Kokeilussa hieman yli 2-vuotias belgityylinen vahva ale, tarkemmin sanottuna tumma tripel (ABV 9%). Erityisesti kiinnostaa onko olut edelleen juomakelpoista ja jos on, niin miten näiden vahvojen kotioluiden ikäännyttäminen vaikuttaa maun kehittymiseen.

Kirjallisuuden mukaan tämän tyylisten (8,5-11%) oluiden maksimisäilymisajaksi voisi odottaa 2-12 vuotta. Varastointiolosuhteilla on iso merkitys, matalammat lämpötilat hidastavat vanhenemiseen liittyviä kemiallisia reaktioita ja valolta pitää suojautua. Säilyvyyden sanotaan paranevan 2-3 aikajakson verran jokaista säilytyslämpötilan kymmenen asteen alennusta kohti. Siten olut lähellä 0 °C -astetta säilyy 2-3 kertaa pidempään kuin 10 °C:ssä ja 4-6 kertaa pidempään kuin 20 °C:ssä. On myös hyvä erottaa oluen vanhenemisen positiiviset efektit (ikääntyminen, aging) oluen laadun heikkenemisestä vanhetessaan (staling), ja vielä oluen kypsyminen (maturing) hyvin tuoreesta (green beer) paremmin tarjoilukelpoiseksi.

Kylmässä säilytettyyn ja nyt jääkaapista otettuun olueen muodostui lasiin kaadettaessa aluksi runsas, sitten rauhallisesti laskeutuva vaahto, joka lopulta tuotti parin millin pitkäkestoisen kerroksen pintaan. Oluen väri tasaisen tummanruskea. Infrapunamittarilla todettu oluen lämpötila tässä vaiheessa 8 °C. Tuoksu viileän tumman makea. Maussa ei vielä tässä vaiheessa niin paljon voimakasta makeutta kuin muistikuvat parin vuoden takaa olivat, samoin hiilihapokkuus näyttäytyi hieman vaimeampana. Ei kuitenkaan mitään varsinaisia hapettumisen aiheuttamia tai muita virhemakuja. Suutuntuma jättää vielä varaa parantaa täyteläisen täydellisyyden tavoitteluun, mutta varsin ok näinkin.

Viileänä maiston jälkeen jo voi sanoa, että säilyvyysaika tälle erälle on vähintään se kaksi vuotta. Samalla kuitenkin alkoi aprikointi, josko olut olisi jo ohittanut huippumakunsa. Pieni tauko siemailuun, jotta olut lämpiäisi hieman. Todettiin sitten lämpötilaksi 15 °C ja jatko testailun seuraavaan vaiheeseen. Lämpiäminen lasissa lopetti spekuloinnit huippumaun ainakaan selvästä ohittumisesta. Ihan voimissaan olut edelleen oli. Lämmettyään oluen maku muuttui viileästä suoraviivaisesta kompleksisemmaksi ja näin ollen paljon itseä miellyttävämmäksi. Korostunein makuelementti on oluttyylille ominainen tummanpuhuva makeus. Muun muassa candi-sokeriahan tässä keitoksessa on mukana ja lopputuloksessa sen huomaa hyvällä tavalla. Aavistuksen verran lämmittävä alkoholi ei maistu muutoin lainkaan. Edelleen kehtaa pitää tätä onnistuneena oluena, jonka ominaisuudet ovat olennaisesti samat kuin tuoreena. Kokonaisuus ei hirveästi ollut muuttunut kumpaankaan suuntaan, ehkä kuitenkin mausteisen-siirappisen-toffeinen flavori on tässä taittunut, mutta tosi hankala arvioida nyansseja pitkän ajan kuluttua. Joku pullo tätä vielä jäi jäljelle, joten toivon mukaan pääsee tulevaisuudessa todistamaan vieläkin pitempää säilyvyyttä ja ehkä silloin ilmenee isompia merkkejä laatumuutoksista – olkoon ne luonteeltaan hyviä tai huonoja.

Kerrotaan vielä, että maisteltu olut oli säilytetty pullossa. Samasta erästä oli alun perin osa varastoitu kylmässä 5L minitynnyreihin. Silloin jo muutaman viikon säilytys korkatussa tynnyrissä johti pahasti latistuneeseen olueen.

30.7.2015 / Jani