Blogi

Kotikalja joulupöytään: helppoa ja nopeasti valmista

Kotikaljaa koneeseen

Postauksessa käydään läpi mitä kotikaljan tekoon tarvitaan ja miten se onnistuu helpoimman kautta. Kyseinen kaljasatsi tulee päätymään joulupöytään. Kotikalja on vaivaton valmistaa ja valmista juomaa saa nopeasti, varsinkin jos oluen tekoon vertaa. Kaljan ja oluen eroista sekä muusta asiaan liittyvästä oli enemmän toisessa postauksessa.

Kaljan saa mukavasti parissa päivässä juontiin ja siksi postaus lähtee näin muutama päivä ennen joulua. Asiasta ehkä innostuvat ehtivät vielä tekemään joulukaljansa. Raaka-aineet saa helposti lähimarketista.

Postaus linkittyy myös Joulu ja olut -teemaan. Se on kolmantena aiheena suomalaisissa olutblogisessioissa, johon johdatus ja yhteenveto Helppoa Juotavaa bloggarikollegan toimesta.

Raaka-aineet ja tarvikkeet

Kotikalja: raaka-aineet valmistusta varten.

Raaka-aineet kotikaljan valmistukseen: Laihian Maltaan Tuoppi kotikaljapakkaus (mallasuute ruskea pakkaus ja hiiva valkoinen), sokeria ja vettä. Ei voisi paljon simppelimpää olla.

Kotikaljan valmistus

Vesiastia 5L käymiseen ja säilytykseen. Edes pulloja ei tarvitse, kun tekee kaljan suoraan samaan astiaan, josta sen tarjoilee.

Seuraavassa hankinnat ja hinnat kotikaljan tekoon kolmen litran satsia varten. Liesi, kauha ja kattiloita löytyi keittiöstä valmiina.

  • Vettä 3 litraa hanasta: 0 euroa.
  • Kotikaljapakkaus (sis. mallasuute, kuivahiiva): 1,95 euroa, josta käytettiin kolmannes, eli 65 senttiä per 3L satsi.
  • Kidesokeri 1 kg: 1,19 euroa, josta käyttöön 15%, eli hintaa 18 senttiä per 3L satsi.

Niinpä raaka-aineiden kokonaishinta oli 83 senttiä, ts. 28 senttiä per litra. Melko halpaa. Kaupan litrahinnat valmiiksi pullotetulle kotikaljalle pyörivät 2-4 euron paikkeilla.

Lisäksi tuli ostettua käymis- ja säilytysastiaksi kuvassakin näkyvä Plastexin 5l muovisanko, hinta 8,99 euroa.

Näin valmistuu kotikalja

Ajatuksena oli tehdä pieni erä kotikaljaa nopeasti juontiin eikä vähäalkoholinen kalja muutenkaan säily tuoreena pitkään. Näin välineiden desinfiointikaan ei ollut niin tarkkaa ja kaikki työvälineet vain pestiin pesuaineella ilman sen ihmeempiä operaatioita.

Koko homma meni muun arkisen iltapuuhailun ohella. Seinäkelloaikaa kului noin 3 tuntia ja aktiivista työaikaa paljon vähemmän. Ilman veden keittoa ja siihen liittyviä jäähdyttelyjä käymisen alkuun saattaminen olisi ollut huomattavasti nopeammin hoidettavissa. Seuraavassa vaiheet 1-2 voisi näin jättää väliinkin.

  1. Valmistuspakkauksessa oleva ohje ei maininnut veden keittoa. Vanhana oluen tekijänä kuitenkin tuli keitettyä vesi siitäkin huolimatta, että hygienian kanssa ei muutoin oltu erityisen tarkkana. Käytössä oli kaksi kattilaa, joissa molemmissa kiehui 1,5 litraa vettä. Kotikaljan valmistus
  2. Keiton jälkeen vesi meni suoraan käymisastiaan ja parvekkeelle jäähtymään. Astiaan kaataessa vesi oli noin 60 asteista, eli se oli jo tässäkin vaiheessa saanut jäähtyä kun ei ihan tiennyt miten kuumaa muoviastia kestää. Ulkona jäähdyttelyn jälkeen vesiastia nostettiin takaisin sisään. Kotikaljan valmistus
  3. Veteen sekoitettiin yksi pussi mallasuutetta valmispakkauksesta. Uute on alla kuvassa näkyvää tummanruskeaa siirappista liimamaista mönjää. Kaljan valmistusohjeen mukaan lämpötilan tulisi olla 40-42 astetta, kun uute sekoitetaan veteen. Nyt se oli 45-asteista, mutta eiköhän tuo ollut tarpeeksi lähellä.

     Kotikaljan valmistus Kotikaljan valmistus

  4. Heti seuraavaksi lisättiin 1,5 dl sokeria ja sekoitettiin ainekset kauhalla. Tosi mämmimäinen tuoksu leijui ilmoille tässä kohtaa.

