinpanoja. Tämä kesäkuussa 2013 pantu olut oli tuplasti pääkäytetty Rochefort 8 klooni, jossa maltaina pils, caramünich, carared, bisquit ja suklaa. Keittoon meni tummaa candisokeria, Hersbrukeria ja Styrian Goldingsia. Kaikki nuo detaljit olikin jo unohtuneet aikapäivää sitten.
Syyskuussa 2013: Edelleen hyvä, miellyttävä, voimakaskin tummanmakea mausteinen flavori, mutta samalla tyylille ohuehko suutuntuma ja siten parannettavaakin löytyy. Odostusten mukaan kypsyessä suutuntuma olisi tiivistynyt, mutta näin ei ole ainakaan vielä käynyt (kypsytysaika 4,5kk). Kaikkiaan kuitenkin erittäin mainio!
Joulukuussa 2013: Maistettu 9 deg-C:na: Makea, siirappia ja toffeeta, kompleksinen, vivahde alkoholia maussa, täyteläinen, suuntuntuma tiivistynyt, maku pääsee uudelleen valloilleen nielaistaessa ilman että ottaa uudelleen juomaa. Herkku.
Maaliskuussa 2014: 6 kk kypsytyksen jälkeen olut säilynyt hyvin pullossa, hiilihappoa on ja vaahtoaa sopivasti. Maussa edelleen roimasti makeaa toffeeta ja kompleksisuutta. Nautinto.
Joulukuu 2015: ”Säilyvyystestiä”, ollut viileässä kellarissa, avatussa 5L minikegissä. Hiilihapot hävinneet, muuttunut vetiseksi ja pistäväksi. Menee viemäröitäväksi.
Viimeisimmän huomion jälkeen kaikki maistot on tehty erän pulloversiolla.
Edeltävät blogitarinat samasta oluesta
