Oli aika.

Nimittäin joku jossain toisessa postauksessa samasta kamasta kirjoitti, ettei ollut enää ihan huipussaan. Ikää kuitenkin vain rapiat kolme vuotta kuten backlabelista on helppo todistaa. Eipä siis kovinkaan vanhaa, joskin siltä se jotenkin tuntui, koska pitkään pyörinyt vihanneslaatikon pohjalla. Ja kyllä, suunnitelma bisseille omistetun jääkaapin hommaamisesta on olemassa. Fossiilista tunnelmaa korosti hienosti kulahtanut label.

Mainitun mukainen viestittely kummasti kohotti motia pullon avaamiseen, vaikka sopii kuvitella että asianmukaisesti säilytettynä tällänen 14,2-pinnainen ölle säilyy ja kypsyy kauniisti. Mistäs näistä lopulta kuitenkaan tietää ennenkuin avaat ja otat.

Odottava kevään tuoksu hiukan riiteli tunnelmissa illan hämyn ja nuhjuisen labelin kanssa, mutta maaliskuun lopun ilta sopi tilanteeseen erinomaisesti. Painekorkin kimppuun siis. Nykyäänhän käyttävät sinetöityjä kruunukorkkeja, mitkä on toki hienoja mutta avaamisen tunnelmaa on enemmän näissä rautalangoitetuissa samppanjapullotyyppisissä. Langat irti. Ei auennut sovinnolla tämä syntisen pullon synteettinen tulppa. Koitin kiertää hampailla. Tiukassa oli edelleen. Alkoi myös pelottaa liikaa. Korkkiruuvi. Tuntui toimivan ja sitten: nolon vässykkä *ploph*.

Ei siellä mitään painetta ollut. Samaa kertoi lasiin pudonnut juoma, jonka pinnalla sinnitteli vain vähäistä hiilihappoa. Ihan alkuun jopa oli ohkaista saippuakuplaisen oloista pintaa. Näkö muutoin hyvin tummaruskea. Sameanoloista, mitä tuosta paksunnäköisestä rungosta nyt valoa ylipäätään siroilee.

Kylmänä runsas syvä tuoksu, melkein röyhkeäsokerinen, alistunut metsän marja (yksi kappale) ilman happamuutta, ohraviinisen alkoholinen ja persoonainen, tynnyrisyys heijastuu aromin painavuutena. 

Makuun ulottuu – ei enää yllättäen – hyvin paksu suutuntuma, kuin sitkeää nestettä, melkein hapoton, tahmaa vahvasti. Alkoholi ei hyöki rajummin mutta huomaahan sen. Isoa karkkikönttiä lasin täydeltä. Ihan hyvä että tuli avattua, pitkittäminen olisi voinut tuoda hapettumisenkin efektejä. Tosin en ole vielä päättänyt oisko se hyvä juttu vai miten. Tuoksu ja maku hyvinkin toisiinsa sointuvia. Lämmetessään kaakaoinen toffeisuus nousee.

Oikein hienosti toimiva hitailuolut. Nytkin otin aperitiiviksi ja säästin reilun loppupuolikkaan ruuan jälkeen. Väliajaksi meni jääkaappiin. Hapotkaan ei päässeet karkuun kun niitä ei ollut.

Pastan jälkeen lasista sipatessa mieleen pulpahti alkoholisoitu maustettu siirappi. Melkein käy mielessä olomuodon olevan jotain muuta kuin nestettä. Erittäin hieno jälkijuoma. Haastankin samalla kaikki suomenkielipoliisit, sanatieteilijät ja ravintoloiden menusepot selittämään miksei termi jälkijuoma ole käytössä. Ainakin ite alan sitä just nyt käyttää.

Tällä kertaa meni niin että tuli katsottua valmistajan nimitys tälle vasta maistelun jälkeen. Tiramisu Barley Wine. Ei sitä labelissa lukenut. Ihan loogista kyllä, barley wine ilman muuta, tiramisukkaisuuskin vaikkei käynyt lähelläkään mielessä juuri tuo kuvailu. Kovin vauhdilla ei halua juoda – For the schweetest schlowest moments.

Abstrakt-sarjan oluet alusta melkein tähän päivään. Vain Uncle Duke’s Barrel Aged Imperial Stout (11,5%) AB:26 puuttuu.