Vehnäolutta suoraan Saksasta?

Kesän lähestyessä mielessä oli pyörinyt baijerilaistyylisen hefen hankkiminen. Ajatus oli etsiä joku sopiva nettimyymälä Saksasta, mistä todella löytyy perinteikästä vehnäolutvalikoimaa. Sieltä uskoisi saavan hyvää laatua, tuoreimmillaan ja halvalla. Olutverokin on Euroopan alinta kategoriaa (ks. kuva).

Tämä mielessä saksalaisia nettikauppoja tuli skannailtua enemmänkin:

• www.beowein.de
• www.beyondbeer.de
• www.bier-wein.de
• www.biermarket.de
• www.biershop-baden-wuerttemberg.de
• www.biershop-bayern.de
• www.bierstars.de
• www.biertraum.de
• discandooo.com
• hier-gibts-bier.de
• www.netpris.net
• www.web-bier.de

Pienempien paikallisempien panimoiden vehniä edellä listatuista tarjoilevat esimerkiksi www.biershop-baden-wuerttemberg.de ja www.biershop-bayern.de, mutta nyt haussa oli halpa hintakin. Shortlistalle päätyivät:

• hier-gibts-bier.de
• www.web-bier.de
• www.bier-wein.de
• discandooo.com
• www.netpris.net

Kolmen ensimmäisen shortlistatun putiikin kautta ja kuljetuksen hinta mukaan laskettuna litrahinnoiksi olisi tullut 4,8-7,4 euroa, tai vastaavasti  puolen litran annokselle hintaa 2,4-3,7 euroa. Alunperin yritin etsiä Franziskaner Hefe-Weisseä, mutta em. testitilauskoreihin päätyi muitakin kuten Maisel’s Weisseä ja Erdingerin vaaleaa vehnää. Toisaalta kahden viimeisen kaupan osalta hinnat ilman kuljetuskuluja Erdingerin hefelle 1,21-1,25 eur (0,5l).

Seuraavassa kuvassa on Franziskanerin hintahavaintoja viime kuukausilta myymälöissä ja nettikaupoissa litrahinnan mukaan halvimmasta lähtien (lähde: oluthinta.fi):

Suomen myymälöissä ominaispiirteenä tietysti on oluiden korkeampi hintataso ja varsinkin tunnetut saksalaisbrändit ovat vehnäoluilla myymälähinnaston yläpäässä. Esimerkiksi Alkossa Franziskaner maksaa 4,29 eur (0,5l), S- ja K-ryhmän kaupoissa hinta on samaa luokkaa painuen paikoitellen alle neljän euron.

Pohdinta seuraavasta siirrosta

Vehnäolut on Saksassa halpaa, mutta kaikenlaista käytännöllistä härdelliä ja haittaa sieltä tilaamiseen liittyy. Erityisesti kuljetus on kallista, tyyliin 50-100% itse tuotteen hinnasta. Jotenkin tuntuu hölmöltä maksaa kuljetuksesta niin huomattava osuus. Eivätkä monet myyjät toimita Suomeen tai edes oman paikallisen jakelualueensa ulkopuolelle. Saksalaisissa kaupoissa on usein vähimmäismäärärajoituksia: kokonaiset korit ja niihin sisältyvä pakollinen koripantti. Pantteja et Suomessa pääse lunastamaan. Etäostossa tulee lisäksi viranomaismuodollisuuksien hoitaminen, niistä enemmän verottajan ohjeissa.

Edeltäkin kuvasta on huomattavissa, että suora Franziskanerin myyntihinta Saksassa on jopa vain luokkaa euro per 0,5 litran annos ja toki sielläkin halpismerkit on mainittua brändiä vielä selvästi edullisempia. Ero saksamyymälöiden ulosmyyntihintaan on suhteellisesti ottaen suuri, mutta rahteineen, veroineen ja muine vaivoineen absoluuttinen hintaero ei tunnu enää yhtä hurjalta.