      Kotikaljan valmistus Kotikaljan valmistus

  5. Taas pantiin astia jäähtymään ulos parvekkeelle ja kun lämpötila oli vajonnut 26 asteeseen, otettiin se sisään.
  6. Seuraavana tapahtui hiivaus kuivahiivalla (1 pussi) nesteen pinnalle ripotellen, sitä erikseen nesteeseen sekoittamatta.Kotikaljan valmistus
  7. Pytty jäi vuorokaudeksi käymään huoneenlämpöön. Korkki oli kiinni löyhästi, jotta hiilidioksidi pääsee pois. Kotikalja käymisastiassa
  8. Seuraavana päivänä pantiin korkki tiukalle ja kalja jääkaappiin. Viiden litran astia mahtuikin sinne melko helposti jääkaapin sisältöä ja hyllyvälejä järjestelemällä.
  9. Jo vuorokauden kuluttua kalja oli juontivalmista.

Maistaminen

Tutun näköistä kamaa, tätähän näkee monessakin lounasravintolassa tarjolla. Kotikalja on melko flättiä, koska käymisessä syntynyt kaasu on karannut. Jos tämän olisi pullottanut ja jälkisokeroinut, varmaan siinä olisi päässyt hiilidioksidia kehittymään uudelleen. Näin pientä erää ei kuitenkaan tuntunut tarpeelliselta pullottaa eikä kotikaljalta toisaalta ole tottunut isompaa hapokkuutta odottamaan.

Maku oli odotettu, hyvä, viileä, puhtaan maltainen, makeahko ruismaltainen. Näkö muistutti omia sahteja ja muutenkin oli vähän saman oloista ohuemmalla suutuntumalla ja ilman banaanisuutta. Helppo, halpa, varma ja hieno juoma. Tietty tätä voisi lähteä varioimaan monella tapaa, esimerkiksi laittaen enemmän mallasuutetta tai valmistaen kalja mallasrouheesta, käyttäen humalointia, marjoja tai muuta mausteeksi, eri hiivaa, tai juoma hiilihapottaen.

Laihian Maltaalta löytyy uutteen ohella kaljamaltaat valmiiksi rouhittuna vähittäismyyntipakkauksessa, jos sille tielle haluaisi lähteä. Itse asiassa olisi aika kiinnostava kokeilla rinnalla sitä josko makuero aidon maltaan ja mallasuutteen välillä on yhtä suuri kuin oluissa.

Vasta tässä vaiheessa tuli mieleen katsoa, mitä kaikkea mallasuutteen valmistuksessa on käytetty. Valmistajan webbisivuilta selvisi raaka-aineet: ohramallas, ruismallas, vesi, elintarvikeväri (E150), humalauute, happamuudensäätöaine (E524) ja säilöntäaine (E202). Erilaiset E-koodilliset ainekset jotenkin tavallaan sisältyy odotusarvoon vähittäiskaupan elintarvikkeille, mutta humalauute oli tässä joukossa pieni yllätys.

Oikein maistuvaa juomaa joka tapauksessa.

Valmis kotikalja lasissa.

Valmis kotikalja lasissa.

Joulun nautiskeluoluet

Nykyisin vellovan olut- ja ruokahypetyksen keskellä juuri kotikalja mietona mallasjuomana sopii hyvin ruokapöytään. Siis sellainen mallaspohjainen juoma, joka on hyvän makuista ja sopii ruuan huuhteluun, muttei välttämättä ole turhan luonteikasta.

Olut ja ruoka toki sopivat yhteen monissa muodoissa. Asian jatkuva korostaminen vaan saa aikaan sellaisiakin tunnelmia, että ikään kuin käsityöoluiden oikeutus ja laajempi hyväksyntä vaatisi ruuan koplaamisen olueen. Ei se nyt niinkään voi olla. Ehkä ei tarvita paluuta jo unohtuneen ilmapiirin suuntaan, jossa olutta sai anniskelupaikoissa vain ruuan seurana. Taajaan toistuvalle Olut ja ruoka -teesille altistuu olutsomekuplassaan ehkä liiankin kanssa eikä tätä kannata kritiikkinä ottaa. Vaan ennemminkin havaintona siitä, mistä kulmasta käsityöoluista näinä aikoina paljon kirjoitellaan.

Luonteikkaat oluet menee omassa käytössä edelleenkin miellyttävimmin ihan sellaisenaan tai joidenkin yksittäisten ruoka-aineiden (esim. juusto, suklaa) kanssa ruokapareina. Näin on rauhaa enemmän keskittyä sekä oluen että ruuan ulottuvuuksiin. Jonkun peruslounaan tai muun mättöruokailun tuoksinassa oluen aromit ja maut niin helposti livahtavat ohi tai ainakaan eivät pääse kunnolla oikeuksiinsa. Menee luonteikas ja ehkäpä hintavakin käsityöolut osin hukkaan siinä, nimittäin.

Joulunajan varsinaisista nautiskeluoluista ei vielä varmaksi tiedä, mutta hyllystä löytyy esimerkiksi jumalaista norjalaista Kinn Bryggerin Bresnjev Stautia, mystistä espanjalaista Cervezas Domusin Crema de Cervezaa, Brewdogin jouluteemaista Santa Paws Christmas Scotch Alea ja Old Danish Beer -nimistä braggotia Billund Breweryltä.

Eiköhän noista joku tärppää joulun slow-beer hetkeen.

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top