Koripallo on pop!

Susijengillä alkaa iso peli Italiaa vastaan ihan kohta. Eipä laji ole juuri aiemmin urheiluselostajatermein sykähdytellyt, mutta maajoukkueen pelit viikolla eivät ole voineet jättää välinpitämättömäski… mäksi.

Jo toinen koripallojoukkueeseen yhdistyvä olut löytyi tuoppiin. Seagulls-henkisestä Kolkki-oluesta oli juttua edelliskauden puolella. Tämä markettivahvuinen (4,6%) lager saa alkunsa Suomen kaakkoisimmilta kulmilta. Ehkäpä Kotkan Työväen Palloilijat on panimomiesten omakin suosikkiseura. Kylhän se KTP harrastaa muitakin pallopelejä, mutta itse olen oppinut tuntemaan tuon koripallojoukkueena, joten siitä kulmasta aihetta on parasta lähestyä.

Bissen henki

Oluen ensiolemus näyttää suodattamattoman perusnätin viljanväritteisen tapauksen. Vaahto rakentuu lagerille keskivertoa paljonkin hienommin. Nousee reunojen yli, mutta ahneella on se tunnettu loppu kun liian suurta tornia siinä lähtee vääntämään. Ja näin lurahtaa ruokalusikallinen, reunan yli. Pitsisaarekkeiden rippeitä jää lasin sisäpintaan vaahtotornin hävitessä eri faaseihin.

Tuoksu tarjoilee sopivaa jyvävierteisyyttä ja viilennettyä raikkautta. Siinä on myös hituset pullataikinaa ja voimaisuutta. Humalan puolta ei erottuvasti ole tarjolla nenään eikä erityisemmin suuhunkaan. Suutuntuma asettuu odotetusti kevyen puoleiseksi olematta mikään vetinen. Karbonaatiotaso on oikein sattuva sekin.

Lähtökohtaisesti mallasvetoinen olut. Tuoksun ominaisuudet eivät ole vieraita maunkaan puolella, mutta maku vajoaa tuoksusta asteen alaspäin. Kokonaisuutena tämä ei oikein istu omaan suuhun kun siitä vielä löytyy, se hankalin seikka, pöllyistä rasvaisuutta. Lasissa lämmetessä asiat yhä korostuvat ja jälkimaun jälkeen kitalakeen pinnoittuu lievä rasvainen nestekelmu. Lager on vaikea laji ja viekoittelevuutta mutkistaa sekin, että tyyli ei parhaimmillaankaan ole omia suosikkeja.