Suomessa edullisimman pään vehnäoluita löytyy esimerkiksi Lidlissä, missä Meidän Veikko Liukastui Banaaniin vehnäolut maksaa 2,19e (0,5l) ja Perlenbacher vehnäolut 1,95e (0,5l). Samalle tasolle päästään myös S-ryhmän isoissa myymälöissä kuten Prismoissa. Hämmästyksekseni huomaan Nokian EloWehnän olevan siellä vain 1,99e (0,5l), sekä ilman hämmästystä Kotimaista Vehnäolut 1,95e (0,5l) ja Saimaa Weiss Bier 2,19e (0,5l).

Se on sanottava, että vertailu Franziskanerin ja edellä mainittujen suomikauppojen vehnäoluiden välillä vetää voimalla mutkia suoraksi. Mutta sekin on sanottava, että myös isoilla brändeillä tulee välillä kaupan hyllystä alilaatua ainakin jos saman oluen huippumakuun vertaa. Isoista toimijoista kun puhutaan, Spaten-Franziskaner-Bräu on maailman suurimman panimoyhtiön, AB InBevin, omistuksessa.

Isompaa määrää kerralla tilatessa ei voi varmasti tietää kuinka tuoretta olut perille päästessään on, eli riski isonkin brändin laadusta on todellinen, jos siltä odottaa aina superpriimaa. Jos satut suboptimaalisen erän saamaan eteiseesi niin sitten sitä pakkopullaolutta on vaan liikaa. Parhaimmillaan ne toisaalta on niiiin mageita.

Jotta vaivan Saksasta tilaamiseen jaksaa nähdä, pitää etujen tosiaan realisoitua selvästi edullisemman hinnan ja tuoreuden/maun mielessä. Tuoreusaspektia ajatellen olisi itse asiassa kotimaisilla panimoilla logistinen etu, kunhan vaan luottamus kyseisen oluttyylin laatua ja tyylinmukaisuutta kohtaan onnistuu syntymään. Ihan vielä se ei ole perinteiselle baijerilaisvehnälle oikein syntynyt ja vakiintunut, ainakaan pieneen hintaan yhdistyen. Se edellyttää joltakin tietyltä oluelta, panimolta ja brändiltä pitkäjaksoisesti toistuvia onnistumisia oman lasin kautta havainnoituna. Haastava asetelma siinäkin mielessä, että olutharrastajana yhtä ja samaa osto-olutta ei kovin taajaan tule kurkusta kulautettua. No ehkä just kesäaikana hefevehnälle tämmöinen tilanne voisi syntyä.

Rupesi turhauttamaan kaikkine kilkkeineen koko nettitilaaminen, joten päätin ottaa Suomesta ostamisen suurennuslasin alle. Se alkoikin tuntua ihan järkivaihtoehdolta, ja nimenomaan järki-, ei tunnevalinnalta. Esimerkiksi kun lähikaupasta ostaa, voi ostomääriä helposti säätää kulutuksen mukaan ja oston yhteydessä valistaa itseään pakkauksen päivämääräleimoista.

Edullisimmat vehnät Suomessa

Testiin rajasin noin kahden euron annoshintaan (tarkemmin: alle 2,2e/0,5l) ruokakaupoista irtoavat oluet, sellaiset jotka omissa lähikaupoissa oli löydettävissä. Sekin ehkä on huomionarvoista, että kaikki halvimmat vehnäoluet on pakattu tölkkiin.

