Kotiolutta maatiaishumalalla
Viime syksyisestä Märzen-kokeilusta suomalaisella humalalla ei silloin tullut postattua kokemuksia. Alla havaintoja alusta, matkan varrelta ja nyt vajaa puoli vuotta pullotuksesta. Kuvakin pitää laittaa varsinkin kun visuaalisella puolella tällä oluella selvästi on kiinalaisen filosofian mukaisia yin-yang ominaisuuksia. Että sikäli hyvä merkki, kaiken pitäisi tässä olla toisiinsa kytkeytyneenä ja hyvin tasapainossa. Katsotaanpa.
Viikko pullotuksen ja karbonoinnin jälkeen: Maku muuttunut melkoisesti pullotushetkestä, ruohomainen ja valkoviinimäinen ominaismaku poissa. Katkeroa ei erotu ja muutoinkin humalointi on hyvin neutraali, kokonaisuus ei ollenkaan paha eikä sivumakuja, Märzen-tyyliseksi suhteellisen hiilihappoinen jopa poreilevan kihisevä. Mauiltaan tai aromeiltaan ei erityisen puhutteleva tässä vaiheessa, mutta suomalaisena humalana omaa muuta erityistä kiinnostavuutta melkoisesti.
Kolmisen viikkoa pullotuksesta: Maistelu 7 deg-C:ssä, lasiin kaatamisen jälkeen alussa hyvin maltainen aromi siitä lasissa laantuen, hiilihappoinen, kirpeä, ei katkeroa, vihanneksinen, tunkkainen jälkimaku, kaipaisi lisää humalaa ja selkeyttä humalointiin, suutuntuma keskitäyteläinen, visuaalinen koostumus suhteellisen kirkas kotipanimolle ja suodattamattomaksi, vaahtoaa hieman nopeasti laskeutuen.
Nelisen viikkoa pullotuksesta: Maku on huomattavasti parantunut sitten viime maistamisen. Häiritsevä sivumaku on poissa, siitä vain häivähdyksenomainen vivahde jäljellä. Hapokas, raikas, ruohoinen, runkoakin löytyy tyyliin nähden yllättävästi, liekö vaihemäskäyksellä tähän ollut positiivinen vaikutus. On sitä hullumpiakin juotu, joskin hentoa humalaflavoria dominoi kasviksisuus edelleen. Reipas hapokkuuden määrä edelliseen yhdistyneenä tuo mieleen jopa siiderin.
Vajaa 2 kk pullotuksesta: Laatu ailahtelevaista, liekö sitten pullokohtaisia eroja. Edelleen kihisevän pirskahteleva alku, maku kehittynyt voimakkaan ruohoiseksi, melko tunkkainen, kaksi viime mainittua tuntuu myös jälkimaussa.
Vajaa 6 kk pullotuksesta: Kuohun määrä on valtaisa lasiin kaadettaessa mutta hallittavissa maltillisella kaadolla, samoin aiempi kihisevyys on edelleen lisääntynyt ja selvästi korvin kuultavissa. Vaahto laskeutuu melko nopeaan. Maun puolesta olut on hyvin juotavissa eikä ainakaan heikentynyt varastoinnin aikana, ruohomaisuus, vihanneksisuus ja kirpeys tuntuu merkittävän paljon lievempänä (jos ollenkaan) kuin vastaavat muistikuvat tuoreesta oluesta. Kirpeyttä ei itse asiassa ole lainkaan, tuoksussa löytyy vielä ruohomaisuutta.
Kypsyessään tämä hyvin erikoislaatuinen olut on kuin onkin lähestynyt yin-yangmaisuutta, vaikkei nyt täydellistä ole ja tuskin sellaiseksi tuleekaan. Kokeiluna erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen. Ehkäpä seuraavasta sadosta pääsemme kokeilemaan jo toisella kotimaisella humalalla.
7.4.2014 / Jani