Maisteluun Lidlin huokeimmat

Perlenbacher vehnäolut 1,95e

• Alkuperämaa Saksa, panimoa ei kerrota pakkauksessa, 4,5%, 0,5l tölkki.
• Tölkkimerkintä parasta ennen 28.4.21, siis arviolta noin 1kk ikäistä (25.5.2020). (Esimerkiksi Paulanerin ja Erdingerin tölkkimerkinnät yksikäsitteisesti ilmaisevat myyntiajan noille vehnäoluille olevan 1 vuosi.)
• Tuoksu ihan ok freesi neilikkainen, ei erityisemmin banaaniesteriä, hiivan olemus on mukana ok-tavalla.
• Maku antaa vähemmän kuin tuoksu lupasi, raikkaus ei samalla tavalla säväytä. Hiilihapotkin on enintään keskitasoa, tällä tyylillä soisi olevan isommat. Ehkä juurikin sitä bulkimpaa vehnää, mitä hintakin enteili. Luulen että parempi jäähdytys auttaisi.
• Perussuorittamista ja perusvehnän paikan täyttää. Niinpä tätä voisi napata kesällä kassiin uudestaankin.

Meidän Veikko Liukastui Banaaniin 2,19e

• Alkuperämaa Suomi, panimoa ei kerrota pakkauksessa, 5%, 0,5l tölkki.
• Tölkkimerkintä parasta ennen 31.3.21, siis arviolta vajaa 2kk ikäistä (25.5.2020).
• Tuoksu selvästi Perlenbacheria latteampi, ei niin freesi, jopa pahvisävyinen.
• Runko sen sijaan tuntuu Perlenbacheria huomattavasti paksunmiellyttävämmätä jopa muhkealta,  samalla liukkaammalta, hiilihappoja on enemmän.

Merenviileässä toukokuussa ja auringonpaisteessa ulkona juotuna molemmat Lidlin oluet vaahtosivat runsaasti vehnäolutlasiin kaataessa. Molempien värit olivat kauniin kultaisia ja aika lähellä toisiaan. Vähän jäi harmittamaan hätäily testin aloituksen kanssa, koska aika suoraan kauppakassista oluet tuli otettua.

Ekan erän näitä kahdesta veijarista vei Veikko. Ratkaiseva ero sen eduksi tuli suutuntumassa ja voi olla että se Perlenbacherin 0,5% alempi prosentti tässä vertailussa tuntuu yllättävänkin selvästi. Visuaalisen tunnelman puolella Perlenbacher vei kärkipaikan, silläkin on kokonaisfiilikseen oma merkityksensä. Veikko hävittää lasissa vähänkin seisoessaan vaahdon ja vaahtoseitinkin nesteen pinnalta kokonaan eikä jätä pitsistä vihjettäkään. Perlenbacher käyttäytyy tässä perinteen mukaan: suuri vaahto, joka pitkänkin ajan päästä lepäilee ohuena (useampi milli) kiekkona kultaharkon hattuna, pitsiä on enemmän kuin nimeksi.

Seuraavana päivänä testailin toiset kappaleet, nyt hyvin jäähdytettynä. Lämpötilalla oli huomattava positiivinen vaikutus Perlenbacheriin. Ei se tästä parasta ikinä vehnää tehnyt, mutta juoma oli aivan ok kuumalla aurinkoterassilla. Tässä oli hiilihapotkin selvästi paremmassa kunnossa kuin ensimmäisessä.

Veikon osalta jäähdytetty olut toimi hiukan yllättävästi, sillä se tuntui edelliseen vastaavan fiilikseen nähden enemmän karamellisen makealta, selvästi enemmän kuin tyylikäsitykseeni tästä ihanteellisesti sopii. Perlenbacher oli visuaalisuuden puolesta miellyttävän uskollinen tyylilleen, Veikon vaahto ei taaskaan antanut silmänruokaa pikahetkeä pidempään ja siten käyttäytyi aivan eri tavalla kuin baijerilaisvehnän odottaisi. Vaahtoa kyllä muodostuu, mutta se häviää nopeasti sihisten jälkiä jättämättä. Veikolla oli taas etunaan tukeva runko, mutta siinä siis oli lievää omintakeisuutta omiin vehnäoluttottumuksiin ja odotuksiin nähden. Kumpainenkin olut oli tyydyttävä kompromissi omalla tyylillään.

Maisteluun S- ja K-ryhmän huokeimmat

Olin ennakkomielikuvissa varautunut siihen, että Lidlissä olisi halvimmat oluet. Kun nyt hintapalvelua tutki, ilmeni että S-ryhmä pärjää tässä lajissa aivan hyvin. Positiivinen yllätys se, ja niinpä annetaan sija myös Prisman halvimmille vehnille.

K-ryhmästä ei tällä erää paikallistunut yhtään uniikkia osanottajaa halpisvehnävertailuun, mutta Saimaa Weiss Bieriä löytyisi K-Citymarketista samaan hintaan kuin Prismastakin.

Kotimaista Vehnäolut 1,95e

• Ostopaikka Prisma, 0,5l tölkki.
• Alkuperämaa Suomi, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, 4,7%.
• Tölkkimerkintä parasta ennen 18.03.2021, siis arviolta reilut 2kk ikäistä (28.5.2020)
• Tuoksu oli ihan kiva raikas ja samalla hiivainen, selvästi neilikkaa työntää, ei voimallista banaania kuitenkaan. Vaahto rakentui kukaksi asti, siinä viipyili ja sitten muutamassa minuutissa laskeutui pinnan peittäväksi lakanaksi.
• Maku jatkui hyvin tuoksumaisemasta, kivasti purkkamaista, tuntui heti kärkeen kiintoisimmalta kolmesta ensin maistetusta. Suutuntuma on jotain kahden edellisen välimaastosta, tyylille sopiva ja saman voi sanoa hiilihapoistakin. Oikein positiivinen yllätys tuotemielikuvaan nähden. Tykkään siitäkin että panimo on todettu purkin kyljessä, vaikkei sen nimellä enempää ratsastella.

Saimaa Weiss Bier 2,19e

• Ostopaikka Prisma, 0,5l tölkki.
• Alkuperämaa Suomi, Saimaa Brewing, 4,2%.
• Tölkkimerkintä parasta ennen 02.07.21. Juoma-ajankohdasta (28.5.2020) voi päätellä, että tälle myynti-ikkunaksi on pantu enemmän kuin vuosi.
• Tuoksu on mitäänsanomaton, joskin iso vaahtojötikkä on nesteen pinnalla ja ehkä se vaikuttaa huomioon. Tai ehkä ei, koska tölkin reiästä nuuskimalla ei myöskään irtoa kerrottavaa. Jos nyt jollain termillä kuvaisi niin ensin assosioituu mieleen mietoa saippuaa, mikä hetken mittaan sekoittuu mallaspölyisään ja peltishiivaiseen aromiin. Väri vaikuttaa hiukan muita vaaleammalta. Vaahto on rakentamiskelpoinen ja säilyykin, myös pitsiä jää.
• Tähän asti kaikki oli suht tyydyttävän puolella, mutta voi, maku on jotain muuta kuin olisi toivonut. Periaatteessa havainto voisi johtua ripeästä humaloinnista, vaan sitä ei tältä tyyliltä odota. Eräässä kotioluterässä tuli kokeiltua reipasta humalointia hefeweisseen. Ne makumuistikuvat kaivautuvat esiin mielen syövereistä. Se ei ollut suun mukainen kotiolutoluterä se.

Keisari EloWehnä 1,99e

• Ostopaikka Prisma, 0,5l tölkki.
• Alkuperämaa Suomi, Nokian Panimo, 4,7%.
• Tölkkimerkintä parasta ennen 23.11.2020, eli jos tällekin on määritelty vuoden myynti-ikkuna niin ikää on maistaessa jo noin 6 kk.
• Väri on selvästi edellistä olutta tummempi, karamellisen rusertava. Vaahto on suht kohdallaan, tornia pystyy rakentamaan, mutta rakennelma ei kestä hyvin pitkään. Senttinen vaahtokansi kuitenkin jää oluen pintaan pitemmäksi aikaa ja pitsirykelmiä jää paikoitellen. Tuoksuun ei löydy vehnän herkkiä ominaispiirteitä, mutta karamellinen makeus lehahtaa. Voisiko olla sukua Veikko-vehnälle? Maku on raikas eikä siinä varsinaista vikaa havaitse, kuitenkin lajityyppi ilmenee miellyttävämpänä Kotimaista Vehnäoluessa.
• Tämä ansaitsee uusintakokeilun jossain vaiheessa, koska jos testitölkki oli selvästi muita vanhempaa erää, verrokit saavat tasoitusta turhaan. EloWehnän kanssa voi olla tarkkana mistä sen ostaa, koska ketjujen välillä on huomattavia hintaeroja. Tölkillisen hintaesimerkkejä: K-Citymarket 2,95e, K-Market 2,59e, Prisma 1,99e.

Mistä löytyy se perusvehnä siihen kesään nyt sitten?

Missään näistä lasiin osuneista olutyksilöistä lajihuipuille tyypillinen neilikkaisuus ja/tai baananisuus ei noussut esiin voimallisen erottuvasti. Hiivaista ja kuplivarunkoista oloa oli kaikissa kuten toivookin. Useimmissa myös visupuoli oli vähintäänkin kiva. Oletettu baijerilaisvehnän juomahetki ja sen kohottama fiilis kesäisessä auringossa terassilla kompensoi mahdolliset pienet vajeet mennen tullen.

Kun mieltä liikaa rassaavaa ongelmaa ei enimmäkseen ollut, tyydyttäydyn toteamaan itselleni että miellyttävyysmielessä ja kustannustaso huomioon ottaen ostokriteeri kärkinelikolle täyttyy rima heilahtaen, Kotimaista Vehnäoluelle selvemmin. Tämä kaikki on siinä määrin positiivista, että ei jaksa ryhtyä nettitilausrumbaa toteuttamaan. Toki näihin vaihtoehtoihin tukeutuminen on kompromissi lähtötavoitteeseen nähden, joka oli saada käsiinsä  tuhatvuotisen olutkulttuurin taitoa tuoreen ja superpriiman vehnäoluen muodossa.

Halpisvehnistä selväksi ykköseksi on tässä vertailussa helppo julistaa Kotimaista Vehnäolut. Sattuu myös olemaan kaikkein huokeinta hintatasoa.

Fiilisrankkaus testatuista:

1. Kotimaista Vehnäolut

2. Keisari EloWehnä

3. Meidän Veikko Liukastui Banaaniin

3. Perlenbacher vehnäolut

5. Saimaa Weiss Bier

Ehkä vähän yllätyin itsekin, että kivan oloinen vehnä löytyi. Sekin yllätti, että S-ryhmän isot kaupat pääsevät Lidlin hintatasoon.

Saa nähdä onko kuinka kestävä tie tukeutua Kotimaista Vehnäolueen, mutta yhtenä isona argumenttina olikin se, että voi helposti tehdä uusia linjauksia milloin vaan. Tuli todistettua lähestymistavan pätevyys: osta pienissä erissä niin jatkon peliliikkeet mahdollistuu eri tavalla kuin joku köntti Saksasta tilaamalla. Pieni harmi tosin, että hefe-dunkelia ei halpishinnoilla kotikaupoista löydy.

Entä oliko koko testi itsensä huijausta? Siinä mielessä oli, että kun riittävä turhautumistaso ”Saksasta tuoreen vehnän edullisesti ja vaivattomasti hankintaan” oli ehtinyt syntymään, odotusarvoksi testistä tuli jonkun äärihelpon ratkaisun löytäminen. Siinä mielessä ei ollut, että preferenssi halpisvehnien suhteen syntyi.

Kohti kesää!